Rock-kirjallisuus

[Jupe]

Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?

_

 

[Zeic]

Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?
_

Mike kirja on mulla hyllyssä. Kuten tässä ketjussa aiemmin todettu, niin hyvin perusteellinen teos on kyseessä ja viihdyttäväkin. Mutta jos Hanoi Rocks aika on se ykkösjuttu, niin kannattaa ehkä tarkastella onko muita vaihtoehtoja. Esim. tuo Razzlen tapaus käsitellään kirjassa aika lyhyesti. Kokonaisuudessaan Miken kirjasta ehkä n. 1 / 3 on Hanoista.

 

[Knox]

Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?

_

Ainakaan Monroen kirjaa ei tähän tarkoitukseen kannata ostaa. Kirjassa käydään Hanoin ajat läpi äärimmäisen pintapuolisesti. Andyn kirjassa taas käydään Hanoi aikoja läpi, mutta kirja on aivan täyttä paskaa. Andy tykkää vähän väritellä tarinoita, mm. 10-vuotiaana McCoyn kitaraopettajansa oli sanonut että Andyn pitää ruveta opettamaan häntä, niin hyvä kitaristi Andystä oli nopeasti tullut. Kamala kirja.

 

[Jupe]

Mike kirja on mulla hyllyssä. Kuten tässä ketjussa aiemmin todettu, niin hyvin perusteellinen teos on kyseessä ja viihdyttäväkin. Mutta jos Hanoi Rocks aika on se ykkösjuttu, niin kannattaa ehkä tarkastella onko muita vaihtoehtoja. Esim. tuo Razzlen tapaus käsitellään kirjassa aika lyhyesti. Kokonaisuudessaan Miken kirjasta ehkä n. 1 / 3 on Hanoista.

Kiitti vinkistä. Ja tosiaan Hanoin tarina kiinnostaisi, ei niinkään Miken jos kerran yli puolet kirjasta on sooloilua. Andyn kirjastakin tuossa yllä annettiin aika selkeä mielipide ja kaikkihan sen tietää että se jäbä on ollut kaikista eniten kuutamolla joten muistelmat on lähinnä kuvitelmat ja mitä tutut on kertoneet.

_

 

[Crueman]

Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?

Ari Väntäsen kirjoittama All Those Wasted Years tuli jokunen vuosi sitten ja muistaakseni siinä bändin jätkistä kommentoi tapahtumia kaikki muut paitsi Sami. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

Sama kaverihan kirjoitti Miken kirjan vuosi-pari sen jälkeen.

Hanoi Rocks - Ari Vkantinen (9789520107635) - Kirjat - CDON.COM

edit. linkki mukaan

 

[Teepussi]

Paras rock-kirja, jonka olen lukenut on Pat Gilbertin The Clash, Lontoo liekeissä. Nicholas Schaffnerin Pink Floydin Odysseia on hyvä teos, harmi vaan, että bändin uran mielenkiintoisien keskivaiheiden (vuodet 1968-1972) yli hypätään melkein kokonaan.

 

[Konnamuori]

Ehkä tämänkin voi laskea rock-kirjaksi: Nancy. Joskus tuon olen lukenut ja oli ainakin silloin hyvä. Kirja kertoo Sex Pistolsin Sid Viciousin tyttöystävän Nancy Spungenin traagisen tarinan.

 

[Vastuunpakoilija]

Yhden rock kirjan olen lukenut(kuunnellut äänikirjana) Ozzy Osborne - Minä, Ozzy. Kirja on loistava ja paikoittain hauska, liiaksi tuossa ei paneuduta yhteen kohtaan uralla vaan tarina kulkee sujuvasti eteenpäin, voin suositella kirjaa jokaiselle, opetti entisestään arvostaan Ozzya ja koko Black Sabbathin jengiä.

 

[fat of the land]

Nikki Sixxin kirja on luultavasti aika keksittyä. Ei kukaan noin sekaisin oleva nisti pysty kirjoittamaan noin yksityiskohtaisesti saati säilyttämään kirjoituksiaan. Siinä vasta kohotetaankin omaa imagoa.

Tämä on kyllä ihan taivaan tosi. Tässä kirjassa kyllä aliarvioitiin aika pahasti lukijan älykkyys. Mitenhän pääsi unohtumaan tuosta ei-suositeltavien listalta...

