Mutta samalla on muistettava, että hänen ansionsa historiantutkijana ja -opettajana ovat mittaamattoman suuret. Itselleni erityisesti hänen työnsä yliopistokulttuurin ja Helsingin ylioppilaskunnan historian esittäjänä ovat jotain todella arvokasta. Tietysti hän oli myös se, joka oppilaansa professori Laura Kolben kanssa johdatti minut Helsingin historiaan ja kaupunkien historiaan yleisemminkin.
Kiitos opetuksesta.
Kiitos kahvihetkistä.
Lepää rauhassa.
Itsellänikin on omakohtaista kokemusta Klingen ojentamaksi tulemisesta. Otin häneen yhteyttä sähköpostilla ja otsikoin viestini "Hei". Vastaukseksi sain sähköpostin, jossa vastaava otsake oli "Arvoisa Herra Ylioppilas 'Vege'". Viesti meni perille.Kerran sain kuulla kunniani, kun tulin kehuneeksi brittiläistä yliopistojärjestelmää... Klinge toi ryhtiä paikallaolijoihin!
Itsellänikin on omakohtaista kokemusta Klingen ojentamaksi tulemisesta. Otin häneen yhteyttä sähköpostilla ja otsikoin viestini "Hei". Vastaukseksi sain sähköpostin, jossa vastaava otsake oli "Arvoisa Herra Ylioppilas 'Vege'". Viesti meni perille.
Mutta sitten oli niitä lempeitäkin hetkiä. Oltiin kerran tekemässä hänestä haastattelua Ekbergillä lounaan merkeissä. Olin hermostunut fuksi, ja olo oli varsin voimakkaasti ja alleviivatusti sellainen, etten oikein kuulunut siihen seuraan. Hermostutti ja jännitti niin paljon että puhuminen oli ihan mitä sattuu ja teitittelykin meni väärin, kun käytin monikkoa muuallakin kun verbeissä (esim. olkaa hyvä vrt. olkaa hyvät). Klinge katsoi silmiin, laittoi käden kädelleni ja sanoi, "herra 'Vege', kyllä minä tunnen maineeni, mutta vakuttan ettei Teillä ole mitään syytä jännittää. Ei Teidän tarvitsekaan ymmärtää [haastattelun aiheesta] sen enempää, siksihän minä olen täällä. Minä kyllä opetan Teitä". Lopuksi Klinge kuittasi laskun ja kiitti kohteliaasta käytöksestä.
Nämä jäävät mieleen loppuelämäksi.
Historian laitoksella ammoisassa Heimolassa oli pitkä kapea käytävä professoreiden ja assistenttien vastaanottohuoneita, jossa sitten me opiskelijat istuimme lattialla odottaen vastaanottojen alkua. Yleensä siinä sitten henkilökunta pujotteli välistä. Mutta kun Klinge tuli niin hän pysähtyi majesteettisesti odottamaan ja jalat vedettiin nöyrästi pois tieltä. Oli melkoinen hahmo, joskin tutkijana teki kyllä väliin sangen omalaatuisia linjauksia.Levot myös Matti Klingelle. Klassinen akateemisen maailman käytösjäykkis, heitä ei enää löydy mistään.
Historian laitoksella ammoisassa Heimolassa oli pitkä kapea käytävä professoreiden ja assistenttien vastaanottohuoneita, jossa sitten me opiskelijat istuimme lattialla odottaen vastaanottojen alkua. Yleensä siinä sitten henkilökunta pujotteli välistä. Mutta kun Klinge tuli niin hän pysähtyi majesteettisesti odottamaan ja jalat vedettiin nöyrästi pois tieltä. Oli melkoinen hahmo, joskin tutkijana teki kyllä väliin sangen omalaatuisia linjauksia.