Centre Bell
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Entisaikojen TPS.
Kyllä veti hiljaiseksi.
Pysäyttävä uutinen kerta kaikkiaan.
RIP Silvennoinen.
Pysäyttävä uutinen kerta kaikkiaan.
RIP Silvennoinen.
Voi perkele, nyt se perintö meni sitten jakoon:(
Niin monet hienot lausahdukset onneksi jäävät Kummelin myötä monen ihmisen elämään, vaikka sankarit poistuvat.
Kiitos Heikki, olitte hieno mies!
Nimenomaan arvostuksesta Silvennoista kohtaan laitoin linkin tuohon sketsiin, en pilkaksi. Uskoisin, että taiteilija itse olisi myös otettu siitä, että hänen töitään muistetaan ja niistä voidaan saada iloa, vaikka on tapahtunut surullinen poismeno.Vähän pelkään, että jotkut tahot pahoittavat mielessä tästä, mutta tämä on minusta enemmänkin nimenomaan Silvennoisen muistamista ja muiston kunnioitusta tavalla, jota uskoisin hänen nimenomaan arvostaneen.
Nimenomaan arvostuksesta Silvennoista kohtaan laitoin linkin tuohon sketsiin, en pilkaksi. Uskoisin, että taiteilija itse olisi myös otettu siitä, että hänen töitään muistetaan ja niistä voidaan saada iloa, vaikka on tapahtunut surullinen poismeno.
Juuri samanlainen kokemus on minullakin tuosta Kummeli-sketsisarjasta. Tosin ennen ensimmäisen jakson katsomista luulin sitä joksikin vesilläliikkumisjutuksi, kun ennen sitä sana kummeli merkitsi minulle merimerkkiä.Silloin ennen kun päivän televisio-ohjelmat katseltiin vielä sanomalehdestä, osui silmiini TV2 ja joku "Kummeli". Mietin, että mikähän tämä on, mutta katselin sen ja vielä seuraavankin jakson, eikä sketsiohjelma vielä saanut valtaansa, mutta ei siinä montaa osaa ehtinyt tulla, kun minä ja kaikki muutkin kaverit ja ikätoverit olivat myytyjä tälle tamperelaisporukan hieman kotikutoiselle, mutta niin hiton hauskalle huumorille. Sukupolvikokemus on täälläkin mainittu monta kertaa ja sitä se oli. Valon pilkahduksia laman keskellä matkalla kohti parempia aikoja. Lekendaariset hahmot, lausahdukset, vitsit ja sketsit. Ja totta kai musiikki ja myöhemmin leffat. En tiedä mikä muu viihde-ohjelma olisi vaikuttanut yhtä paljon kuin Kummeli teki ja jäänyt yhtä suuresti elämään niin, että edelleen kuulee lentäviä lausahduksia milloin missäkin yhteydessä. Jollain taiteilijoilla on se kumma aura, että he tuntuvat olevan ikinuoria ja elävän ikuisesti. Suruksemme taitelija Heikki Silvennoinen on poistunut lavalta, mutta perintönsä elää vielä meidänkin jälkeemme, uskon niin. Vähän meinaa alkaa silmät kostumaan. Lepää rauhassa ja kiitos koko Kummeli-ryhmälle.