Paikan päältä katseltuna Suomi oli se joka peliä vei. Tshekki teki maalinsa niistä paikoista, jotka sillä oli. Suomella oli lukuisia loistavia paikkoja ratkaista peli jo varsinaisella peliajalla. Viimeistä neljän minuutin ylivoimaa kun lähdettiin pelaamaan, niin kaikesta näki, että nyt tehdään maali vaikka runnomalla. Tosin syy, jolla päästiin pelaamaan pitkä ylivoima, aiheutti pitkää parranpärinää Tshekki-ystävissäni. Neiti oli ilmaisuista miedoimmasta päästä kuvaillessa Santalan toimintaa. Tuomariakin epäiltiin mongolialaiseksi.
Pelaajista nousi Jere ehkä ykköseksi. Ei mitään huippuluokan avauksia, mutta peruspuolustajan tehtävät hoitui jäätävällä varmuudella. Joissain vaihdoissa oikein näkyi, että Tshekin hyökkääjillä alkoi olla itsevarmuuden puutetta kun pelattiin vastakkain. Mielestäni ja myöskin Tshekki-"asiantuntijoiden" mielestä varmaa Torino-pelaamista.
Valtonen ja Hentunen olivat niin häijyn näköisiä, että pienemmiltä katsojilta peiteltiin silmiä kun herrat olivat pleksin lähettyvillä. Jäivät mieleen, sillä hyökkäyspäässa aina ryskyi kun herrat olivat kentällä. Kaikkea ajeltiin ja armoa ei kyselty. Hyvä fyysinen peli heiltä.
Erikoismaininta minulta lähtee kuitenkin Santalalle. En ole sattuneesta syystä nähnyt yhtään liigapeliä häneltä tällä kaudella, joten olen ollut aivan Jatkoajan varassa. Livenä herra tsemppasi, karvasi ja raastoi, eli oli erittäin positiivinen yllätys. Toivottavasti jatkaa Moskovassa samaan malliin ja jos Jokereissa jaksaa jatkaa samoin ottein keväällä tulee olemaan huippuvahvistus kaikesta huolimatta.
Tämä oli vain minun subjektiivinen näkemys pelistä neljänneltä riviltä Sazka-arenalta, TV:stä varmaan näki paremmin.