Olen samoilla linjoilla kanssasi, mutta toki on ymmärrettävää, että ikänsä diktatuurissa asunut varmasti huokaisee helpotuksesta ja kenties jopa juhlistaa sitä, että diktatuuri päättyy ja diktaattori viimein on saatu tuomiolle ja Saddamin tapauksessa myös teloitettu. Toki kaikissa tapauksissa tämä juhlinta ei ole mahdollista vaan entisen johtajan tilalle nousee uusi ja onni hirmuhallitsijan kuolemasta on hyvin lyhytaikainen ja kätketty.
Minun on kovin vaikea nähdä esim. Thatcheria sellaisena "hirmuhallitsijana", että hän kuolemansa nostattaisi ilontunteita pintaan ja pitäisi lähteä kadulle juhlimaan poismenoa. Hän kuitenkin nousi valtaan laillisesti ja vaikka hänen kaudella monen britin asema osana yhteiskuntaa koki kovia niin silti hän toimi mandaatilla jonka aikanaan enemmistö oli allekirjoittanut. Toki kriittinen tarkastelu ja arvostelu on sallittua ja länsimaisessa demokratiassa myös hyväksyttävää toimintaa mutta väkivaltainen mellakointi - siinä menee hyväksyttävän raja. Vaikka en allekirjoitakaan hänen teemoja ja en pidä thatcherismistä kaikesta osin niin tästä huolimatta on hänen urassaan ja tekemisissään myös hyväksyttäviä ja arvostettavia piirteitä.
vlad.