Kyllähän sen nyt eilenkin näki, että touhu ei ole kiinni pelkästään jaksamisesta. Lukko ei vain yksinkertaisesti päässyt hallitsemaan kiekkoa, sillä avauspelaaminen oli liian hidasta ja Tapparan prässi puri jatkuvasti. Katsomoon tietysti näyttää tuolloin, että Lukolla ei vain liike riitä, mutta todellisuus on monimutkaisempi.
Lukko on pyrkinyt koko kauden ajan pelaamaan kiekkoa suoraviivaaisesti vastustajan päätyyn. Se toimii hyvin vähän heikompia joukkueita vastaan, mutta esim. Tappara pelaa aika helposti kiekon pois paineen nopeilla syötöillä. Koko kauden suurin kysymys onkin ollut, että pystyykö Lukko haastamaan taktisesti kärkijoukkueet, joilla on pitkälle organisoitu, kiekolliseen hallintaan perustuva pelitapa.
Lukko pystyy ajoittain hallitsemaan peliä iskemällä kovan karvauksen Tappara-päätyyn, jolloin saadaan hyökkäyspään aloituksia, pitkiä myllytyksiä ja rangaistuksia Tappara-pelaajille. Peli ei kuitenkaan ole Lukon näkökulmasta erityisen organisoitua, vaan tilanteisiin pyritään enemmän taistelulla kuin millään järjestelmällisillä syöttöketjuilla. Tässä on selkein ero näiden joukkueiden väälillä.
Lukon ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun Tappara saa rauhoitettua oman avauspelaamisensa, jolloin se yleensä saa kiekon aika helposti Lukon alueelle. Tästä johtuen Lukko pyrkii lyömään mahdollisimman kovan prässin Tapparan puolustajiin toivoen samalla, että he sortuisivat virheeseen tai menettäisivät kontrollin avauspelaamisesta. Juuri tämän takia Lukon hyökkääjät käyvät vähän hölmönkin oloisesti maalin takana häiritsemässä Tappara-pakkeja. Lukko-hyökkääjän päästessä katkoon saadaan yleensä pitkiä pyörityksiä, joiden aikana päästään myös usein maalipaikoille.
Toisaalta Lukko pyrkii myös kääntämään Tapparan keskialueen virheet nopeiksi vastahyökkäyksiksi, joista Gagnon ja kumppanit pistävät kovalla prosentilla limppua häkkiin. Etenkin eilen oli monta tilannetta, jotka lähtivät hyvistä keskialueen taklauksista tai kiekonriistoista.
Tappara on siis pelillisesti järjestäytyneempi ryhmä, mutta Lukko on edellä fyysisessä pelissä ja maalineduskahakoissa. RD:n kädenjälki näkyy selvästi joukkueen taisteluilmeessä sekä siinä, että vastoinkäymisistä huolimatta ollaan aina palattu takaisin voittojen tielle.