Kaksikymmentäensimmäinen.
Muinoin 1980-luvun alkupuolella Jokisella oli vakiotennisvuoro jonkun toisen kanssa ja aika usein satuttiin sitten samaan aikaan muutaman kaverin kanssa paikalle. Saatiin sitten idea, että nauhoitetaan kasetille Urheiluruudun tunnusmusiikki ja sitä mentiin sitten kerran soittamaan repeatillä kentän laidalle Jokisen pelatessa. Lopulta Juha alkoi olla aivan kypsänä siihen ja alkoi hirveä huuto: Vahtimestari! Missä on vahtimestari? Eikö täällä ole vahtimestaria? KYSYMYS KUULUU, MISSÄ ON VAHTIMESTARI? Lopulta joku kentänhoitaja tms. saapui paikalle ja sovittiin sitten hänen kanssaan, että homma loppuu siihen, eikä enää otettu mankkaa mukaan. Ja kun Jokinen näki meidät tuon jälkeen useamman kerran ja, ei nyt suoraan missään vaiheessa sentään anteeksi pyydetty, mutta muuten käyttäydyttiin asiallisesti, niin yksi kerta sitten siinä kahviossa kutsui meidät pöytäänsä ja tarjosi limut ja munkit.
Ammattilainenhan Jokinen selostajana sekä toimittajana oli ja varmasti jokainen, joka on kuullut hänen äänensä, tunnistaa sen vaikka unissaan. RIP.