Mike kirja on mulla hyllyssä. Kuten tässä ketjussa aiemmin todettu, niin hyvin perusteellinen teos on kyseessä ja viihdyttäväkin. Mutta jos Hanoi Rocks aika on se ykkösjuttu, niin kannattaa ehkä tarkastella onko muita vaihtoehtoja. Esim. tuo Razzlen tapaus käsitellään kirjassa aika lyhyesti. Kokonaisuudessaan Miken kirjasta ehkä n. 1 / 3 on Hanoista.Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?
_
Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?
_
Mike kirja on mulla hyllyssä. Kuten tässä ketjussa aiemmin todettu, niin hyvin perusteellinen teos on kyseessä ja viihdyttäväkin. Mutta jos Hanoi Rocks aika on se ykkösjuttu, niin kannattaa ehkä tarkastella onko muita vaihtoehtoja. Esim. tuo Razzlen tapaus käsitellään kirjassa aika lyhyesti. Kokonaisuudessaan Miken kirjasta ehkä n. 1 / 3 on Hanoista.
Ari Väntäsen kirjoittama All Those Wasted Years tuli jokunen vuosi sitten ja muistaakseni siinä bändin jätkistä kommentoi tapahtumia kaikki muut paitsi Sami. Ihan mielenkiintoista luettavaa.Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?
Nikki Sixxin kirja on luultavasti aika keksittyä. Ei kukaan noin sekaisin oleva nisti pysty kirjoittamaan noin yksityiskohtaisesti saati säilyttämään kirjoituksiaan. Siinä vasta kohotetaankin omaa imagoa.
Ehkä tämänkin voi laskea rock-kirjaksi: Nancy. Joskus tuon olen lukenut ja oli ainakin silloin hyvä. Kirja kertoo Sex Pistolsin Sid Viciousin tyttöystävän Nancy Spungenin traagisen tarinan
Ari Väntäsen kirjoittama All Those Wasted Years tuli jokunen vuosi sitten ja muistaakseni siinä bändin jätkistä kommentoi tapahtumia kaikki muut paitsi Sami. Ihan mielenkiintoista luettavaa.
Myös McIverin Metallica ja Slayer -kirjat olen lukenut, eikä niistä lisättävää.
Oliko muuten niin, että McIver oli kirjoittanut kirjan myös death metallista, siis genre-näkökulmasta?
Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?
Mahdatko tarkoittaa Albert Mudrianin ja John Peelin kirjoittamaa teosta "Choosing Death: deathmetallin ja grindcoren hämmentävä historia"? Tuo on julkaistu Liken toimesta 2006, ja siinä käydään näiden kahden genren taustoja, historiaa ja bändejä läpi. Se puristaa aika hyvin esille kuolonmetallin olemuksen, vaikka ei tietenkään mikään aukoton teos ole. Kuitenkin ihan suositeltava teos, jossa tosiaan on genrenäkökulma sen sijaan, että siinä käytäisiin läpi tiettyä teosta.
Yllätyksellisistä läpysköistä täytyy nostaa esiin Harri Rinteen Juice on/Juice off, jossa ei todellakaan säästellä päähenkilöä epämiellyttäviltä faktoilta tai tulkinnoilta (Juice kuitenkin ymmärtääkseni "antoi siunauksensa" kirjalle). Toisaalta ehkä se omalla tavallaan vahvistaa Juicesta muodostunutta kuvaa, että hän antaa julkaista itsestään ristiriitaistakin aineistoa...Rokkareista kertovat kirjat ovat suurelta osin yllätyksettömiä läpysköjä, joilla pyritään vahvistamaan artistista muodostunutta kuvaa.
The Smithsin A Light That Never Goes Out menossa. Vaikea sanoa oikeastaan vielä yhtään mitään 150 sivun perusteella. Itse asiassa tuossa vaiheessa kirjaa ei olla päästy vielä edes bändin perustamiseen. Mm. Manchesterin historia on kyllä käyty tarkkaan läpi, koululaitosta unohtamatta. Jos ei kohta päästä asiaan, heivaan koko opuksen jonnekin nurkkaan pölyttymään ja siirryn Pete Townshendin pariin.
No en sitä oikeasti epäillytkään, että spekulointi sekundäärisillä argumenteilla jatkuisi vielä 300 sivua. Ja lukemista nopeuttaa, kun skippaa kaiken ei-musiikillisen epäolennaisuuden.Kyllä se bändin perustaminen sieltä esiin tulee, kun jaksat vielä vähän lukea eteenpäin. Tosin, kyseisen kirjan itse lukeneena voin sanoa, että teos olisi ollut paljon parempi, jos siinä ei olisi niin paljoa kiinnitetty huomiota sivuseikkoihin, kuten esim.council-alueiden ilmapiiriin ja muuhun vastaavaan ''arkikulttuuriin'', koska väitän, että ne eivät kirjan tekstistä aukene sellaiselle lukijalle, jolle nämä ilmiöt ovat entuudestaan tuntemattomia. Tämän lisäksi tossa kirjassa häiritsi ajoittainen kirjailijan yritys väkinäiseen huumoriin ja taipumus tiettyjen juttujen ylihehkutukseen.
The Smithsin A Light That Never Goes Out menossa. Vaikea sanoa oikeastaan vielä yhtään mitään 150 sivun perusteella. Itse asiassa tuossa vaiheessa kirjaa ei olla päästy vielä edes bändin perustamiseen. Mm. Manchesterin historia on kyllä käyty tarkkaan läpi, koululaitosta unohtamatta.