Ehkä tämänkin voi laskea rock-kirjaksi: Nancy. Joskus tuon olen lukenut ja oli ainakin silloin hyvä. Kirja kertoo Sex Pistolsin Sid Viciousin tyttöystävän Nancy Spungenin traagisen tarinan

Tämä kyllä ehdottomasti lasketaan rock-kirjaksi. Kirjoittajahan oli muistaakseni Nancyn äiti, tätä kirjaa voisi suositella oikeastaan kaikille teini-ikäisille.

 

[Jupe]

Ari Väntäsen kirjoittama All Those Wasted Years tuli jokunen vuosi sitten ja muistaakseni siinä bändin jätkistä kommentoi tapahtumia kaikki muut paitsi Sami. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

Jep, tämä on varmaan just se mitä olen hakenut. Hyvä ja kattava Hanoi tarina. Kiitti tästä, ostan tämän kun eteen tulee. Jos joku haluaa luopua jo luetusta kirjasta niin privalla viestiä , voin muutaman euron maksaa.

_

 

[Kampitus]

Osa lukemistani on ollutkin jo esillä, mutta en ollut huomaavinani ainakaan yhtä. Itse henkilö on kyllä sarallaan ihan parhaita. Jimmy Page - Yksinoikeudella, kirjoittaja Brad Tolinski. Tehty aivan omalla tavallaa tämä teos. Aikajana kirjassa on ihan normaali, mutta ei sisällä mitään perinteistä artistin omaa kerrontaa. Kirja on tehty periaatteessa haastattelu menetelmällä, myös vierailijoita on tuossa kertomassa ja keskustelemassa Pagen kanssa.

Sinällään kirja on ehkä jollekkin pettymys, eroaa niin kovasti siitä perinteisestä kaavasta. Itse jaksoin lukea, koska miehen touhut kiinnostaa, ja hieman erilainen lähestymistapa oli vain piristävä. Ei silti ehkä toimisi pidemmän päälle.

 

[Musta Nuoli]

Myös McIverin Metallica ja Slayer -kirjat olen lukenut, eikä niistä lisättävää.
Oliko muuten niin, että McIver oli kirjoittanut kirjan myös death metallista, siis genre-näkökulmasta?

Mahdatko tarkoittaa Albert Mudrianin ja John Peelin kirjoittamaa teosta "Choosing Death: deathmetallin ja grindcoren hämmentävä historia"? Tuo on julkaistu Liken toimesta 2006, ja siinä käydään näiden kahden genren taustoja, historiaa ja bändejä läpi. Se puristaa aika hyvin esille kuolonmetallin olemuksen, vaikka ei tietenkään mikään aukoton teos ole. Kuitenkin ihan suositeltava teos, jossa tosiaan on genrenäkökulma sen sijaan, että siinä käytäisiin läpi tiettyä teosta.

Toinen vähän laajempi teos on Ian Christen kirjoittama, Johnny Knigan suomeksi vuonna 2008 julkaisema "Pedon meteli", joka on varsin laaja-alainen historiikki heavy metalista (ja sen eri alagenreistä). Teoksessa on paljon hyvää, vaikkakin myös moitittavaa kuten Christen itsensä kyhäämät top-listat, joilla ei ole mitään muuta arvoa kuin kuriositeettiarvo. Hänen listansa "parhaista hevilevyistä" ovat varmaan hänelle parhaita, mutta eihän tuollaisissa listoissa ole laajemmassa historiikissa mitään järkeä. Jokainen muodostakoon omat listansa, ja onhan listauksia hauska lukea, mutta ei noista mitään koko totuutta saa aikaiseksi.

Ei näyttänyt vielä tässä ketjussa olevan mainintaa Stephen Davisin rock-elämänkertaklassikosta "Jumalten vasara - saaga Led Zeppelinistä", joka on kaikkien näiden nykyisten ns. paheellisten rokkielämänkertojen isä, äiti ja maksullinen crack-huora. LedZepin herrojen elämä ja touhut ovat edelleen ihan omassa kastissaan. Siinä voivat Mötley Crüen pojat painua takaisin vetämään heroiinia ja ihmetellä, miten Jimmy Page käytännössä kaappasi itselleen 14-vuotiaan Lori Maddoxin kiertuevaimoksi ja nussi tätä vuosia aina jenkkikiertueilla sillä aikaa kun vaimokulta odotteli Briteissä.

