Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

  • 566 642
  • 3 882

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Nyt jäi erittäin epäselväksi paranivatko lenkkivauhdit (ja myös kisavauhdit?) selvästi? Vai laskivatko vain keskisykkeet vauhdin pysyessä likimain vakiona? Vai peräti niin että sykkeet laskivat vauhtien samalla kuitenkin kasvaessa?
Kävi peräti niin, että sykkeet laskivat ja vauhdit nousivat, kuten senkin jo tuossa olen aiemmin kertonut. Kaiken lisäksi se noussut vauhtini tuntui hitaammalta kuin normaali lenkkivauhti mutta pakko se oli kelloa uskoa, kun reittikin (ja kello!) olivat samoja. Meno oli niin paljon helpompaa. Tuo ilmiö ei toimi lainkaan silloin, kun toimistotyöhommissa olen ollut.

En ole missään kohtaa sanonut, että yli 8 tunnin työpäivässä tuo enää välttämättä toimisi. Kuusi, korkeintaan seitsemän tuntia on selkeästi vähemmän kuin yli 8 tuntia.

Maksimivauhti ei varmasti kasva 100m:n kisamatkalla. Se kun ei kestävyyslaji ole, vaan positiivinen vaikutus näkyi 3000m:n matkalla. Voisin sanoa vastaavasti, että jokainen voi maalaisjärjellä arvioida, miten 6-7 tunnin fyysinen työ vaikuttaa kestävyysominaisuuksien kehitymiseen. Minusta ilmiselvä vastaus on, että ne paranevat ja siksi onkin jotenkin omituista edes keskustella näinkin ilmiselvästä asiasta.
 

timosusi

Jäsen
Vauhdikkaasti juostu maraton parantaa kestävyysominaisuuksia vielä huomattavasti kevyttä fyysistä työtä enemmän. Eli tämän päättelyketjun tuloksena esimerkiksi cooperiin kannattaisi valmistautua juoksemalla maraton kolmeen tuntiin. Vai olisiko vielä liian lyhytkestoinen verryttely?

Voin mieliksesi sanoa että [(6+8)/2=] seitsemän tunnin verryttely olisi sopiva. Tässä tapauksessahan vaikutus olisi tietysti aivan erilainen kuin kahdeksassa tunnissa. Aiemminhan tätä maksimaalisen vaikutuksen saavuttamista juuri 6-8h:n työpäivässä ei oltu muistettu mainita, joten tästä syystä vähintään 8h.

Kuten juuri aiemmin totesin, niin pidempiaikaisesti fyysinen työskentely voisi aikaansaada elimistöön kestävyyttä parantavia fysiologisia muutoksia. Mutta alkuperäinen väite siitä että syntyisi jotain selviä ja välittömiä, saman päivän iltana näkyviä vasteita on yhtä absurdi kuin syövän parantaminen rukouksella.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
besserwissermäistä sanailua...
En tunne tarkemmin tapausta mutta ilmiselvästi siellä päässä haiskahtaa Jyväskylän tiedekunta.

No kerro nyt sitten asiasta kaiken tietävänä, että mistä se mahtaa johtua, että minulla nuo lenkkivauhdit tuonlaisten työpäivien jälkeen olivat noin paljon selkeästi paremmat? Reitti oli sama. Kello ja sykemittari olivat samoja. Lenkkarit olivat samat. Samoja sukkiakin käytin, sekä housuja ja paitoja. En ollut tuona aikana myöskään ajellut hiuksiani jotenkin aerodynaamisemmiksi ilmanvastuksen vähentämiseksi. Suolityhjennystäkään en tehnyt, että olotilani siksi olisi ollut jotenkin keveämpi.

Eiköhän se semmoinen tunnin aamuinen verryttely aja jo saman asian, että ei tartte kuutta tuntia metsässä kävellä, se kun hyötynäkökohtien lisäksi myös jo väsyttää koipia mutta silti vaikutus on plussan puolella verrattuna siihen, että loikoilisi päivän. Juoksin muuten vieläkin voimassaolevan 5 km:n ennätykseni (fyysisen) työviikon päätteeksi pe-iltana ja ennätysajastani lähtikin siinä kerralla rapia puoli minuuttia. Olisi vissiin pitänyt älytä, että eihän se ole mahdollista ja juosta huonommin.
 

MadMike

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, HML Huskies, Fremantle Dockers, Western Force
Kyllä on Suomen kestävyysurheilu menettänyt sellaisen luonnonlahjakkuuden Käyttänimettömässä, että ihan hämmentää. Ilmeisesti häneen eivät normaalit fysiologiset reaktiot päde. Tai sitten psyykkiset hallintakeinot ovat todella jäätäviä.

