Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ja juuri Woodstockin esiintyminen teki TYA:sta ja eritoten Alvin Leestä kuolemattoman. Raivokas kitarasoolo kappaleessa I'm Going Home jää boldattuna historiankirjoihin.
Täsmälleen näin. Tuo I`m Going Home on rock-historian merkittävimpiä biisejä sellaisenaan ja juuri Lee sai siihen sellaista potkua kuin pitääkin. Tekipää Ten Years After ja Lee itsekin soolona paljon muutakin hyvää blues-sävytteistä rockia, mutta muut kappaleet eivät oikein nousseet samanlaiseen valoon kuin tuo kyseinen I`m Going Home. Jos muistelen oikein niin eiköss Alvin Lee käynyt 90-luvulla vielä Suomessakin keikkailemassa? Ten Years After kai kierti vielä sellaisenaan vielä Leen poistuttua bändistä, mutta eihän se mikään Ten Years After ollut jos ei Alvin siinä soittanut. Odottelin kuitenkin, että Lee olisi voinut vielä vanhoilla päivillään tulla Suomeen keikkailemaan.
Anyway, vanhoja rokkisauruksia alkaa nyt kaatumaan valitettavan tiheällä tahdilla johtuen ikääntymisen mukana tulevista fysiologisista syistä eikä rajuihkolla ja hurjilla vuosilla ole varmaan ainakaan myönteisiä vaikutuksia myöhempään elämään.
R.I.P Alvin. Yläkerran jamit saivat kovan vahvistuksen.