Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Mensonge]

Kova viikkokilsamäärä! Voitko avata mistä nuo kilsat koostuvat?

Alla oli viime viikon sunnuntain kevyt päivä vesijuoksuineen. Edeltäneenä lauantaina oli kovempi pitkä lenkki tehtynä. Maanantaina ihan kevyesti 15km, kunhan vähän kilsoja keräsin. Tiistaina 16km reipas maravauhtinen + verrat yht. 23,5km. Ke 16,6km kevyesti seassa pientä lyhyttä reippailua, ei kuormittavaa. To palauttava 10km. Pe 8km ja 6,5km kevyttä. La kisa 7,5km ja paljon verraa (kotoa kisapaikalle ja takaisin), yhteensä 20km rikki. Tänään 30km kevyt pitkä.

Tälle vuodelle maksimikilometrejäni viikkoon, en ole ahnehtinut erikseen. Aiempina kesinä on kesälomaviikkoina tullut juostua määrää ihan tarkoituksellakin enemmän. Nyt jätin väliin kilometrikeräilyt ja keskityin laatuun ja tein vähän jotain muutakin välillä.

 

[sampio]

Jaahans sanoi Hans. Taasen kävin lyllertämässä pitkin lähikujia, viimeksi keskiviikkona. Nyt on arki iskenyt sen verran rajusti päälle, että perhe, työ ja opiskelu yhteensovitettuna liikunnan kanssa on vähentänyt juoksut kahteen lenkkiin viikossa. Salia teen kolmesti, joten liikuntaa tulee riittävästi vastapainoksi aivojumppaan ja kotiaskareisiin. Lähinnä nyt onkin vain tarkoitus pitää tuntumaa yllä niin pitkään kuin mahdollista ja taas teiden sulaessa alkaa juoksennella enemmän.

 

[Rod Weary]

Kolmen lenkin ja n. 25 km viikkotahtiin mennään yhä. Kohta on kolme kuukautta junnattu, kohta voisi keksiä jotain muutakin vaihtelua kuin uudet reitit Sports Trackerin kanssa. Vauhtia ja sykkeitä olen sentään vaihdellut, kuten minua alussa neuvottiin, pääpaino rauhallisemmassa juoksussa. Paino putoaa tasaisen varmasti, sykkeet hiukan ja vauhti paranee vielä enemmän. Oikeastaan en taida kaivata mitään vaihtelua tuohon, mutta voisin lisätä oheisliikuntaa. Kuntofillarin roudaamisesta kellarista ylös ollaan jo puhuttu, loskakelejä odotellessa. Sillä saa ainakin vedettyä pitkät matalasykkeiset harjoitukset. Tylsäähän se on kuin mikä. There is no free lunch. Kahvakuulan otan kohta taas oikeasti ohjelmaan, lenkkien lisäksi. Motivaatio on ollut sen suhteen hiukan kadoksissa, mutta nyt sekin tuntuu jo löytyneen.

 

[Prof. Puck]

Kolmen lenkin ja n. 25 km viikkotahtiin mennään yhä... Paino putoaa tasaisen varmasti, sykkeet hiukan ja vauhti paranee vielä enemmän. Oikeastaan en taida kaivata mitään vaihtelua tuohon, mutta voisin lisätä oheisliikuntaa.

Ylivoimaisesti parasta oheistreeniä ja liikuntaa juoksun tueksi ja rinnalle talvisin on hiihto, siis ihan perinteinen väkisinlykkiminen mustikkasopat rinnuksilla! Kannattaa kokeilla, jos ei ole viime vuosina tullut hiihdettyä ja vaikka ne ns parhaimmat muistot olisivatkin vuosien takaa koulun liikiuntatunneilta kera lipsuvien suksien ja natsimaisen liikunnanopettajan. Sitä ainakin itse harrastin talvisin Suomessa asuessani, jopa enemmän kuin itse juoksua. Talvisaikaan kävin juoksulenkillä ainoastaan kerta, maksimissaan kaksi, viikkoon ja ihan hyvin juoksukondis pysyi yllä silläkin. Toinen erittäin mukava treenimuoto (oikeilla varusteilla) pitkälle syksyyn, ja jopa läpi talven, on maastopyöräily. Ei ehkä aivan yhtä kehittävää juoksun kannalta kuin hiihto, mutta tuskin siitä haittaakaan on.