Itse löntystin viikonloppuna pisimmän lenkkini viiteen vuoteen. N. 7 km 40 minuutissa, näillä läskeillä ihan tyytyväinen olen. En ole montaa kertaa eläissänikään juossut pidempiä matkoja ainakaan lenkillä. Lopun mäessä syke nousi laskennalliseen maksimiin (189) mutta jaloissa tai keuhkoissa ei tuntunut vielä pahaltakaan. Ehkä jefu ajoista on vielä hyvä happojen henkinen kestäminen jäljellä. Sykkeen muutoksista päätellen peruskestävyttä taas ei ole, ei yhtään. Tavoitteena olisi, että kesän aikana saisi jotain kehitystä aikaan. Saa nähdä onnistuuko.
 

timosusi

Jäsen

En nyt osaa varmasti sanoa mistä vauhdin paraneminen juuri Sinun tapauksessasi voisi johtua, koska en tilannetta sen paremmin tunne. Joka tapauksessa tuollainen n. 5s/km parannus voi tuntua jo mahdolliselta, toisin kuin 20s/km, mutta yhtä kaikki syy ei varmasti ole peruskunnon paraneminen. Mahdollisesti kyseeseen voisi tulla esimerkiksi puutteellinen verryttely, tai jalkatyöpäiviin liittynyt erilainen (=parempi) harjoitteluaika, unipolitiikka tai ravintopolitiikka.
Luonnollisesti elimistön vireystilalla on merkitystä, ja sen vuoksi väsyneempänä voi päästä parempaan tulokseen jos pienemmästä kapasiteetista saa sen ansiosta huomattavasti suuremman osan käyttöön. Joillain ihmisillä elimistön saaminen maksimivalmiuteen vaatii rajujakin otteita, tyypillisesti kyseessä ovat kestävyysominaisuuksiltaan lahjakkaat henkilöt. Monet kestävyysurheilijat tekevätkin iltakilpailupäivinä 30-60 minuutin aamulenkin juuri vireystilansa maksimoidakseen. He ovat kuitenkin tottuneet harjoittelemaan normaalistikin 2-3 krt päivässä. Jotta seitsemän tunnin fyysinen työskentelyssä sama mekanismi toimisi positiivisesti, tarvitaan ehdottomasti puutteellista verryttelyä, tai jotain vastaavaa selittävää tekijää.
Edelleenkään kyseessä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole peruskestävyyden välitön paraneminen, vaan sen sijaan peruskestävyys on väliaikaisesti laskenut kuormituksen johdosta. Ja toisekseen huomattavasti parempi vauhti löytyisi virittämällä elimistö pienellä aamulenkillä ja kunnon verryttelyllä.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Mahdollisesti kyseeseen voisi tulla esimerkiksi puutteellinen verryttely, tai jalkatyöpäiviin liittynyt erilainen (=parempi) harjoitteluaika, unipolitiikka tai ravintopolitiikka.
Niin, kummallisintahan tuossa vielä oli se, että olin työpäivien jälkeen hyvin väsynyt, usein pahasti univelkainenkin ja sitten lenkki kulki vauhdikkaammin. Itse asiassa vielä vuosia aiemmin, 16-vuotiaana, kun kisailin, niin ainoastaan SM-kisaviikonloppuna en sinä kesänä kisoja edeltäneenä päivänä ryypännyt ja SM-kisat sitten menivätkin heikosti. Noh, seuraavina vuosina teinkin SM-kisoissa aina kesän parhaani, kun tajusin ryypätä ennen kisoja! Kaksi päivää ennen kisoja vedetty känni oli se optimaalisin päivä. Juhannuksena 2000 elämäni hirveimmän krapulan jälkeen (sain juotua edes vettä vasta 20.30 illalla, syötyä vasta 01.00 seuraavana yönä...) olin sitten krapulapäivän jälkeisenä päivänä kisoissa ja vedin ennätykseni! Eikä se aika parantunut kuukauteen. Olikin yleinen sisäpiirivitsi, että kun minä ryyppäsin, niin tiedossa oli seuraavana päivänä hyvä kisa. Kerrankin ennen juuri kisaa valmentaja sanoi: "Jahas, täällä on hyvä verryttely näköjään tehty, kun on noin hyvä alkuhiki päällä". En ollut verrytellyt yhtään, oli vain niin hirveä krapula, että hikeä pukkasi maatessakin! Olin edellisenä iltana jopa vahingossa syönyt nuuskaa jne. Noh, siinä sitten helmikuussa halllikisoissa vetelin 1,5 sekunnin päähän ennätyksestäni ja alitin ikäluokkani A-luokka-ajan...
Kyllä on Suomen kestävyysurheilu menettänyt sellaisen luonnonlahjakkuuden Käyttänimettömässä, että ihan hämmentää
Aivan, tuossahan se selitys lieneekin! Nuorempana kaikki tulevat Kalevan kisojen mestarit hävisivät minulle, 10-vuotiaana painelin 1000m radalla aikaan 3.28 ja 12-vuotiaana 5000m ajassa 18.41 ja ihan ilman sen ihmeempiä treenejä. Nykyaikanahan tuon ikäisten vanhemmat jo kyselevät, että miten se meidän pirkkopetteri selviää tuosta 600m:n juoksusta. Olenkin siis yleisnerouteni ja luontaisen vaatimattomuuteni lisäksi myös fyysinen ilmiömäinen lahjakkuus. Täyttelenkin tässä juuri hakemusta Pohjois-Korean diktaattoriksi, vaikken kyllä oikein uintimiehiä, saati golfin harrastajia olekaan.
 
Viimeksi muokattu:

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Erittäin hyviä pointteja timosusi-nimimerkiltä. Mielestäni aikataulu on vaan liian nopea ja Tombe76 voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa koko kesän treenaamisen syksyn päätavoitetta varten. Mäkinen ja jyrkkä maasto syövät jalkoja aivan toisella tapaa kuin tasainen ja kyse ei, kuten myös timosusi painotti - pelkästään siitä, että jaloista loppuu paukut, vaan loukkaantumisriski on todellinen. Mutta tietenkin kukin tyylillään!