Jumalten vasarassakin totuus on monesti lukijan itsensä päätettävissä, mutta tarinana ja elämänkertana se on väkevä ja hieno. Ja aiheuttaa spontaanin tarpeen kuunnella vaikkapa YouTubesta Immigrant Song jälleen kerran. No niin, nyt se tapahtui taas. Aaaaaaahhh-aaaa! We come from the land of the ice and snow, from the midnight sun where the hot springs flow!

 

[Musta Nuoli]

Kertokaapas mikä olisi paras kirja Hanoi Rocksin historiasta, noususta suomesta jenkkeihin, kaikki sekoilut siellä Razzle tapauksineen jne, kiinnostaisi lukea tarinaa mutta lukeeko sen Andyn, Miken, jonkun managerin näkökulmasta?

Lue kummatkin Ari Väntäsen teokset. Ensin Hanoi Rocks - All those wasted years ja sitten Mike Monroesta kertova teos. Ensin mainittu keskittyy Hanoi Rocksiin, toisessa kerrotaan Monroen tarina ja osin myös lisää Hanoi-vuosista, vaikkakin tietysti vain teoksen alkupuolella.

Arin kirjan etuna on se, että siinä on paljon sekä artistien itsensä että muiden aikalaisten näkökulmia ja muisteluita. Monestihan elämänkertojen ongelma on se, että ns. auktorisoidut elämänkerrat ovat tekijän itsensä yksipuolista muistelua (esim. Andyn kirja on mitä ilmeisemmin hyvin heikko ja yksipuolinen) ja auktorisoimattomat teokset (esim. McIverin teoksista osa) ovat sitten taas täysin ulkopuolisten ihmisten väittämiä ja näkemyksiä. Väntäsen teoksissa on sekä että, jolloin lukija saa paremman kokonaiskuvan ja voi itse muodostaa kantojaan eri tapahtumiin.

 

[Luulajanpuisto]

Mahdatko tarkoittaa Albert Mudrianin ja John Peelin kirjoittamaa teosta "Choosing Death: deathmetallin ja grindcoren hämmentävä historia"? Tuo on julkaistu Liken toimesta 2006, ja siinä käydään näiden kahden genren taustoja, historiaa ja bändejä läpi. Se puristaa aika hyvin esille kuolonmetallin olemuksen, vaikka ei tietenkään mikään aukoton teos ole. Kuitenkin ihan suositeltava teos, jossa tosiaan on genrenäkökulma sen sijaan, että siinä käytäisiin läpi tiettyä teosta.

Kyllä se taisi tuo mainitsemasi kirja olla. Ilmeisesti kirjastotietokantoja silloin muutama kuukausi sitten kahlatessa sekottui kirjoittajat keskenään. Toisaalta, parempihan tuo onkin kun McIver ei ole tuotakin mennyt pilaamaan. Ja tuota täytyy kyllä jostain etsiskelläkin, kiitoksia vain tiedoista.

 

[Vaughan]

Mitä? Eikö täällä ole vielä mainittu suomirockkirjallisuuden aateliin kuuluvaa Sleepy Sleepersin Jytinää Eestissä? Myös Popeda-kirja Ilkeesti Kiitää on varsin toimiva, joskin hyvin perinteinen bänditarina.

Rokkareista kertovat kirjat ovat suurelta osin yllätyksettömiä läpysköjä, joilla pyritään vahvistamaan artistista muodostunutta kuvaa.

Yllätyksellisistä läpysköistä täytyy nostaa esiin Harri Rinteen Juice on/Juice off, jossa ei todellakaan säästellä päähenkilöä epämiellyttäviltä faktoilta tai tulkinnoilta (Juice kuitenkin ymmärtääkseni "antoi siunauksensa" kirjalle). Toisaalta ehkä se omalla tavallaan vahvistaa Juicesta muodostunutta kuvaa, että hän antaa julkaista itsestään ristiriitaistakin aineistoa...

 

[Andrei]

Asiallinen ketju!

Tullut luettua paljonkin noita elämänkertoja, suuri osa jo tässä mainituista.

Ensin huonot:

Vince Neil - ekat 50 sivua käyttää siihen että kehuu miten mahtava tyyppi on, loppu on lähinnä sekavia tarinoita sieltä täältä. Todella surkea kirja.

