Valitettavasti niiden polkujen määrä, jotka johtavat maailmansotaan, on lisääntynyt. Viimeisin erikoisuus oli Macronin ajatus tehdä cameronit, eli uudet vaalit. Tämä ei ole suorastaan kukonaskel, mutta jälleen lisää sitä riskiä, että laitaoikeisto putinisteineen saavat lisää vaikutusvaltaa yhdessä Euroopan suurvalloista. Ranskan sisäpolitiikasta tulee yhä enemmän tempoilevaa ja sitä myöten alttiimpaa muutoksille ukrainapolitiikkaan. Ranskan epävakaus lisää puolestaan mahdollisuuksia siihen, että myös muut tärkeät Euroopan maat joutuvat tekemisiin Putinia myötäilevien voimien kanssa.
Euroopan yhtenäisyys rakoilee, joten siihen voidaan vaikuttaa ulkoapäin merkittävästi. Pakolaispolitiikka on yksi kuuma peruna eurooppalaisessa keskustelussa. Siinä olevat jännitteet vaikuttavat siihen, että venäjämyönteiset voimat saavat yhä suurempaa painoarvoa ihmisten mielissä. Luottamus hallituksiin rakoilee ja ihmiset luonnollisesti kiinnittävät huomiota vain omassa ympäristössään tapahtuviin muutoksiin. Geopolitiikka ei varsinaisesti eurooppalaisia kiinnosta pl. rajamaat.
Venäjän pyrkimyksenä on luoda kaaosta Eurooppaan. Mutta tämäkin pyrkimys on ongelmallinen, koska tästä saattaa seurata sellainen vastareaktio, joka puolestaan johtaa yhä tiiviimpään vastakkainasetteluun Naton kanssa. Natojoukkoja on jo Ukrainassa, tosin vain avustavissa tehtävissä. Venäjä on kiihdyttämässä toimintaansa ja pyrkii aktiivisesti läpimurtoon ainakin Harkovan alueella. Tämä luo puolestaan paineita johtavien natomaiden poliitikoille. Kun on antanut vastarinnalle kasvot, poliitikon on vaikea enää perääntyä poteroistaan. Myös sisältä tulevat paineet voivat vaikuttaa siihen, mitä rintamalla tehdään.
Ukrainalle lisätään apuapua, ei pelkästään ammuksia, vaan myös järeämpää kalustoa. Tämä taas lisää Venäjän vasta-iskuja, joka puolestaan kiihdyttää Ukrainan iskuja Venäjälle. On mahdollista, että jokin rikkoo tämän herkän tasapainon. Venäjä etsii myös ulospääsyä sodasta, mutta sille ulospääsy tarkoittaa Ukrainan kukistamista tai jakaantumista osiin. Putin ei näköjään hyväksy mahdollisuutta, jonka mukaan Ukraina säilyttää itsenäisyytensä suhteessa Venäjään. Ukraina on pakkomielle Putinille.
Venäjällä on toisaalta hyviä syitä sotatoimien kiihdyttämiseen. Ukrainan pakottaminen rauhaan voi olla yksi keskeinen tavoite, sillä oletukselle, että USA:n tuki Ukrainalle jopa lakkaa. Jos se lakkaisi, silloin Ukraina olisi muun läntisen avun varassa: tämä taas on verrattain häilyväistä. Mikäli epävakaus Ranskassa lisääntyy, se lisää osaltaan paineita tuen vähentämiseen. Lännen taholta rauhaan pakottaminen merkitsisi tuen lisäämistä, koska Putin saattaa perääntyä vain mahdottomuuden edessä.
Maailmansodan laajeneminen on kokonaan toinen asia. Mahdollista on, että sotaa käydään lännen, Ukrainan ja Venäjän välillä. Kiinan hyökkäys Taiwaniin olisi katastrofaalista puolijohdeteollisuuden ja sitä kautta koko maailmantalouden kannalta. Venäjän häviäminen sodassa ei välttämättä olisi Kiinalle ollenkaan haitallista, se voisi myös havitella Venäjältä osia kompensaationa aikaisemmista menetyksistä, vaikka Kiinan päämääränä on ennen muuta Venäjän taloudellinen alistaminen vasalliksi. Kiina siis katsoo sivusta ja voittaa. Sen sijaan, mitä P-Korean rakettimies keksii, on toinen asia. Tuossa mielisairaalassa ei valitettavasti ole lääkäreitä.
Jos isoa maailmansotaa ei synny, vaan ainoastaan joitakin pesäkkeitä eri puolilla maailmaa, tämä mahdollistaa maailman talouden toimimisen miltei entiseen malliin. Osa resursseista vain katoaa sodan suihin, mutta uutta koko ajan pukkaa. Aseteollisuus hyötyy valtavasti sodasta, kunhan nyt lännessäkin ollaan saatu teollisuus taas kukoistamaan. Toisaalta, myös Venäjä on mukana kv. talouden verkostoissa, joten sekin pystyy jatkamaan sotaa huolimatta lännen pakotteista.
Totta kai myös ydinsodan mahdollisuus on olemassa, mutta se taas kuuluu maailmansodan poluista niihin epätodennäköisempiin. On täysin mahdollista, että osa Venäjän eliitistä lopulta eliminoi Putinin ja täten poistaa edellytyksiä sodan jatkamiselle. Kaikki eivät jaa Ukrainan saamista hinnalla millä hyvänsä prioriteetteihinsa. Ydiniskun herättämä paheksunta maailmalla karkottaisi viimeisetkin pro Russia maat, toki rakettimies pois lukien.
Itse uskoisin enemmänkin hybridisotaan ja levottomuuksiin muualla maailmassa. Epävakaus lisääntyy, mutta koska aatteellisia syitä sotaan on vähän (taistelu kolonialismia vastaan tai kommunismi), tuskin valtiollisia konflikteja syntyy suuremmalti maailmansodan tässä vaiheessa.
Kenties rauhaan vievät polut ovat nykytilanteessa vielä hieman todennäköisempiä, mutta kun seuraa jännityksen kiristymistä rajamaissa ja erilaisia sotaan valmistavia toimenpiteitä, silloin todennäköisyys rauhaan alenee koko ajan. Yksi sodan poluista on lähes huomaamaton liukuminen maailmansotaan, samaan tapaan kuin tapahtuu avaruusaluksen siirtyminen mustaan aukkoon. Teemme päätöksiä, jotka saavat meidät lopulta tunnustamaan sen tosiasian, että olemme sodassa Venäjää vastaan.