En taida mennä tuohon mäkeen ennen vajaan kahden viikon päästä olevaa tiistaita, jos nyt hirveästi mitään juoksemista aion edes harrastaa. Ehkä muutama alle 10km voisi vetää, mutta viimeistään ensi viikon keskiviikkona juostaan viimeinen lenkki, jotta jalat olisivat mahdollisimman hyvässä kunnossa 30.6. Ja tässä tulee nyt myös stoppi harjoitteluun juhannuksen pakollisten aktiviteettien takia.

Kirjoitinkin jo tuonne triathlonpuolelle tämän päivän suorituksestani, joka nosti kyllä taas motivaatiota. Itse dokumentoin tarkasti kaikki suoritteeni, ja kyllähän nämä nyt kertoo, että jotain on oikein tehty. Tässä kaikki 2000-luvulla juoksemani +10 kilometriset ja keskinopeudet. Ja kyseessä siis sellaiset reissut jossa 100% matkasta on ollut juoksua. Niitä on vain kolme.

17.5.2009 10,85km (5,51/km)
25.5.2009 10,80km (5.34/km)
17.6.2009 15,90km (5.22/km)

Pitäisiköhän käydä juoksemassa heinäkuussa puolikas jossain ihan testinä ja reeninä elokuun puolivälin Ironmania varten? Voisin saada valmistautumalla ja tasaisemmalla matkavauhdilla menemään jopa alle 1.50? Tänään vedettiin osin liian pehmeätä hiekkatietä 6,7km 5.40min/km vauhdilla ja asfaltila 9,2km 5.09/km vauhdilla. Viimeiset pari kilsaa lopetettiin noin 4.45/km vauhtia.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Yritän tässä tankkailla (ja katsoa Wimbledonia) huomista mäkimaratonia varten. Pakko myöntää, että hieman jo jännittää. Nousua ja laskua on aivan helvetisti edessä, lämpötilaa luvattu ihan riittävästi ja sitten tuolla metsässä on vielä itikoita aivan vitusti, joten kuinkakohan oikein käy. Melkein voisin sanoa, että kaikki on mahdollista yhden buranan ja sairaalareissun väliltä.

Toivotaan huomiselle aivan helvetinmoista ukonilmaa vaikkapa sinne kolmen korville. Sitten olisi hyvä lähteä vähän viileämmässä viideltä urakoimaan.
 

Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Arsenal FC
Kyselläänpä täältä, jos olisi joku muukin kärsinyt kyseisen kaltaisesta vaivasta. Eli talvella toinen polvi iskeytyi suhteellisen kovaa parkettiin ja oli sen jälkeen jonkin aikaa kipeä. Salibandya pystyi kuitenkin pelaamaan hyvinkin nopeasti tapahtuman jälkeen. Mutta kevään koittaessa ja minun lenkeilykauden alkaessa polvi ei kestänyt aluksi kuin 2 kilometriä ja sen jälkeen oli pakko lopettaa juokseminen. Nyt olen käynyt säästeliäästi lenkeillä ja polvi kestää ihan hyvin noin 6 kilometrin lenkkejä, kuitenkin niin että seuraavana päivänä se on hieman arka. Oudon polven kivusta tekee se, että voin pelata jalkapalloa tai salibandya mielinmäärin, eikä polvessa huomaa mitään.

Eli täytyykö vain lopettaa lenkeily ja tietääkö joku mistä tällainen johtuu?
 

Ruutuässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyselläänpä täältä, jos olisi joku muukin kärsinyt kyseisen kaltaisesta vaivasta. Eli talvella toinen polvi iskeytyi suhteellisen kovaa parkettiin ja oli sen jälkeen jonkin aikaa kipeä. Salibandya pystyi kuitenkin pelaamaan hyvinkin nopeasti tapahtuman jälkeen. Mutta kevään koittaessa ja minun lenkeilykauden alkaessa polvi ei kestänyt aluksi kuin 2 kilometriä ja sen jälkeen oli pakko lopettaa juokseminen. Nyt olen käynyt säästeliäästi lenkeillä ja polvi kestää ihan hyvin noin 6 kilometrin lenkkejä, kuitenkin niin että seuraavana päivänä se on hieman arka. Oudon polven kivusta tekee se, että voin pelata jalkapalloa tai salibandya mielinmäärin, eikä polvessa huomaa mitään.

Eli täytyykö vain lopettaa lenkeily ja tietääkö joku mistä tällainen johtuu?
Mikä kohta polvessa on tarkkaan ottaen kipeänä? Johtuuko kipu varmasti iskusta, vai oletko vain ajatellut sen johtuvan, koska olet polvesi lyönyt? Polvikivut ovat juoksua harrastaville melko yleisiä ja johtuvat pääasiassa ylirasituksesta, ts. määrää lisätään tottumattomilla jaloilla. Vaivat saattavat alkaa, vaikka omasta mielestä olisikin totutellut juoksuun riittävästi tai määrien lisäykset ovat olleet pieniä. Jos ei ole talven aikana juossut, voi parin kilometrin säännöllinen lenkkeilykin altistaa polvivaivoille.