Minulla on pari kuukautta (tosin kahdella lähes viikon mittaisella treenitauolla...) takana matalasykkeisen treenin opettelua ja hyvältä näyttää tähän asti. Toki aika on vielä aivan liian lyhyt kunnolliseen arviointiin, joten mitään väliaikaraporttia en ala vielä kirjoittamaan! Mutta samat kokemukset kuin Leonillakin. Alun varsin dramaattisen kilometrinvahdin tippumisen myötä (jotta sain sykkeet kuriin...) vauhti on lähtenyt jo nyt hiljalleen nousemaan sykkeen pysyessä kurissa. Jos kehitys pysyy samana, niin loppuvuodesta pystyn juoksemaan tunnin lenkin (ns. testilenkki...) samaa vauhtia kuin elokuun alussa keskisykkeen tiputtua hiukan vajaasta 160:stä alle 140:nen. Mikäli näin tosiaan tulee tapahtumaan, niin on vaikea peitellä tyytyväisyyttä! Mutta eipä mennä asioiden edelle. Joulukuun alussa voisin jonkinlaista väliaikaraportin tynkää tännekin kirjoitella. So far, so good, so slow!

 

[ms.qvist]

Jokunen aika sitten oli lieviä ongelmia alaselän, vasemman pakaran sekä takareiden kohdalla, mutta pienen levon ja kevyemmin otetun treenaamisen myötä ongelmat kaikkosivat, kunnes viikonvaihteessa alkoi tuntua vihlontaa vasemmassa pakarassa ja takareidessä. Tänään kävin kuitenkin varovaisella lenkillä, noin viisi km, sen pidempää en tohtinut juosta, ja nyt vihlonta on levinnyt myös alaselän puolelle ja tuntuu kohtuudella voimakkaampana pakottamisena myös vasemmassa pakarassa. Myös takareidessä on havaittavissa edelleen vihlontaa mutta se ei ole voimistunut eilisestä lainkaan. Tulevat pitkät työvuorot aiheuttavat sen, että pariin päivään lenkille ei pääse, joten kenties rullaava pyöräily töihin ja takaisin toimii hyvänä palautuksena ja ongelman laukaisijana jotta raskaan työrupeaman jälkeen voin taas juosta normaaliin tahtiin vailla ylimääräisiä ongelmia.

vlad.

 

[kiljander]

Berliinin maratonilta kotiuduttu upeaa kokemusta ja omaa ennätystä rikkaampana. Järjestelyt toimivat saksalaiseen tapaan kellontarkasti ja sää oli mitä mainioin. Kannustus reitillä aivan fantastista; mm jotain 25 bändiä ja epäviralliset kaupan päälle. Pala tuli kurkkuun Brandenburger Torin alituksessa pari sataa metriä ennen maalia. Berliini on muutenkin ihan oiva matkakohde ja maran jälkeen juomaa ja ruokaa ja hauskaa piisasi. Kokemuksesta voisi kirjoittaa kirjan mutta totean vain että "suosittelen".

 

[Puster]

Neljä viikkoa maratoniin. Treeni on kovimmillaan, viikkokilometrit 130

Kahteen ensimmäiseen sama mutta kilometrit "jäivät" viime viikolta 90:een. Toki tuo määrä on itselleni melkoinen hyppäys niistä normaaleista viime aikojen viiskymppisistä viikoista ja jotenkin nyt jaloista sen huomaa ja tuntee.

Nyt tämä viikko huomattavasti rauhallisemmin ja enää muutama parikymppinen fiilistely. Sitten herkistelyn kautta kohti lähtöviivaa ja omaa tulosta tekemään sekä kohti tavoiteaikaa 4:59:59. Saa toki mennä tuon allekin.

 

[Iker]

Kahteen ensimmäiseen sama mutta kilometrit "jäivät" viime viikolta 90:een. Toki tuo määrä on itselleni melkoinen hyppäys niistä normaaleista viime aikojen viiskymppisistä viikoista ja jotenkin nyt jaloista sen huomaa ja tuntee.

