Olen kallistunut ajattelemaan nyt tänä syksynä Ruotsin Nato jäsenyyden ratifioinneista kokonaisuutena, että jäsenyys ratifioidaan Ruotsin ehdoilla, ei Turkin ja eikä varsinkaan Unkarin ehdoilla (kuten tähän saakka ollaan kuviteltu). Vähän viestit Ruotsista viime viikkoina ja kuukausina ovat antaneet minun ymmärtää noin. Unkari löytää edestään sen, minkä nyt taakse jättää. Erittäin lyhytnäköistä politiikkaa Unkarilta. Ruotsi ei tule antamaan myöskään Turkille sen enempää asiassa periksi, mitä onkaan nyt antanut (jos ylipäätään on antanut jotain myöten). (Ja onpa Ruotsi alkanut jopa vaatia Turkin palauttamaan Turkista kurdimafiapomo, joka on saanut Turkista turvapaikan Ruotsia vastaan.) (Ruotsin pääministeri Kristersson on kuulemma "kerrannut" koraanien polttamisien taustoja Ruotsissa koraanien polttamisesti ärsyyntyneille muslimimaiden diplomaateille.) Yhdysvallat saattavat antaa Turkille jotain myötäjäisiä. Aika käy Ruotsin hyväksi tässä asiassa, ja ruotsalaiset ovat alkaneet ajattelemaan asiasta niin. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka täytyy peilata 5-10 vuoden perspektiivillä, ei esim. puolen vuoden tai yhden vuoden perspektiivillä. Uskon siis, ettei Ruotsin Nato jäsenyys ole yhtä pitkässä kuusessa Montenegron tai Pohjois-Makedonian Nato jäsenyydet. Muutaman vuoden päästä, kun Ruotsi on ollut Nato jäsen, muistetaan vaan vain Unkarin viivyttely ratifioinnissa. (Toki myös Turkin jarruttelu, mutta se kuuluu enemmän asiaan.) Sitä ei muistella, että kestikö se vuoden vai kaksi vuotta. Mulla siis tälläinen optimistinen näkemys Ruotsin Nato jäsenyydestä.