Viime vuonna itsellä oli se tilanne, että talvella olin käynyt lenkillä todella vähän, ja keväällä juoksin ahkerammin. Polvi kipeytyi ulkolaidalta ja se diagnosoitiin juoksijan polveksi. It-jänne oli tulehtunut, koska se hankasi polven reunaan (juoksijan polvi tosin tarkoittaa ilmeisesti jotain muuta vammaa, mutta nimitys on vakiintunut tähänkin). Hassuinta oli, että pystyin tekemään lähes kaikkea muuta, kuin juoksua. Esimerkiksi jalkapalloa pystyin pelaamaan, vaikka siinäkin juostaan. Ainoa keino parantua oli pitää taukoa juoksussa.
 

Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Arsenal FC
Mikä kohta polvessa on tarkkaan ottaen kipeänä? Johtuuko kipu varmasti iskusta, vai oletko vain ajatellut sen johtuvan, koska olet polvesi lyönyt? Polvikivut ovat juoksua harrastaville melko yleisiä ja johtuvat pääasiassa ylirasituksesta, ts. määrää lisätään tottumattomilla jaloilla. Vaivat saattavat alkaa, vaikka omasta mielestä olisikin totutellut juoksuun riittävästi tai määrien lisäykset ovat olleet pieniä. Jos ei ole talven aikana juossut, voi parin kilometrin säännöllinen lenkkeilykin altistaa polvivaivoille.

Polvesta on kipeänä alue polven alareunassa ja aika keskeltä polvea. Löin polveni varmaankin helmikuussa ja kipu tuntuu syntyvän lähinnä juuri iskusta, lenkkeilyn jälkeisenä päivänä polvea ei ole mukava koukistaa ja suoralla jalalla kävely on kivutonta. Olen vuosia lenkkeillyt käytännössä vain kesäisin ja talvisin pelaillut erilaisia sisäpelejä, eikä ikinä ennen ole ollut mitään vastaavaa ongelmaa. Ja outona pidän juuri sitä, että mitä tahansa muuta sillä voi tehdä, muttei lenkkeillä. Kuulin, että se voi johtua siitä, kun lenkkeillessä jalka rentoutuu välillä ja vastaavasti esimerkiksi salibandyssa jalka on käytännössä koko ajan jännityksessä...(?)
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Laitetaas "pientä" raporttia kehiin tuosta illalla päättyneestä tempauksesta (Mäkimaraton). Valitettavasti kukaan jatkoaikalainen ei ilmaantunut paikalle. Ehkä sitten ensi vuonna.

Eli hengissä ollaan, ja vielä suht hyvässä kunnossa kun jaksaa raportoida ja dokumentoida suorituksen.

Lähtökohta oli siis se, että 42,75km oli matkaa edessä, kokonaisnousua 2280m ja tavoitteena alittaa oma "maratonennätys", joka oli 5.39.28 (8.56/kierros). Ja se ennätys on muuten sitten vieläkin voimassa. Lämpöä oli ihan riittävästi (22-23 astetta varjossa ja sitten vähän enemmän auringossa), mutta keli ei kuitenkaan ollut niin painostava kuin pelkäsin. Eivätkä ne itikatkaan metsässä aivan älyttömästi häirinneet. No aamulla näkee sitten onko paljon paukamia eri puolella kroppaa...

Startti oli klo 17, ja siinä oli pienet poseeraukset alussa, kun ilmeisesti juoksija-lehdestä oli toimittaja saapunut paikalle. Alun perin miehen piti kai (?) seurata vain startti, mutta radan kierrettyään mielenkiinto kaiketi heräsi, kun melkein 3h oli paikalla. Kuvia räpsi varmaan joka kierroksella varmaan 5, joten kaipa se naamakin jossain joskus on. Vaikka ei tällä tempauksella julkisuutta haettu, vaan omia rajoja, jotka kyllä taas vaihteeksi löytyivät. Mukana oli 4 juoksijaa, joista yksi tosin ilmoitti juoksevansa max 20 kierrosta. Sekin palveli minua, koska oli paljon mukavampi painaa kaverin kanssa kuin yksin. Ja hyytyminen alkoikin lähes saman tien, kun kaveri siirtyi sivuun. Tosin olisi varmaan alkanut muutenkin.

Nämä 3.20 maratoonarit lähtivät vetämään tavoitteena 4.30 alitus ja sellaisia 7.00 kierroksia. Itsellä tavoitevauhti oli 8.30. Aika nopeasti kaverit ottivat kierroksella kiinni, tuli yllätyttyä kovasta alkuvauhdista. Sitten se vauhti hiipuikin kuitenkin aika nopeasti, vaikka koko ajan painoivat nopeampaa kuin me. Tosin 24 kierroksen jälkeen en itse siihen juurikaan enää kiinnittänyt huomiota, koska tavoitteeksi oli muodostunut vain oma maaliin pääsy. Arvioisin, että toinen kavereista veti suurinpiirtein aikaan 4.35 ja toinen ehkä 4.45-4.50. Reilun tunnin sain vedellä yksinään metikössä. Muutama hassu koirankusettaja tuli vastaan ja varmaa mietti, että mikäköhän idiootti tuossa painelee.

Tosiaan eteneminen tuntui alkuun aika hyvältä, ja välillä joutui oikein pitämään kiinni ettei mennyt lujempaa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt mennä alku paljonkin hiljaisempaa, koska kuitenkin 20 kierrosta mentiin yli puoli minuuttia alle tavoiteajan (8.56). Siis sen ajan jolla olisin päässyt alle aikaisemman ennätykseni. Mutta mistäs sitä tietää milloin hyytyy... itselläni se tuli siinä 26-28 kierrosten kohdalla.