Nyt tämä viikko huomattavasti rauhallisemmin ja enää muutama parikymppinen fiilistely. Sitten herkistelyn kautta kohti lähtöviivaa ja omaa tulosta tekemään sekä kohti tavoiteaikaa 4:59:59. Saa toki mennä tuon allekin.

Ohoh, kaveri painaa 90 kilsan viikkoja ja tavoiteaika on viiden tunnin rikkominen.

Yllättävän maltillinen tavoite, tosin en tunne taustojasi tietenkään yhtään mutta ilmeisesti jonkin verran on juoksua taustalla jos tuollaisia yli viidenkympin ja jopa 90 kilometrin viikkoja on tullut taottua. Mutta kuten kirjoitit, saa mennä allekin ja näillä hatarilla tiedoilla uskallan väittää että taidat kyetä 5h alitukseen aika helposti.

Mulla on viime viikkoina jäänyt lenkkeily vähemmälle kuin kertaakaan koko kevään ja kesän aikana, syyskuulle tuli vain 166 kilometriä kun viimeiset pari viikkoa meni muiden urheilujen ja tarkoituksella juoksun suhteen lisätyn levon vuoksi aika leppoisasti. Tai no viime viikolla tuli taas lähemmäs 60 kilsaa mittariin, mutta sitä edelliset pari viikkoa taisi mennä ensin kahdella ja sitten kolmella viikkolenkillä. Urheilukerrat pysyi kyllä lähes samoissa määrissä, mutta enemmän punttista, pari sulkista ja vähän futista sekaan ja toki kaverin polttarit edellisviikonloppuna verottivat siitä muutaman hyvän treenipäivän.

Tuo polttariviikonloppu saaristomökillä oli muuten treenipäiväkalenteria taaksepäin kelatessa ensimmäinen täysin treenitön viikonloppu 11 kuukauteen, eli lokakuusta 2011 syyskuulle 2012 ehti kulua ennenkuin tuli vietettyä koko kolmepäiväinen pe, la ja su ilman urheilua. Toki ryyppääminen ei ole optimaalista valmistautumista mihinkään, mutta saipa ainakin lihaksisto kerrankin lepoa koko viikonvaihteen.

 

[Fordél]

Berliinin maratonilta kotiuduttu upeaa kokemusta ja omaa ennätystä rikkaampana. Järjestelyt toimivat saksalaiseen tapaan kellontarkasti ja sää oli mitä mainioin. Kannustus reitillä aivan fantastista; mm jotain 25 bändiä ja epäviralliset kaupan päälle. Pala tuli kurkkuun Brandenburger Torin alituksessa pari sataa metriä ennen maalia. Berliini on muutenkin ihan oiva matkakohde ja maran jälkeen juomaa ja ruokaa ja hauskaa piisasi. Kokemuksesta voisi kirjoittaa kirjan mutta totean vain että "suosittelen".

Voisitko vähän avata reissua sen puolesta, että oliko ilmoittautuminen helppoa, missä vaiheessa teit sen, kuinka kauan olit reissussa, minkälainen oli reitti, sujuiko juoksu jouhevasti vai oliko ryysis jne. Meinaan nyt kun tästä maratonista mainitsit niin alkoi tehdä mieli lähteä ensi vuonna juoksemaan Berliiniin. Oli meinaan juuri eilen puhetta muutenkin uudesta reissusta Berliiniin (tänä kesänä käytiin siellä ja oli mainio mesta), joten voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

 

[Mensonge]

Kahteen ensimmäiseen sama mutta kilometrit "jäivät" viime viikolta 90:een. Toki tuo määrä on itselleni melkoinen hyppäys niistä normaaleista viime aikojen viiskymppisistä viikoista ja jotenkin nyt jaloista sen huomaa ja tuntee.

Nyt tämä viikko huomattavasti rauhallisemmin ja enää muutama parikymppinen fiilistely. Sitten herkistelyn kautta kohti lähtöviivaa ja omaa tulosta tekemään sekä kohti tavoiteaikaa 4:59:59. Saa toki mennä tuon allekin.