Hyviä:

Ozzy - helvetin hyvin kirjoitettu, hauskoja tarinoita. Mieleen jäi mm. tarina kun Ozzy sai tietää että eka vaimonsa Pamela oli raskaana. Ozzyn ensimmäinen ajatus "Vittu, en ole tarpeeksi kännissä. Matkalla juomani viinaleka oli alkanut haihtua" :D

Veljeni Joye Ramone - erittäin hyvin kirjoitettu ja todella pääsee sisälle millaisia henkilöitä Ramonet ovat/olivat. Loppupuolella Joeyn sairauden ajan tarinat ovat jo aika tuskaisaa luettavaa ja loppu pisti jo isonkin miehen itkemään. Siinä tajuaa miten helvetin pienistä asioista ihmisetkin jaksaa riidellä ja kun tulee sairaus joka Joeyllakin oli niin vasta tajuaa mitkä asiat elämässä oikeasti ovat tärkeitä. Hieno opus!

 

[fat of the land]

Pari kirjaa lisää tuli kahlattua tuossa alkuvuonna. Kerrotaanpa niistä:

Kolmesti kuollut, Minä ja Ministry. Eli Al Jourgessenin kirjan takakannessa luvataan övereintä menoa sitten törkytehtaan. No, kyllä siinä aika hurja meininki on ja aika hauskoja tarinoita. Kamankäyttö on kyllä melkeinpä astetta kovempaa kuin monissa kirjoissa. Jotenkin kuitenkin jäi itselleni vähän ohkaiseksi kokemus. Ehkä sitten Ministry on itselleni sen verran pienessä roolissa ettei tuohon saanut niin hyvää kosketuspintaa. Kyllä tuota voi kuitenkin suositella.

Kissin kirjoista tuli luettua ensin Peter Chrissin ja sitten Ace Frehleyn kirjat ja olisi kannattanut lukea toisessa järjestyksessä. Nimittäin Chrissin kirja on huomattavasti suorapuheisempi kuin Acen kirja, joten tuossa järjestyksessä Acen kirja jää kyllä aika turhakkeeksi.

Isänpäivälahjaksi tuli Syntymä, Metallica, Kuolema osa 1. Ja ihan kivastihan siinä nyt tehdään virallista Metallica-kirjaa. Toisaalta tuo alkupuoli on kyllä niin hyvin katettu McIverin Metallica-kirjassa, Mustainen kirjassa ja osittain Slayerin kirjassa paneudutaan tuohon 80-luvun alun Thrash-metallin skeneen ja siinä nyt menee sitten niin että ensimmäinen puolikas on aikalailla kertausta. Eikä se kyllä mitään uutta ihan hirveästi tuonut, tai ainakaan juuri nyt en muista mitään.

Nyt sitten työn alla on Bon Scottin elämä ja kuolema ja vaikuttaa ihan hyvältä tähän mennessä, ei mikään klassikko varmaankaan. Mutta herättää kyllä siihen todellisuuteen että AC/DC on vitun kova bändi ja nimenomaan se Scottin aikainen materiaali, tai siis pitikin oikein syventyä tarkistamaan kuinka kova satsi musiikkia siinä 70-luvun lopussa oikein tehtiinkään. Ja sehän on niin, että lähestulkoon kaikki AC/DC:n hyvät biisit on Scottin ajalta. Että tulipahan se fakta aika hyvin selväksi.

No siinäpä niitä, seuraavaksi suuntailen varmaan Zakk Wylden pariin ja sitten Rollareihin voisi paneutua kun Jaggerin kirja on paperikansin aika halpa ja jossain jumalauta Filmtowneissa myydään pokkareita aika hyvään hintaan. Tuo Scottin kirja oli nimittäin pokkarina 5e. No Jagger ei kyllä lähtökohtaisesti kiinnosta läheskään niin paljon kuin Keith Richards, joten katotaan nyt tuleeko sitä edes ostettua.

 

[Hakki#20]

Pidän paljon elämänkertojen lukemisesta ja etenkin musapuolen kirjoja tulee kahlattua ahkerasti läpi. Tässä joitain lukemiani bändikirjoja jotka nyt tulee mieleen. Kirjailijoiden nimiä tai kirjojen oikeita nimiä en läheskään kaikkia muista.