Kierrokset 24-26 vielä tyhmänä rimpuilin, mutta sen jälkeen tuntui etten maalia tule näkemään. Kuitenkin oli 12 kierrosta jäljellä ja mies oli ihan puhki. Lisäsin kävelyä ja aika tippui rankasti, ja vaikka 26-28 kierrosten aikana totesinkin ettei nyt ole enää aikatavoitteita (kunhan pääsee maaliin), niin 9 kierrosta ennen maalia ynnäilin, että mahdollisuuksia 6 tunnin alitukseen on. Jos vain pystyn ylläpitämään vauhtia. Kierros kierrokselta se tuntui vaikeammalta, varsinkin alamäet olivät täyttä tuskaa, mutta 4-5 kierrosta ennen tiesin, että pääsen sen 6h:n rajan ali. Kulkeminen ei kuitenkaan ollut silloinkaan helppoa, ei edes viimeisellä kierroksella vaikka kierrosajan sainkin yli minuutin paremmaksi. Loppuajaksi tuli 5.53.51, joka jää 13.03 ennätyksestä. Saattaa tuntua pieneltä erolta, mutta tuskin olisin paremmalla vauhdinjaolla pystynyt menemään 13 minuuttia nopeammin.

No vaikka ennätystä ei tullutkaan, niin eiköhän tuo 5.53.51 2280m:n kokonaisnousulla kerro, että sileällä maratonilla pääsisin sinne 4-4,5h:n vauhtiin. Tosin ei välttämättä kiinnosta lähteä kokeilemaan. Ehkä jonkun puolikkaan tänä kesänä. Puolimaraton aika noissa mäissa (1140m nousua) oli 2.38.56.

Tietysti tuli tarkasti otettua kierrosaikoja yli ja näin meni. Noista ajoista näkee selvästi se missä oli vaikeaa, ja missä lisäsin kävelyn määrää. Sanottakoon vielä sen verran, että nyt olotila on aika hyvä. Saa nähdä mitä jalat sanovat aamulla, mutta yleisfiilis on suht normaali. Vähän on nivuset punaisena ja jaloissa rakkoja, mutta sellaista se välillä on. Noin 30 minuuttia suorituksen jälkeen joutui vähän pidättelemään (oksetti), mutta sekin meni aika nopeasti ohi. Yhden Burana 400g:n nappasin varoiksi 10 min kotiin tulon jälkeen.

Niin ja paino (pituutta 183cm) ennen tuota settiä oli 83,6kg ja suorituksen jälkeen 82,2kg. Nestettä join ehkä 3 litraa 6h:n aikana ja sen lisäksi popsin 5 banaania ja puolikkaan suklaalevyn. Kusella kävin kerrran, joten ehkä tuollainen 4kg hävisi hikenä ilmaan. Ja nyt siis niitä kierrosaikoja:

1. 08.11 11. 08.21 21. 08.40 31. 10.59
2. 08.25 12. 08.18 22. 08.45 32. 11.00
3. 08.22 13. 08.15 23. 09.22 33. 11.11
4. 08.24 14. 08.27 24. 09.17 34. 11.08
5. 08.35 15. 08.21 25. 09.22 35. 11.14
6. 08.18 16. 08.21 26. 09.39 36. 11.09
7. 08.28 17. 08.25 27. 11.15 37. 11.02
8. 08.19 18. 08.23 28. 10.49 38. 09.52
9. 08.15 19. 08.27 29. 10.42
10. 08.21 20. 08.30 31. 10.59
--1.23.38---1.23.38---1.38.50---1.27.35
ka. 08.22 ka. 08.23 ka. 09.53 ka. 10.57

Yhteensä: 5,53,51 matka 42,75km, kokonaisnousua 2280m

Ensi vuonna sitten uudestaan ja astetta kovempaan. Toivottavasti silloin osanottajia on enemmän kuin 4 (joista 3 veti maaliin).
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Sen verran palautumisesta, että yleinen olotila on oikeastaan todella hyvä tällä hetkellä. Sen sijaan noita rakkoja tulikin hieman enemmän, tarkemman tutkimuksen perusteella, koska varpaita löytyy vain 2, joissa niitä ei ole. Pahimpana oikean jalan pikkuvarvas, joka on aika paksuna. Sen sijaan jalkapohjat ovat selviytyneet urakasta hyvin, koska molemmissa on vain yksi pienempi rakko. Verrattaen viime vuotiseen kotiratatriathloniin, jonka jälkeen pohjista 1/3 oli rakkoa niin tilanne on paljon paljon parempi.

Pystyy jopa kävelemään normaalin näköisesti, vaikka hieman hitaammin. Mikään nivel ei ainakaan vielä valita, lihakset ehkä vasta huomenna.

Ei nyt ihan vielä tee mieli lenkille. Tosin heinäkuussa painopiste onkin avovesiuinnissa, ihan Vanajavesiuintia (1.8) silmälläpitäen.
 

scholl

Jäsen
Miksei maraton ollut maratonmittainen?

Itse heitin eilen auringonpaisteessa kahden tunnin lenkin juomatta. Vähän vieläkin hyytynyt olo, mutta kyllä se ihan hyvin meni eli kunto alkaa olla pikkuhiljaa nousussa. Olin muuten ajatellut eilen ilmoittautua Espoon rantamaratonille, mutta lykkäsin ratkaisua. En ole varma pääsenkö tänä vuonna riittävän kovaan kuntoon täysmatkaa varten erityisesti lihaksiston osalta. Siinä mielessä pitää miettiä vielä.

