Yksi legenda kuollut. Tosin tähän pitää liittää tarina mukaan, koska se on aivan älytön.
Tuossa vajaa kymmenen vuotta sitten lähdettiin kaveriporukalla kiertämään Islantia. Meitä oli muutaman paikallisen lisäksi mm. Saksasta, jenkeistä ja Norjasta. Reilu kaksi viikkoa oltiin jo menty ympäriinsä, kun päädyttiin luoteis-Islannissa kaverin kaverin lammasfarmille/kotiin yöksi. Lammasfarmi tässä tapauksessa tarkoittaa siis tilaa johon kuului kaksi vuorta jne. Suht isoja tuolla suunnalla…
Mutta joo. Päästiin paikanpäälle ja pystytettiin teltat. Talon koira Tomas oli koko ajan mukana kun touhuttiin ja oli selvästi onnellinen kun oli vieraita. Yksi kavereistamme oli rakentanut kehään mittaan ajopuista grillikatoksen/suojan rannalle ja sinne päädyttiin tietysti ryyppäämään ja grillaamaan. Mesta oli aivan mahtava, vuonon rannalla ja meri todella voimakkaana vieressä.
Yö kului hauskasti ja Tomas vietti meidän kanssa myös iltaa kiertäen rapsutettavana ja nukkui ihmisten jaloissa. Sitten yhtäkkiä mereltä alkoi kuulua outoja ääniä. Hyljeparvi oli tullut rantaan meitä katselemaan. No me kun suurin osa turisteja ja kaupunkilaisia niin mentiin ihmettelemään tätä näytöstä.
Tomas oli tosin päättänyt toisin.
Hyljet olivat ehkä ehtineet olla rannassa noin minuutin, kun Tomas päätti että vitut tästä ja syöksyi haukkuen mereen ajamaan hylkeet pois. Ja nehän lähti samantien uimaan keskelle vuonoa. Tää ei Tomasille riittänyt ja lähti uimaan perään. Me tietty yritettiin rannassa huutaa että nyt Tomas takaisin ja tänne. Ei kuunnellut ei. Tähän kohtaan pitää tarkentaa että kyseessä oli todella leveä vuono ja toisen rannan näki vain juuri ja juuri. Keskellä merenkäynti aivan jäätävää. Tomas ei tästä välittänyt vaan jatkoi vaan ulapalle uintia hylkeiden perässä.
Me alettiin tietysti huolestua nopeasti koska koirasta näkyi enää pää pienenä pilkkuna aaltojen keskellä. Ja yhtäkkiä ei edes sitä. Meitä oli rannassa tarkkailemassa kaikki ja mitään ei näkynyt sillä alueella missä Tomasin pää oli ollut. Kunnes yhtäkkiä merestä nousi miekkavalaiden evät pinnalle. Ei vittu sentään. Odotettiin todella hiljaisissa merkeissä vielä kymmenen minuuttia jos jotain näkyisi, mutta ei.
Siinä alkoi monella myös itkua tulla järkytyksestä ja meikäläinen lähti herättämään isäntäväkeä. Pariskunta tuli rantaan ja selvästi harmistuneena totesivat että ikävä kyllä luonto on tällaista. Meillä tietysti juhlafiilis oli loppunut totaalisesti ja aloitettiin keräämään kamoja kasaan. Kunnes.
Sieltä saatanan vuononnokasta alkoi lähestyä pieni hahmo rantaa pitkin iloisesti häntää heiluttaen. Tomas perkele.
Siitä ilonhuudosta ja riemusta varmaan naapuritkin heräsivät vaikka olivat monen kilometrin päässä. Itse juhlakalu vähän ravisti itseään ja tuli juhlittavaksi. Meille muille alkoi taas spontaanit bileet klo. 02 ja repuista kaivettiin viinapullot ja juomat esiin. Grilli pistettiin kuumaksi ja jokainen piti huolta että Tomas sai nakkeja.
Nyt tänään oli Tomas nukkunut pois tuolla samassa kodissaan luonnon keskellä. Tomas on mulle aina se, joka lähti hylkeiden perään, ui 30
minuuttia keskellä merta ja veti päälle turpaan valasparvea.
RIP Tomas, näin yksi höntti koira voi luoda elinikäisen positiivisen ja yhdistävän muiston isolle porukalle. Sulla oli hieno elämä.
Ps. kuvassa Tomas tuon kaverin rakentaman katoksen vieressä samalla rannalla.
www.is.fi
dirtfish.com
www.soundi.fi
/img-s3.ilcdn.fi/b2a13d4772ab293724f9f132c694e4826c09a22305acb93aa778ae3d60f9ee43.jpg)
www.iltalehti.fi