Kotimaiset:
- Sleepy Sleepers: Jytinää Eestissä
- Juho Juntunen: HIM
- Mape Ollila: Nightwish
- Ari Väntänen: Michael Monroe
- Honey Aaltonen: Hurriganes
- Honey Aaltonen: Cisse Häkkinen
- John Fagerholm: Albert Järvinen
- Hynysen koko tuotanto
- Juho Juntunen: Tuuliajolla

Ulkomaiset:
- Mötley Crue: Törkytehdas
- Vince Neil: Tatuointeja ja tequilaa
- Nikki Sixx: Heroiinipäiväkirja
- Ozzy Osbourne: Minä Ozzy
- Duff McKagan: It's So Easy
- Ritchie Blackmore: Musta ritari
- Phil Lynott: Black Rose
- Joel McIver: Metallica
- Iron Maiden: Run To The Hills
- Van Halen
- Bruce Springsteen
- Kiss

Hyviä kirjoja ovat olleet mm. Jytinää Eestissä (aivan klassikkokamaa), Albert Järvinen,Törkytehdas, Minä Ozzy ja It's So Easy.
Jos on Vince Neil itseään täynnä oleva kusipää niin samaan kastiin voi laittaa myös Blackmoren. Joulupukin tuoma Mick Jagger-kirja on vielä avaamattomana kirjahyllyssä. Seuraavana olisi lukulistalla Slash, Lemmy ja Tony Iommi-opukset, Pink Floyd myös kiinnostaa.
Musakirjoja lukiessa on se hyvä puoli, että siinä tulee ohessa selailtua omaa levyhyllyäkin. Esim. Michael Monroen mukanaolo Gunnareiden Dead Boys-coverilla Ain't It Fun muistui mieleen vasta kirjaa lukiessa. Hemmetin kova biisihän tuo onkin.

 

[Finnish Isles]

Dear Boy: The Life Of Keith Moon, lähes 600 sivua syvällistä sekä kevyempää tarinaa maailman parhaan rock-rumpalin (oma mielipide) kaikinpuolin erikoisesta elämästä. Parasta on, että teos ei ole mikään pelkkä ylistysveisu miehestä, vaan välillä häntä sekä läheisiään kohtaan tuntee puhdasta sääliä. Nykyaikana Moon olisi diagnosoitu ja lääkitty jo varhain, mikä olisi säästänyt monelta tragedialta, mutta myös jättänyt maailman vaille sitä ainoata aitoa rokkistara-rumpalia (tässä viittaan tyyliin, en puhtaaseen soittotaitoon, jonka arvostus riippuu ihan musiikkimausta). En tiedä onko kirjaa käännetty suomeksi vieläkään.

Neil Young: Muistelmat, karu pettymys, mutta eiköhän hänestäkin tule jonkun ulkopuolisen tekemä kattavampi kokonaisuus joskus, sillä materiaalia teokseen riittää ja tulee edelleen.

 

[Rod Weary]

The Smithsin A Light That Never Goes Out menossa. Vaikea sanoa oikeastaan vielä yhtään mitään 150 sivun perusteella. Itse asiassa tuossa vaiheessa kirjaa ei olla päästy vielä edes bändin perustamiseen. Mm. Manchesterin historia on kyllä käyty tarkkaan läpi, koululaitosta unohtamatta. Jos ei kohta päästä asiaan, heivaan koko opuksen jonnekin nurkkaan pölyttymään ja siirryn Pete Townshendin pariin.

 

[kalkkifredi]

The Smithsin A Light That Never Goes Out menossa. Vaikea sanoa oikeastaan vielä yhtään mitään 150 sivun perusteella. Itse asiassa tuossa vaiheessa kirjaa ei olla päästy vielä edes bändin perustamiseen. Mm. Manchesterin historia on kyllä käyty tarkkaan läpi, koululaitosta unohtamatta. Jos ei kohta päästä asiaan, heivaan koko opuksen jonnekin nurkkaan pölyttymään ja siirryn Pete Townshendin pariin.

Kyllä se bändin perustaminen sieltä esiin tulee, kun jaksat vielä vähän lukea eteenpäin. Tosin, kyseisen kirjan itse lukeneena voin sanoa, että teos olisi ollut paljon parempi, jos siinä ei olisi niin paljoa kiinnitetty huomiota sivuseikkoihin, kuten esim.council-alueiden ilmapiiriin ja muuhun vastaavaan ''arkikulttuuriin'', koska väitän, että ne eivät kirjan tekstistä aukene sellaiselle lukijalle, jolle nämä ilmiöt ovat entuudestaan tuntemattomia. Tämän lisäksi tossa kirjassa häiritsi ajoittainen kirjailijan yritys väkinäiseen huumoriin ja taipumus tiettyjen juttujen ylihehkutukseen.

