Itselleni kovin juttu ovat ehkä Jörkan 60- ja 70-lukujen vaihteen elokuvat.
Ja kirjaimellisestihan kovin juttu niissä oli Jörkan jalkovälissä.
Ps. tämä ei ollut tarkoitettu rienaukseksi, vaan uskoisin että olisi ollut kohteenkin hyväksymää hjyymoria.
Jörn Donner on muuten edelleen ainoa suomalainen joka on käynyt vastaanottamassa Oscar-palkinnon. Jörkka kävi tuottajan ominaisuudessa pokkaamassa Ingmar Bergmanille suunnatun pystin parhaasta vieraskielisestä elokuvasta Fanny ja Alexander vuonna 1983
Ihan aiheellinen korjaus toki. Palkintohan tosiaan on paras vieraskielinen elokuva, eikä suinkaan parhaan vieraskielisen elokuvan ohjaaja. Tosin kaiketi yleistä on se että ohjaaja käy sen pystin hakemassa, mutta kun Igge ei ollut paikalla niin Jörkka kävi dominoimassa Hollywoodia.Ei se tarkkaan ottaen ollut Ingmar Bergmanille suunnattu, vaan koko elokuvalle. Toki pilkun viilausta mutta joskus aina kuulee, että Donner vastaanotti pystin "Bergmanin puolesta" joka on väärin.
Ihan aiheellinen korjaus toki. Palkintohan tosiaan on paras vieraskielinen elokuva, eikä suinkaan parhaan vieraskielisen elokuvan ohjaaja. Tosin kaiketi yleistä on se että ohjaaja käy sen pystin hakemassa, mutta kun Igge ei ollut paikalla niin Jörkka kävi dominoimassa Hollywoodia.
Muistan jonkun keskusteluohjelman jossa Jörn oli yhtäaikaa Lenitan kanssa vieraana. Siinä haastattelija sitten heitti jotain mahdollisesta yhteisestä menneestä kanssakäynnistä vieraiden kesken. Jörkka heitti jotain pikkutuhmaa rietas virne naamallaan. Lenitan suorastaan pöyristynyt ja tuohtunut ilme oli näkemisen arvoinen. Lenita ei arvostanut.Tottahan Jörkka oli myös kova panomies. Silti hän ei mielestäni rehvastellut asialla. "Olen nussinut paljon naisia, mitä hittoa siitä?" olisi voinut olla Jörkan kommentti asiaan.
Eihän Jörn ikinä mikään perseennuolija tai jees-mies ollut. Ja hyvä niin. Joku uskalsi olla julkisuudessa juuri sitä mitä on, eikä esittää jotain. Hattuni nousee miehen muistolle.
Jörkka ei ollut ikinä feikki. Uskalsi olla asioista jotain mieltä, uskalsi myös soutaa vastavirtaan. Mutta ei se tarkoittanut sitä, että hän olisi ollut mulkku. Jörkka oli raa´an rehellinen, mutta myös fiksu ja humaani mies. Taustansa ansiosta vapaa tekemään mitä tahansa, mutta onneksi hän oli myös lahjakas. Tuolla taustalla moni olisi jäänyt vain raapimaan muniaan Krunikkaan, mutta Jörkka meni, teki ja eli. Ja Jörkka totisesti eli. Sen elämisen hän myös jakoi meille muille.
Kiitos, Jörn Donner. Olit ihan vitun kova äijä. Sinunlaisiasi ei ehkä tule enää.