Tämähän on selkeästi tulenarka ketju ja pelkästään se havainto kiihottaa tällä kertaa itseäni ilmaisuun.
Manen teksti yllä on pelkistetyn kaunis. Itsekin pohdin tuollaista romaneihin liittyen, jotain niin eteeristä on ainakin ulkopuolisen silmään romanius, että sanat voivat loppua jo alkuunsa. Siksi itsekin jouduin hakemaan vahvaa vaikutinta ja suuntaa kansanperinteestä. Lähestyn itse romaniteemaa runon kautta, kun yksittäiset uutiset eivät ilmeisesti avaa tarpeellisella syvyydellä ja varsinkaan toivotulla tyylillä aihetta. Omat viimevuosien ensikäden kokemukset ryhmän edustajista liittyvät opiskelujen takia lähinnä käräjäistuntoihin, jotka eivät ehkä yhteiskunnan kaikkia tasoja samassa suhteessa läpileikkaakaan. Komean epävirallisen oloisen vieraskirjan olen pannut merkille myös juuri ylläolevan uutiskuvan kohteen odotustiloissa.
| Lefa Druvan isä köyhä ol’, viraton merkantti, jo ikämies, kun Allanin mersusta taisteli; hevososuudestaan niukka oli nyt leipäpala. ja lasta häll’ ol’ yhdeksän, nuorin nimeltään Lefa. Älyä kuinka äijällä lie ollut itsellään jaella lapsijoukollen, ei tiedä yksikään; mut vanhemmille varmaankin lie liiaks antanut, kuin nuorimmalle muuta ei kuin hiukka ripponut. Pojasta tuli kuitenkin väkevä, harteva, kuin orja raastoi kelloja ja kaatoi tammoja, ol’ iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan ja töitä teki kaikkia, päin mäntyyn kaikki vaan. ”Miks, Herran nimess’, aikonet sinäkin, poloinen?” näin ukko Druva useinkin saneli tuskaillen. Kun laulu tuo ei loppunut, Leif maltin menettää ja itse käypi miettimään, min parhain ymmärtää. Kun tuli Druva merkantti siis kerran jällehen ja laski vanhaa virttänsä: ”Voi, miks aiot, Leiffi?” niin aivan ukko ällistyi, kun poika suunsa aukaisi: ”Hev-, tangomieheksi!” Ivaten vanhus hymyili. ”Sinäkö, nulikka, sinäkö tangomieheksi? He, tiedä huutia!” ”Niin”, lausui poika, ”täällä teen ma kaikki hullusti, ehk’ eestä maan ja kuninkaan on kuolla selvempi.” |