Nyt jos löytyisi hyviä puolimaratoneja niin niitä voisi käydä viikonloppuisin vetämässä pitkän lenkin korvikkeena. Kaksi pitkää lenkkiä tosin tänä vuonna vasta takana. Eilen ja sitten se HCR.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Miksei maraton ollut maratonmittainen?

Ihan vaan sen takia, että arvioidun kierroksen pituuden (1,125km) vuoksi täysi maraton olisi loppunut tasan 37,5 kierroksen kohdalle. Ja itseäni ei ainakaan olisi kiinnostanut lopettaa/tulla maaliin tuonne kuusen perseeseen eli reilun puolen kilometrin päähän starttipaikasta. Ja sitten valua sieltä pois itikoiden syödessä. Eikä sitten taas toisaalta olisi kiinnostanut aloittaa urakkaa siten, että kiipeää alkuun mäen mahdolliselle starttipaikalle, jotta saa lopettaa tuohon nykyiselle maalipaikalle. Josta muuten on kotiovelle 50m.

Toinen syy löytyy epävirallisesta mittauksesta. Mielummin yli, kuin ali. Ei ainakaan kukaan pääse tulevaisuudessa väittämään ettei se mikään maraton ollut. Vähän samalla tavalla kuin tuossa kotiratatriathlonissa. Uintiosuus on 3,9-4,0km, vaikka historiankirjoihin se merkitään 3,8 kilometriksi. Sitäkin muuten olisi aika vaikea lopettaa täyden matkan kohdalle (3,8km).

Kaverin kompuutteri antoi muuten kokonaismatkaksi 42.43km, joten sekin meni yli maratonin, joka pääasia.
 

scholl

Jäsen
Pikkuhiljaa alkanut treeni. Ei mitään harjoitusohjelmaa vielä, vaan melko alhaisella sykkeellä peruskunnon keräämistä kilometrejä keräten. Eilen vedin reilun 23km maantiejuoksua asfaltilla. Sitä edellisenä päivänä joku viiskymppiä maastopyöräilyä ja sitä edellisenä päivänä oli vajaa 20km juoksua.

Lihaksisto ei ota vielä kunnolla vastaan kunnon rasitusta, joten paljon on töitä edessä ennen kuin voi lähteä viivalle 100+km juoksuihin.
 

1936

Jäsen
Suosikkijoukkue
1963 | 2021
Nyt on kevät ja kesä vedetty tosissaan lenkkiä. Kovilla alustoilla ei polvi oikein kestänyt alkuvuodesta, joten olen mäkisellä pururadalla juossut siitä lähtien. Ilmeisesti uudet ylipronaatiota vähentävät lenkkitossutkin ovat vaikuttaneet asiaan.

Tosiaan juoksen 4-5 kertaa viikossa ja viikonloput menee levossa. Lenkkien pituus on 11-15km, keskiarvo syke on yleensä n. 155-165, maksimit 175-185 suurinpiirtein. Pidempi lenkki on yleensä ollut 1 tai 2 kertaa viikossa. Keskiarvo nopeus kevät/kesän lenkeistä on 4,49 min / km. Varusteina on ollut sykemittari sekä ipod / nike + juoksuanturi. Ihan näppärää päivittää juoksut suoraan nettiin josta voi seurata kehitystä. Kehitystä on tosiaan tapahtunut. Alkuvuodesta haettiin matalalla sykkeellä tunnin tai puolentoista tunnin lenkkejä, jolla kasvatettiin peruskuntoa. Nyt pystyn kehittämään jo paremmin vauhtikestävyyttä. Hengittämistä ja juoksuasentoa olen kumpaakin opetellut ja kehittänyt parempaan suuntaan.

Tavoitteena on juosta 5 päivässä 100 km lähiviikkoina. Pitkät työpäivät hieman hidastavat tahtia kun energiat ovat aika lopussa työpäivän jälkeen. Unen riittävä saanti on myös kokemuksieni mukaan ihan olennainen asia sekä riittävä lepo. Arkisin kokonaisia lepopäiviä en vietä, mutta tosiaan viikonloput pyrin lepäämään kokonaan.

Eniten kehittämistä kaipaisin venyttelyssä, se pakkaa usein jäämään väliin ja vaikka seuraavana päivänä en sitä muuten huomaa, mutta lenkin ensimmäiset 5 km juostaan usein aika puujaloilla. Minkälaisia venyttelyharjoitteita käytätte ja minkäkestoisia?
 

scholl

Jäsen
Mulla on sama edessä nyt eli toi vauhtikestävyyden kasvattaminen. Kun ei ole yli pariin vuoteen tosissaan juossut niin jalat on aika spaghettia. Tuntuu, ettei millään pysty nostamaan sykkeitä, kun jalat eivät anna siihen mahdollisuutta. Luulen, että täytyy vetää todella hidas marathon Espoossa ja satsata talvella sitten siihen, että voi juosta kesällä alle 3.30. 3 vuotta siinä sitten olisi tullut pumpun takia takapakkia.
 

Kummeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Washington Capitals
Perhana, täytyisi kyllä aloittaa lenkkeily, kun se on kuulemma kannattavaa punttisaliharrastuksen ohella. Ongelmana vaan on se, että en ikinä saa aikaiseksi lähteä ulos, mutta ei siihen muu auta, kuin ottaa itseä niskasta kiinni. Ja toinen ongelma on se, että tästä on aika huono lähteä juoksemaan, kun vieressä menee iso tie. Toki tuohon rantaan pääsee juoksemaan, mutta siinä on usein liian paljon porukkaa, että ei oikein kehtaa lönkötellä ohi.

No, kyllä minä ainakin nyt lähden lenkille..
 

scholl

Jäsen
Kyllä sitä isoakin tietä voi juosta. Äsken oli muuten paha keli juosta. Suoraan herättyäni lähdin lenkille tuossa 10.30 maissa. Olisi pitänyt juoda kunnolla vettä lähtiessäni, koska sen verran hellettä piiskasi niskaan, kun asfaltilla sen parikymppiä vetäisin ilman juomista, että loppumatkalla meni oikeasti jo kävelyksi. Kaiken lisäksi kärpäset ahdistelivat oikein kunnolla.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ongelmana vaan on se, että en ikinä saa aikaiseksi lähteä ulos, mutta ei siihen muu auta, kuin ottaa itseä niskasta kiinni.

Aamulla suoraan sängystä. Ei sillä ole merkitystä onko esimerkiksi työpäivä, herää sitten vain aikaisemmin. Itselläni myös juoksukin sujuu paremmin, vaikka iltaisinkin tulisi lähdettyä.

Kesätauolla ollut tämä homma, mutta eilen olin liikenteessä klo 5.30, ensi kuussa sitten paremmin, näillä säillä juon mielummin kaljaa.
 

sepi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tavoitteena on juosta 5 päivässä 100 km lähiviikkoina. Pitkät työpäivät hieman hidastavat tahtia kun energiat ovat aika lopussa työpäivän jälkeen. Unen riittävä saanti on myös kokemuksieni mukaan ihan olennainen asia sekä riittävä lepo. Arkisin kokonaisia lepopäiviä en vietä, mutta tosiaan viikonloput pyrin lepäämään kokonaan.

Eniten kehittämistä kaipaisin venyttelyssä, se pakkaa usein jäämään väliin ja vaikka seuraavana päivänä en sitä muuten huomaa, mutta lenkin ensimmäiset 5 km juostaan usein aika puujaloilla. Minkälaisia venyttelyharjoitteita käytätte ja minkäkestoisia?

Kun harjoittelin maratonia varten, otin tossu.com-sivuilta ohjelman. Koin harjoittelun tarkoituksenmukaisemmaksi ja ammattimaisemmaksi verrattuna siihen, että olisin juossut oman fiiliksen mukaan liian yksitoikkoista lenkkiä. Se oli mun mielestä hyvä, että juoksin viikonloppuna pidemmät lenkit, koska en olisi työpäivän jälkeen jaksanut - en olisi ainakaan nauttinut niin kuin sunnuntaina aamupäivisin (ja valoisalla) pitkästä lenkistä. Perjantai oli hyvä lepopäivä, ja käytännössä tuli muitakin arkipäiviä levättyä tilanteen mukaan - yleensä maanantai.

Mä pyrin venyttelemään n. 1,5 - 2 tuntia suorituksen jälkeen esim. telkkua katsellessa/kuunnellessa, kun ruokailusta on ehtinyt toipua. Yleensä teen nämä venytykset tässä järjestyksessä (taisin ottaa hyvät ohjeet viime vuonna silloisesta Runners-ilmaislehdestä): kyljet, niska, etureidet, takareidet (selällään), pakarat (istuen), säären etuosat (istuen jalkapohjien päällä), pohkeet, selkä (pyöristäen ja jaloista kiinni tarttuen), lonkan koukistajat. Toi vika on sokerina pohjalla, mulle se on tuskaisin mutta oikealla tavalla. N. 30 sekuntia per venytys.

Se on mukavaa, että sulla on kunto kasvanut, ja tottahan se kasvaa tuollaisella treenaamisella. Mun mielestä tulosten ja sykkeen seuraaminen on olennaista, ja sen lisäksi on hyvä olla konkreettinen tavoite, esim. maraton.
 

1936

Jäsen
Suosikkijoukkue
1963 | 2021
Kun harjoittelin maratonia varten, otin tossu.com-sivuilta ohjelman. Koin harjoittelun tarkoituksenmukaisemmaksi ja ammattimaisemmaksi verrattuna siihen, että olisin juossut oman fiiliksen mukaan liian yksitoikkoista lenkkiä. Se oli mun mielestä hyvä, että juoksin viikonloppuna pidemmät lenkit, koska en olisi työpäivän jälkeen jaksanut - en olisi ainakaan nauttinut niin kuin sunnuntaina aamupäivisin (ja valoisalla) pitkästä lenkistä. .

Kiitoksia linkistä. Viikonloput ovat olleet minulle varsin ohjelmantäyteisiä päiviä, varsinkin nyt kesällä, mutta kyllähän tuossa selkeä pointti on. Eihän pitkän työpäivän jälkeen millään meinaa huvittaa lähteä enää juoksemaan, mutta kuten sanoit niin tavoitteen kautta sitä on helpompi motivoida itsensä. Onhan se fiilis kuitenkin mahtava kun on sen lenkin suorittanut pitkänkin työpäivän jälkeen. Kävin kokeilemassa myös asvaltilla juoksua ja polvi kesti hyvin, lisää heti miellekkyyttä kun ei tarvitse paria pururataa sahata edes takaisin.