 

[Rod Weary]

Kyllä se bändin perustaminen sieltä esiin tulee, kun jaksat vielä vähän lukea eteenpäin. Tosin, kyseisen kirjan itse lukeneena voin sanoa, että teos olisi ollut paljon parempi, jos siinä ei olisi niin paljoa kiinnitetty huomiota sivuseikkoihin, kuten esim.council-alueiden ilmapiiriin ja muuhun vastaavaan ''arkikulttuuriin'', koska väitän, että ne eivät kirjan tekstistä aukene sellaiselle lukijalle, jolle nämä ilmiöt ovat entuudestaan tuntemattomia. Tämän lisäksi tossa kirjassa häiritsi ajoittainen kirjailijan yritys väkinäiseen huumoriin ja taipumus tiettyjen juttujen ylihehkutukseen.

No en sitä oikeasti epäillytkään, että spekulointi sekundäärisillä argumenteilla jatkuisi vielä 300 sivua. Ja lukemista nopeuttaa, kun skippaa kaiken ei-musiikillisen epäolennaisuuden.

 

[Monipuolisenhuono]

Mun kirjahyllystä löytyy seuraavat opukset:

Sleepy Sleepers - Jytinää Eestissä
Barry Miles- Frank Zappa
Gene Odom - Lynyrd Skynyrd
Joel McIver - Metallica
Mötley Crue - The Dirt
Mick Wall - Iron Maiden: Run to the hills
Ace Frehley - No Regrets
KISS- Behind the Mask
Alan Paul - The Allman Brothers Band : One way out
AC/DC - Maximum Rock & Roll

 

[Henry Blavatsky]

Kaikille Kingston Wallin musiikista diggaaville suosittelisin viime kuussa julkaistua Viljami Puustisen kirjoittamaa kirjaa Kingston Wall - Petri Wallin saaga. Imperiumin arvio kirjasta löytyy täältä.

Kirjan eteen on tehty todella suuri pohjatyö ja kirjoittaja on haastatellut kirjoitusprosessin aikana lähes sataa eri henkilöä, jotka kuuluivat tavalla tai toisella Peten elämään. Kirjan loppu ja Wallin viimeisen elinvuoden vaiheiden kuvaus vetää aika hiljaiseksi. Koukuttava kirja, joka tuli itse luettua läpi kahdella istumalla. Erityisplussa siitä, ettei kirja pyri siloittelemaan Wallia henkilönä, vaan miehen persoonan ristiriitaisuus tuodaan hyvin esille.

 

[Vellihousu]

The Smithsin A Light That Never Goes Out menossa. Vaikea sanoa oikeastaan vielä yhtään mitään 150 sivun perusteella. Itse asiassa tuossa vaiheessa kirjaa ei olla päästy vielä edes bändin perustamiseen. Mm. Manchesterin historia on kyllä käyty tarkkaan läpi, koululaitosta unohtamatta.

Toisaalta, maailma on muuttunut kovin nopeasti eikä Manchester ole enää nykyään se sama maisema mistä The Smiths ponnisti. Historiallinen konteksti on aika oleellinen juttu tässä tapauksessa kun bändissä oli kerran kyse paljon muustakin kuin musiikista.

Mistä puheenollen...Mark Simpsonin "Pyhä Morrissey" tuli just luettua ja se sai kyllä tajuamaan kuinka turhaa paskaa suurin osa popmusiikista ja sitä käsittelevistä kirjoista oikeastaan on ja kuinka mitätöntä itse asiassa on lähes kaikki taide ja kulttuuri yrityksissään kuvata ja väittää maailmasta jotakin. Simpson löytää Smithsin ja Morrisseyn musiikista tasoja joita juuri kukaan muu ei ole löytänyt ja pelkästään tämä löytämisen, oivaltamisen ja inspiroitumisen seuraaminen sivusta toiseen on käsittämättömän, noh, inspiroivaa. Teksti ampuu kiihkossaan toistuvasti yli ja on paikoitellen suorastaan järjetöntä, mutta ainakin rock-kirjallisuuden kliseet kierretään kaukaa ja Simpsonin ajatuksen lentoon on pakko reagoida ja ottaa kantaa, piti siitä tai ei. Kirja on vieläpä Antti Nylenin suomentama joten älyä ja kielellistä säihkettä on riittänyt suomennokseenkin.

Suomentajan mukaan kirja ei olekaan elämänkerta vaan "esseistinen tutkielma jonka päämäärät ovat filosofiset ja kirjalliset". Suosittelen Morrisseyn hc-faneille jotka tuntevat miehen biografian ja osaavat tuotannon ulkoa.