Ässillä on muutamat ottelut vuodesta toiseen todellisia mörköjä, näistä Tappara Tampereella on yksi. Vaikka miten hyvin pelaisi niin se maalinteko ei vaan onnistu, ei käy edes flaksi. Oulu on toinen persereikä.
Eilinen oli väkevä esitys, vaikka siinä meinasi käydä vähän samoin kuin Oulussa, 2-0 oli liki heti avausmaalin jälkeen. Ahonen oli onneksi vireessä ja hoiteli sen ekan erän tyylillä. Plastinon maalille ei mahtanut mitään, kova maski ja pakki sai virittää vetonsa aivan liian rauhassa ja ottaa kaupan päälle tyhjät pois.
Loput 40min olikin ihmettelyä miten maali voi jäädä tulematta. Samoin kuin Oulussa, taas oltiin isoilla hetkillä tolpassa, perkele.
Muutama huomio, mikä tukee oikeastaan aiempaakin näkemystä. Elikäs Ojamäki, jotenkin vaan toivoisi tietyillä hetkillä mahdollisimman vähän miestä kiekkoon. Vasta kunnon viimeistelypaikkaan kiekkoa siihen lapaan;) Jätkä pelaa tietyt asiat ihan huikeasti, mutta hillitön hätäily ja Elomainen pelkän maalin näkeminen tuhoaa monet hyvät myllytykset. Toki se on hyvä, että joku haluaa ratkaista, eipä siinä. Mutta eiköhän sitä malttia vielä kerry kokemuksen myötä.
Pakisto on ollut kiekollisena valovuoden Rockyn aikaa edellä, mitä siellä kentällä tapahtuu nyt erilailla? Ainakin pelaajat tekevät avaamisen mahdolliseksi mutta esim. uudesti syntynyt Ude on iso lisäys kuukauden takaiseen. Viljanen on kiekollisena kyllä ottanut todella isoja askelia ja alkaa olla todellinen uhka hyökkäyssinisellä.
Olikohan Hakametsän jää taas täysin perseestä? Missään muualla ei näy vastaavaa kiekon pomppimista ja pyörimistä lavoissa, väittäisin että huono jää sotki sekä Marjamäen että Kerälän hyvät maalipaikat. Masilla oli useampikin tontti maalin lähellä mutta mitään ei oikeastaan tapahtunut.
Toivotaan että joukkue jaksaa painaa tuolla sykkeellä kevään loput pelit, kävi miten kävi niin tuota jengiä on mahtava katsella kaiken synkistelyn jälkeen.