Greg Palmer kantaa enää ainoana maan päällä ELP:n arvokasta perintöä.
Carl Palmer toki. Muilta osin asia on juuri noin kuin totesit. Itse korostaisin Greg Laken todella vahvojen laulusuoritusten merkitystä niin King Crimsonissa kuin ELP:n kultakauden albumeilla. Myöhemmissä ELP:n virityksissä ikä oli kai tehnyt tehtävänsä, ja vaikka laulu soikin komeasti nuottiin, oli ääniala muuttunut tenorista baritoniksi (hatusta heitetty arvio) ja jotain oli menetetty.
Lake oli myös hieno balladien säveltäjä, ja nämä kappaleet toimivat hienona kontrastina ELP:n sekopäisten proge-teosten rinnalla.