Missäs juokset? Itse lähden Frankfurtiin toista kertaa. Viimeksi viisi vuotta sitten homma jäi kesken. Silloin tämä tärkein harjoitusvaihe meni pyörän päällä ja eihän jalat koko matkaa sitten kestäneet. Jalkavaivat on pirullisia, kun ne kohdalle osuu. Hyvä kilometrimäärä tuo 90km. Kyllä sillä 5h alittuu.

 

[kiljander]

Voisitko vähän avata reissua sen puolesta, että oliko ilmoittautuminen helppoa, missä vaiheessa teit sen, kuinka kauan olit reissussa, minkälainen oli reitti, sujuiko juoksu jouhevasti vai oliko ryysis jne.

Ilmoittautumisen tein jo viime vuonna - muistaakseni tapahtuma täyttyi jo alkuvuodesta 2012. Netin kautta tuo hoitui helposti ja maksu luottokortilla. Vahvistus tuli emaililla saman tien. Menimme paikalle perjantaina ja siinä jäi mukavasti aikaa fiilistellä ja mm. katsella rullaluistelumaratonia lauantaina. Hotellinkin varasin jo alkuvuodesta.
Reittihän on tasainen ja siksi siellä maailmanennätyksiä juostaan. Samalla reitti antaa hienon yleiskuvan tästä hienosta kaupungista. Ruuhkaa oli käytännössä vain alussa (luonnollisesti) ja juomapisteillä, mutta millään tavalla tuo ei omaa suoritusta häirinnyt. Lähtöalue ja -viiva ovat Berliininsuurimmalla bulevardilla joten viivan ylityksen jälkeen en juuri noteerannut ruuhkaisuutta. Porukkaahan on toki ihan järkyttävän paljon mutta niin on tilaakin.
Ainoa pieni ruuhka (5-10min) oli maalissa kun jonotimme mitaleja, mutta se johtuu myös siitä että 4h-4.30 maratoonareita kaiketi on eniten. Itse diggaan Saksasta todella paljon ja tunsin oloni jatkuvasti hyvin kotoisaksi (no mulla ei ole kielimuuria kun puhun sujuvaa saksaa, mutta englanniksikin kaikki sujui hienosti tosin kuin esim Ranskassa). Pistä yv-viestiä jos haluat jotain muuta tietoa.
Edit: niin ja takaisin tulin maanantaina. Varmaan su-iltanakin pääsee mutta ei viitsinyt pilata hienoa reissua ryysimällä maratonilta kotiin illaksi.

Edit2: Tuohon 90km viikkomäärään totean vain että mykistävän paljon kilsoja ja noin paljon juoksevat yleensä 3.30-4h miehet.

 

[Rod Weary]

Edit2: Tuohon 90km viikkomäärään totean vain että mykistävän paljon kilsoja ja noin paljon juoksevat yleensä 3.30-4h miehet.

Tuohon on varattu pari Guinness-tuoppia pubissa matkan varrelle. Vai Chiswickiäkö se nykyään juo?

 

[Puster]

Ohoh, kaveri painaa 90 kilsan viikkoja ja tavoiteaika on viiden tunnin rikkominen.

Yllättävän maltillinen tavoite, tosin en tunne taustojasi tietenkään yhtään mutta ilmeisesti jonkin verran on juoksua taustalla jos tuollaisia yli viidenkympin ja jopa 90 kilometrin viikkoja on tullut taottua.

No vedetään sen verran takaisin, että ei noita viiskymppisiä viikkoja montaa kertynyt. Ja edellinen viikko oli sairastelun takia puhdas nolla. Nyt tuon ysikymppisen saavuttamista helpotti se, että otin töistä viikon vapaata ja sai kokonaan keskittyä päivittäisiin lenkkeihin.

Taustaa sen verran, että kevään HCR oli ensimmäinen juoksutapahtuma ikinä ja Tallinnan puolikas meni kuukausi sitten muutaman sekunnin alle 2:10. Sen pohjalta voisi uskaltautua 4:30 jäniksen peesiin mutta siis virallinen tavoite on edelleen tuo viiden tunnin alitus.
Niin ja ikämiessarjoissa vedetään ja painoa on edelleenkin se sata.

Missäs juokset? Itse lähden Frankfurtiin toista kertaa.

Dublin 29. päivä.

 

[Fordél]

Ilmoittautumisen tein jo viime vuonna - muistaakseni tapahtuma täyttyi jo alkuvuodesta 2012. Netin kautta tuo hoitui helposti ja maksu luottokortilla.

Kiitos hyvästä raportista! Hyvä tietää, että ilmoittautuminen täytyy tehdä noin aikaisin niin eipähän mene tämä tapahtuma ohi. Täytyy nyt alkaa todella funtsimaan ensi vuoden juoksuja, mutta lähtökohtaisesti Berliini sopisi kyllä mitä parhaiten omiin suunnitelmiin. Lisäksi itsekin tykkään kovasti saksalaisesta menosta, joten reissussa yhdistyisi monta asiaa.

Eli jos vaikka lähtisi seuraavalla konseptilla ensi kauteen:

Huhti-Toukokuu: puolimaraton Suomessa
Kesä-heinäkuu: puolimaraton/maraton Suomessa
Syys-lokakuu: maraton Berliinissä

 

[pernaveikko]

Eurosport näytti Berliinin suorana, tuli katsottua jonkun verran. Kyllähän se vain hieno paikka on.

Olen tehnyt rauhallisia kävelylenkkejä muutamia nyt. Ei tunnu yhtään, että jalka olisi paranemaan päin, täytyy se kai silti loppuviikosta kokeilla juoksemista huomatakseen vain kivun palautuvan muutaman kilometrin jälkeen. Toisaalta aika kivutonta, mutta jotenkin se ei vain ole normaalikaan.

Uiminen onnistui kuitenkin ihan hyvin eli saa edes jotain tehtyä.

 

[scholl]

Nyt on arki iskenyt sen verran rajusti päälle, että perhe, työ ja opiskelu yhteensovitettuna liikunnan kanssa on vähentänyt juoksut kahteen lenkkiin viikossa. Salia teen kolmesti, joten liikuntaa tulee riittävästi vastapainoksi aivojumppaan ja kotiaskareisiin.

Toihan on ihan paskapuhetta. Se on omaa laiskuutta, jos ei viitsi juosta. Jätä salit pois! Ja lenkille voi mennä vaikka keskellä yötä, kun ei ole riippuvainen mistään aukioloajoista. Sellaista arkea ei olekaan, etteikö juosta voisi, vaan kysymys on laiskuudesta ja kuten aiemmin sanottua niin salilla ei kannata käydä ollenkaan tai ainakin jättää ne ensin pois ja sitten jos juoksu kulkee niin voi ruveta miettimään, löytyisikö sieltä salilta lisäparannusta juoksuaikoihin. Peruslihaskuntohommat voi tehdä kotona vaikka telkkarin edessä.

 

[pernaveikko]

Toihan on ihan paskapuhetta. Se on omaa laiskuutta, jos ei viitsi juosta.

Tästä on kyllä vain pakko olla samaa mieltä. Esimerkiksi lasten ei kovin vanhoja tarvitse olla, että ne voivat olla keskenään sen tunnin, kun käy edes kympin heittämässä. Ja taitaa monessa tapauksessa lasten äitikin olla kotosalla. Tai kyllä sen keittiön ehtii siivoamaan myös lenkin jälkeen.

Eihän sitä tietenkään kenenkään tilannetta voi sinänsä tietää, mutta kun ei juokseminen ole mitenkään oikeasti aikaa vievää puuhaa. Useimmista paikoista lenkin voi aloittaa kotiovelta muutenkin. Toisin voi olla joukkueurheilun tai vaikka hiihtämisen kanssa.

 

[scholl]

Voisitko vähän avata reissua sen puolesta, että oliko ilmoittautuminen helppoa, missä vaiheessa teit sen, kuinka kauan olit reissussa, minkälainen oli reitti, sujuiko juoksu jouhevasti vai oliko ryysis jne.

Ilmoittautuminen kannattaa tehdä jo vuosi ennen. Ne maksuportaat (oliko 60, 80, 100e) menevät numeroiden mukaan ja kun jengi haluaa päästä halvemmalla niin se menee aika nopeasti täyteen se eka pykälä, sitten menee suht nopeasti toinen ja jos ei ole tarkkana niin yht'äkkiä koko tapahtuma on täynnä. Hampuri, Frankfurt, München jne. muut Saksan tapahtumat ovat niitä, joihin ei tarvitse niin aikaisin ilmoittautua, mutta jos Berliiniin on menossa niin laittaisin nyt jo ilmon sisään. Sen sijaan lennot, hotellit jne. voi buukata vaikka vasta muutamia päiviä ennen reissua. Kapasiteettia on valtavasti, joten turha niistä välttämättä stressata.

Saksalaiseen tapaan chippi pitää vuokrata erikseen tai sitten jos on oma chippi niin sen numeron voi antaa ilmoittautuessaan niin ei tarvitse vuokrata. Sinänsä se ilmoittautuminen on helppoa ja tokalla kerralla vielä helpompaa, ikäänkuin one click periaatteella, jos omat tiedot ovat jo järjestelmässä. Numerolaput haetaan Tempelhofin entisen lentokentän terminaalialueelta, joka on nykyään tuollaisten kaikenlaisten messujen käytössä ja siellä expossa on jos jonkinlaista tuoteosastoa, juomaa ja ruokaa. Weißbieriäkin voi kiskoa ja tosiaan se numerolappujen jako on järjestetty hyvin, ei mitään ruuhkaa. Tosin siellä tulee aika paljon kävelemistä metroasemalta paikan päälle ja muutenkin päivän aikana saattaa tulla käveltyä paljon, joten jos matkustaa kaupunkiin perjantaina niin suosittelen numeroiden hakua jo silloin. Sitä helposti muuten kävelee ehkä turhankin paljon la kun kisa on su.

Reitti on tasainen ja siellä on hirveä ryysis. Keli tosin voi olla mitä vain. Kylmä, kuuma, aurinkoa, sadetta, tuuleton, myrsky jne.

 

[Iker]

Eihän sitä tietenkään kenenkään tilannetta voi sinänsä tietää, mutta kun ei juokseminen ole mitenkään oikeasti aikaa vievää puuhaa. Useimmista paikoista lenkin voi aloittaa kotiovelta muutenkin.

Ja ainakin minulla se treeni tulee survottua vaikka väkisin ohjelmaan ihan sen mukaan, miten arki ja muut hommat antavat myöten.

Esim. viime perjantaina taloyhtiön yhtiökokous venähti melkein kymmeneen asti illalla eli huomattavasti pidemmälle kuin odotin, duunin ja kokouksen välissä en ollut viitsinyt mennä lenkille että sai edes hetken olla lapsen kanssa ja vapauttaa vaimo niistä hommista, eli ei muuta kuin kymmeneltä lenkille heti kokouksen jälkeen. Lauantaina puolestaan oli tiedossa yhdet häät ja sitä ennen mm. muksun viemistä hoitoon noiden häiden vuoksi, herätys siis lauantaina seitsemältä ja samantien treenaamaan.

Eli ei kritiikkinä sampiota tai ketään kohtaan, kaikki tekevät just niinkuin tahtovat mutta kyllä motivaation ollessa kohdallaan sitä löytää ne ajat varsinkin juoksemiseen joko ennen töitä, töiden jälkeen tai sitten sen jälkeen kun esim. lapsi on laitettu nukkumaan kun meilläkin se onneksi ajoituu siihen 20.00 tienoille tässä vaiheessa. Trenaaminen kuitenkin on yksi sellainen asia, josta en suostu pahemmin tinkimään, ja kun on muitakin pakollisia asioita hoidettavana niin kyllähän se treenin siirtäminen erilaisiin aikoihin on vaan omasta tahdosta kiinni. Salille pääsee aamulla ennen seitsemää ennen duunia jne..

Tänään puolestaan tulee mentyä IFK-Tappara -matsiin hallille, aamulla en viitsinyt herätä ihan kukonlaulun aikaan kun muutenkin piti aika ajoissa olla toimistolla, niin ei muuta kun lenkkikamat on mukana duunissa, starttaan tästä joskus kolmen aikaan ja painan tunnin lenkin kotiin. Siitä suihkuun ja ei muuta kun matsiin.

 

[Fordél]

Toihan on ihan paskapuhetta. Se on omaa laiskuutta, jos ei viitsi juosta. Jätä salit pois! Ja lenkille voi mennä vaikka keskellä yötä, kun ei ole riippuvainen mistään aukioloajoista. Sellaista arkea ei olekaan, etteikö juosta voisi, vaan kysymys on laiskuudesta ja kuten aiemmin sanottua niin salilla ei kannata käydä ollenkaan tai ainakin jättää ne ensin pois ja sitten jos juoksu kulkee niin voi ruveta miettimään, löytyisikö sieltä salilta lisäparannusta juoksuaikoihin. Peruslihaskuntohommat voi tehdä kotona vaikka telkkarin edessä.

Noh noh. Turha tässä on laittaa lajeja vastakkain ja käsittääkseni Sampiollakin kuntosali on ollut pitkään harrastuksena eikä salitreeni ole tässä mitenkään tukemassa juoksemista vaan oma merkittävä harrastuksensa. Jos Sampio olisi vain juoksua harrastava niin sitten voisi vähentää salitreeniä, mutta näin ei käsittääkseni siis ole.

Mitä tulee juoksemiseen muuten niin kyllähän sille löytyy aina aikaa jos on vain tarpeeksi tahtoa. Stubb vetää lentokenttää ympäri, perheelliset juoksevat kukonlaulun aikaan tai yömyöhään tai vievät lapset lenkin ajaksi hoitoon jne. Kyse on priorisoinnista. Sampio on priorisoinut asiat noin ja itse priorisoisin asiat toisin, mutta se on meidän kaikkien oma valinta eikä kyse ole välttämättä mistään laiskuudesta.

 

[Mensonge]

Lenkillehän pääsee, kun sen päättää. Oheistreenejä, kuten kuntopiiriä kotona, pystyy tekemään muksujen läsnäollessakin. Itse otin muksuja jo kolmen vuoden iässä mukaan lenkillä pyöräilemään. Ylämäissä kun vähän avitti, niin saatiin yhteistä ulkoiluaikaa ja lapsetkin tykkäs. Lapsia olen vienyt myös urheilukentille hyppimään, heittelemään ja leikkimään. Itse olen sitten hölkkäillyt kenttää ympäri. Talvella pojat ovat olleet ladun varressa pulkkamäessä ja itse olen sujutellut ladulla pikku lenkkiä ja käyny aina kattoon, miten siellä pärrjäillään. Eväsreppu on kova sana noilla reissuilla. Saa ainakin sen tunnin pelattua itselle lenkkiaikaa.

Kotipuolessa, kun pojille tuli ikää lisää, kiertelin aluksi korttelia ja sanoin, että tienvarteen vaan, jos asiaa tulee. Ohi juostessa vilkuilin, onko talo pystyssä ja juomatauolla saattoi katsastaa, miten pärjäillään. Juoksurattaat, jopa tavalliset rattaat kävelylenkeillä on ollu käytössä. Pyörällä muksu kyytiin ja menoksi. Kun ikää tulee ja harrastukset alkaa, on juoksu kätevin mahdollinen. Voi heittää sen kympin lenkin muksujen harrastuksen aikana. Onnistuuhan tuo, kun vaan käyttääkekseliäisyyttään.

 

[sampio]

Toihan on ihan paskapuhetta. Se on omaa laiskuutta, jos ei viitsi juosta. Jätä salit pois! Ja lenkille voi mennä vaikka keskellä yötä, kun ei ole riippuvainen mistään aukioloajoista. Sellaista arkea ei olekaan, etteikö juosta voisi, vaan kysymys on laiskuudesta ja kuten aiemmin sanottua niin salilla ei kannata käydä ollenkaan tai ainakin jättää ne ensin pois ja sitten jos juoksu kulkee niin voi ruveta miettimään, löytyisikö sieltä salilta lisäparannusta juoksuaikoihin. Peruslihaskuntohommat voi tehdä kotona vaikka telkkarin edessä.

Kuten Fordel tuossa epäilikin, on sali mulle tärkeämpi näistä kahdesta tällä hetkellä, juoksu tukee sitä. Joten minä tingin näistä kahdesta nimenomaan juoksemisesta, jos toisesta pitää nipistää. Kesällä taas toisinpäin, ainakin viime kesänä oli näin, kun kivoilla ilmoilla en viitsinyt salilla homehtua vaan oli kiva juosta useampi lenkki viikossa.

Kyllä mulla olisi mahdollisuudet treenata kolme salikertaa ja neljä lenkkiä per viikko, mutta en näe sitä millään tavalla mielekkäänä tällä hetkellä. Ilman sen kummampaa marinaa voin todeta, että duunit kaikkine oheisvelvoitteineen ja valmisteluineen haukkaa suurimman osan ajasta, siihen päälle viikonloppuopiskelut ja puhutaankin jo muutamista tunneista, mitä päivää kohden jää aikaa. Sen kun jakaa perheelle sekä itselleen, niin eipä siitä kovin paljoa jää. Rehellisesti sanottuna jätän pari lenkkikertaa ihan reilusti pois ohjelmasta, jotta saan välillä istua rauhassa kahvikuppi kädessä, kuten nyt, tai nukuttua 7-8 tuntia.

Edellinen ei siis ole mitään selittelyä, vaan siinä on raamit, jotka olen itselleni tehnyt selväksi. Pitää tunnistaa rajansa ja tajuta se, että tiettyjä tilanteita ei elämässään saa takaisin, toiset saa. Esim. lasten harrastuksia ja heidän kanssaan touhuilua ei voi myöhemmin korvata, mutta lenkille ehtii viiden vuoden päästäkin. Tietyt duunit vain on tehtävä tai tentti käytävä tekemässä, joten silloinkin oma treeni jää kakkoseksi tai muokkaantuu olosuhteisiin. Ja joskus on vain hyvä heittää jalat sohvalle tai mennä nukkumaan, jos tilanne niin oikeasti vaatii.

 

[sampio]

Lenkillehän pääsee, kun sen päättää. Iheistreenejä, kuten kuntopiiriä kotona, pystyy tekemään muksujen läsnäollessakin. Itse otin muksuja jo kolmen vuoden iässä mukaan lenkillä pyöräilemään. Ylämäissä kun vähän avitti, niin saatiin yhteistä ulkoiluaikaa ja lapsetkin tykkäs.

Näin on tehty meilläkin. Lasten harrastusten aikana voi itse käydä salilla tai lenkillä, kuten huomenna on taas tarkoitus tehdä, tai tehdä duuneja pois ja lähteä sitten illalla aikaisempaa. Ei nämä mitenkään ylivoimaisia juttuja ole, mutta mun valintani tällä hetkellä on se, että lenkkeily jää kahteen keikkaan viikossa.

 

[Mensonge]

Näin on tehty meilläkin. Lasten harrastusten aikana voi itse käydä salilla tai lenkillä, kuten huomenna on taas tarkoitus tehdä, tai tehdä duuneja pois ja lähteä sitten illalla aikaisempaa. Ei nämä mitenkään ylivoimaisia juttuja ole, mutta mun valintani tällä hetkellä on se, että lenkkeily jää kahteen keikkaan viikossa.

Juu eihän lenkkeily maailman napa ole. Välillä on sitä muutakin menoa ihan tarpeeksi ja priorisointi on tarpeen. Lapsille on annettava oma aikansa ja työt/opiskelut on välillä etusijalla. Ei siinä sen kummempaa. Juoksu on onneksi kävelyn ohella vaivattomin tapa liikkua melkeinpä missä tahansa. Tossun jalkaan ja menoksi.

 

[scholl]

Yksi ongelma juoksemisessa on se, että vyöt menevät uusiksi, eikä vöitä voi lähteä ostamaan sillä periaatteella, että ostanpas tänään vaikkapa tuhannella eurolla vöitä. Niitä ei vain yksinkertaisesti löydy. Pitää ostaa aina silloin kun näkee jotain ja jos mies kapenee vyötäröltään juoksun ansiosta niin kaikista vöistä loppuu reiät yht'äkkiä kesken. Siis niistä vöistä, joita ei voi itse lyhentää. Vähän harmittaa, koska se tekee elämästä hankalampaa, kun joutuu olemaan tarkkana kaupoissa, jotta löytäisi uusia vöitä.

Tämä ei koske vain rajun laihdutuskuurin kanssa painiskelevia, vaan fakta on se, että vaikka paino pysyisi about samassa niin vyötärö kapenee kun lenkkeilee.