Oman motivaattorini löysin nike+ running sivustolta, johon tosiaan saa ipodilta suoraan laitettua omat lenkit tallennukseen. Perustin haasteen, jonka tavoitteena on juosta 1100 km ennen vuoden vaihdetta alkaen elokuun alusta. Vaatii viikossa n. 70km juoksua, ei siis mikään mahdoton rasti jos pysyy terveenä. Mielellään sitä näkee itsensä siellä listan kärkipäässä. :) Ainoa miinus tuossa on, että selvästi osa porukoista käyttää juoksuantureita esim. kävelymatkoilla yms kun vauhti on todella hidasta.


Mä pyrin venyttelemään n. 1,5 - 2 tuntia suorituksen jälkeen esim. telkkua katsellessa/kuunnellessa, kun ruokailusta on ehtinyt toipua.

Aika huikealta kuulostaa. Pitää katsoa tuolta sivustolta vielä tarkemmat ohjeet ja kokeilla nyt alkuun edes pientä venyttelyä. Sinun määriisi ei välttämättä riitä aika ja kärsivällisyys. Ruokailusta puheen ollen, seuraatko minkälaista ravintoa lenkin jälkeen laitat suuhusi? Lenkeillä kuluu yleensä 900-1300 kaloria ja suden nälkähän iltasella on.


Se on mukavaa, että sulla on kunto kasvanut, ja tottahan se kasvaa tuollaisella treenaamisella. Mun mielestä tulosten ja sykkeen seuraaminen on olennaista, ja sen lisäksi on hyvä olla konkreettinen tavoite, esim. maraton.

Juurikin näin. Niinkuin kaikessa urheilussa - tuloksen tekeminen ja kehittyminen on se suola. Tasaisella alusta juostua kilometrivauhtikin putosi parilla kymmenellä sekunnilla. Motivoi taas eteenpäin.

Kauan muuten tuhlasit maratooniin aikaa?
 

scholl

Jäsen
Itse en oikein luota noihin valmiisiin ohjelmiin. Paras juttu tulee kun suunnittelee itse ohjelman ottamalla toki vinkkejä kirjallisuudesta ja muista ohjlemista, mutta silloin pitää olla tavoite ja aikataulu, eikä saa nostaa liian nopeasti määriä. Jos on pitkiä, jopa vuosien taukoja kuten itselläni on nyt ollut niin voi ihan hyvin treenata ilman mitään tavoitteita ja ohjelmia. Siis normaalistihan sitä kuitenkin tietää, kun on lenkkipolulla, että minkätyyppisestä harjoituksesta on kyse. Sitten kun on jollain lailla kuntotaso selvillä niin voi tehdä ohjelman. Huonossa kunnossa ohjelmaa on aivan turha tehdä. Siitä ei tule mitään.

Itse olen päättänyt ottaa nyt muutaman startin alle. Keväällähän tilanne oli se, että juoksin tyyliin about ensimmäisen lenkin puoleen vuoteen sisulla läpi HCR:ssä alle 1.50. Se on siis se rapakunto, mistä nyt lähdettiin ylöspäin ja nyt kun oon vähän käynyt lenkeillä niin ajattelin katsoa juoksemalla yhden puolikkaan ja yhden täysmatkan loppukesästä/alkusyksystä niin näen sen lähtötason. Sitten suunnittelen ohjelman. Tiedän jo, että ongelma tulee olemaan nopeampien lenkkien puute. Pitkät pk:t sujuvat jo ihan hyvin. Eli silloin tulee mahdollisuuksien mukaan (riippuu miten kiire talvella on) paitsi kilometrejä niin myöskin nopeita lenkkejä, vetoja ja mm. välillä kympin ja cooperin testijuoksuja. Yritän tehdä sitten sellaisen ohjelman, mikä on ehkä pikkaisen rankka, mutta kun en ehkä pysty aikataulusyistä aina juoksemaan niin tavoite olisi silti päästä kirkkaasti alle 3.30 kevään/kesän korvilla.

Ei ole tullut käytyä salilla yhtään eikä venyteltyä ja se tosiaan tuntuu mm. polvissa välillä. Pitäisi saada itseäni niskasta kiinni.
 

scholl

Jäsen
Vaatii viikossa n. 70km juoksua, ei siis mikään mahdoton rasti jos pysyy terveenä.
Muista pitää lepoviikkoja välillä. Itse kun juoksin n. 70km viikossa niin joka neljäs viikko oli sellainen lepoviikko, jossa otin vain joku 30-40km. Tasaisen rankkaa ei kroppa kestä. Tosin minulla koko touhu päättyi silti sydänlihaksentulehdukseen, mutta siinä oli kyllä huono tsägä.

Ainoa miinus tuossa on, että selvästi osa porukoista käyttää juoksuantureita esim. kävelymatkoilla yms kun vauhti on todella hidasta.

Itselläni on marathonkirja, jonka ostin CNN Centerin kirjakaupasta Atlantassa ja siinä varoitellaan turhista kilometreistä. Jos oikeasti treenaa marathonille niin pitää antaa tassuille lepoakin. Silloin kaikki kävelylenkit on ihan roskaa. Jätä ne pois ja mene vaikkapa autolla tai mopolla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös