Imartelevaa, mutta mielipiteeni ei edusta koko Detroitia.
Imartelevaa, mutta mielipiteeni ei edusta koko Detroitia.Ja täysin ansaitusti! t. Detroit
Juu, kyllähän Perronilla on historiaa näistä kostopoikkareista ja vastaavista on enemmänkin. Taitava pelaaja, mutta samalla todellinen vässykkä, joka ei uskalla pudottaa hanskoja, vaan mielummin lyö poikkarilla takaa päin. Luulisi, että yli 1000 ottelun NHL-uran aikana olisi oppinut, mutta vaikea siitä perusluonteesta on päästä eroon.Perron on kunnon rotta. Tuossa ei ole mitään muuta tavoitetta kuin vetää poikkari päähän. 10-20 peliä kakkua kiitos.
Linkki: https://twitter.com/ScoutingTheRefs/status/1733708649992732760?t=EycnO3Zbpl8TopDbVafOUA&s=19
Ottawan joku apina vetää Larkinia poikittaisella päähän ja Perron ottaa oikeuden omiin käsiin sen jälkeen ja niittaa ansaitusti jotakin toista ottawan tyyppiä poikkarilla päähän.
Ajatko takaa sitä että pelaajien olisi pitänyt mennä paijaamaan jäässä makaavaa Larkinia. Ei se tuolla hektisessä pelissä adrenaliinien ollessa piikissä mene niin. Ensireaktio tulee selkärangasta ja P-amerikkalaisessa kiekossa se on yleensä sisäänrakennettu kosto. Vasta sen perään tulee inhimillinen huoli miten kaverille kävi. Riippuu toki myös tilanteesta.Tämä tilanne ja viesti kyllä kuvastavat hyvin mikä nykyjääkiekossa on vikana. Tässä tilanteessa on vain yksi "apina" ja se on Perron. Yhtäkään Detroitin pelaajaa ei kiinnostanut tippaakaan, kun kapteeni makaa tajuttomana maassa.
Tämä tilanne ja viesti kyllä kuvastavat hyvin mikä nykyjääkiekossa on vikana.
Tiivistitkin todella hyvin esimerkin kautta mikä on se ongelma.Ajatko takaa sitä että pelaajien olisi pitänyt mennä paijaamaan jäässä makaavaa Larkinia. Ei se tuolla hektisessä pelissä adrenaliinien ollessa piikissä mene niin. Ensireaktio tulee selkärangasta ja P-amerikkalaisessa kiekossa se on yleensä sisäänrakennettu kosto. Vasta sen perään tulee inhimillinen huoli miten kaverille kävi. Riippuu toki myös tilanteesta.
Tässä oli ylivoimapyöritys ja maalintekoyritys kiihkeimmillään, eikä kestänyt kahtakaan sekuntia kun tuomari vihelsi pelin poikki Larkinin putoamisen jälkeen. Tuskin yksikään jäällä oleva Detroit-pelaaja näki miksi Larkin putosi. Perron oli toisin päin ja käännyttyään näki ainoastaan sen kun Zub seisoo siinä vieressä ja viittoilee huollolle vaihtoaitioon. Siitä vintti pimeäksi ja poikkaria päähän.
Se on myös primitiivireaktio. Testojen ja adrenaliinin ollessa reilusti koholla mennään ensin ja ajatellaan vasta sitten. Varmasti jos peli olisi hitaampaa ja kontakteja vähemmin, niin moiset hormoonitasot pysyisivät alemmilla tasoilla. Mutta sitten me näkisimme ihan eri lajin kaukalossa.Tiivistitkin todella hyvin esimerkin kautta mikä on se ongelma.
Taklauksen voi suorittaa väärin/holtittomasti ihan vahingossa. Gubradsonin teko taas täysin tahallinen ja harkittukin.Cousinsin ei olisi pitänyt olla tuossa vaiheessa edes kentällä. Aivan älyvapaa taklaus, jossa riski tapahtua todella pahasti. Ja Cousins jälkikäteen kilpparit. NHL:n tuomarit ja kurinpito on valitettavan surkealla tolalla.
Cousinsin ei olisi pitänyt olla tuossa vaiheessa edes kentällä. Aivan älyvapaa taklaus, jossa riski tapahtua todella pahasti. Ja Cousins jälkikäteen kilpparit. NHL:n tuomarit ja kurinpito on valitettavan surkealla tolalla.
NHLPA on näissä tapauksissa siitä ikävässä tilanteessa, että heidän täytyy pitää molempien osapuolten puolta. Sekä rikkojan, että rikotun. NHL-pelaaja on pakotetusti pelaajayhdistyksen jäsen sopimuksensa kautta ja pelaajayhdistys puolustaa aina pelaajiaan. Hullunkurinen yhtälö tosiaan.Otteluseurantaketjusta tästä jo mouhosinkin, mutta ehdottomasti tällaisiin päällekarkauksiin pitää reagoida jämäkästi. 10-20 peliä rangaistusta, kiitos. Pelaajayhdistystä katsellessa tällaiset tapaukset ja tuomiot herättävät suurta kummastusta, koska pelaajayhdistys valittaisi liian pitkästä tuomiosta. Vaikka pitkillä tuomioilla halutaan nimenomaan suojella pelaajien terveyttä. Jotenkin aivan hullunkurinen yhtälö. Tämähän nähtiin aiemmin syksyllä Laineen aivotärähdystapauksen kohdalla.
Kai tuossa voisi jonkilaisen "jäsenäänestyksen" pitää ja sopia se yhteinen linja. Tai vaikka sopia joku tietty %summa palkasta mikä maksetaan vaikka olisi pelikielto.NHLPA on näissä tapauksissa siitä ikävässä tilanteessa, että heidän täytyy pitää molempien osapuolten puolta. Sekä rikkojan, että rikotun. NHL-pelaaja on pakotetusti pelaajayhdistyksen jäsen sopimuksensa kautta ja pelaajayhdistys puolustaa aina pelaajiaan. Hullunkurinen yhtälö tosiaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä Gudbranson huuteli Cousinsille jääaitiossa sen ekan tilanteen jälkeen. Guddy huusi ja Cousins istui hiljaa Bennetin takana. Luulen, että siellä annettiin tappelukutsu, joka sitten osoittautui neljä minuuttia jäähyn loppumisen jälkeen liian yksipuoliseksi virheeksi. Tuo vaihto jossa Guddy pimahti olivat Cousinsin kanssa jäällä yhtäaikaa noin 40 sek ennen tilannetta. Näkikö kukaan että yrittikö kutsua tappeluun jo aiemmin, vai ottiko tuon niskalenkin lennosta kun Cousins osui kohdalle.
Tuollahan ei ollut mitään tekemistä tappelun kanssa.@V-G- Ymmärrän ettei väkivalta maistu kaikille. Mutta silloin ei kannatakaan katsoa pohjoisamerikkalaista jääkiekkoa. Pelissä on väkivaltaa, on aina ollut. Pelaajat jäällä ovat täynnä testosteroinia ja adrenaliinia. Nopeassa kontaktilajissa riski ylilyönneille on aina olemassa ja satoja dollareita lipuistaan maksavat katsojat myös odottavat niitä. Ei perus kanukki- tai jenkkifani perusta, jos peli päättyy väsyneen läpsyttelyn jälkeen 1-2. Hän haluaa nähdä tunteita nostattavaa toimintaa. Edelleen tappelut ja torikokoukset saavat yleisön ylös penkeistään ja hurraamaan. Nauttimaan. Amerikkalainen kulttuuri on erilainen mitä täällä Euroopassa ja meidän on se vaan hyväksyttävä, että siellä yleisö nauttii väkivallasta. Ja sitä heille myös tarjotaan. Siksi NHL ei halua pelistä liian siistiä.