Yllättäen ja kovin äkkiä meni Jeff Beck. Kaunehimmat levot kitaristilegendalle.
Jeff Beckin aseman ja merkityksen hahmottaa perinteisesti parhaiten siten, että Beckiä pidettiin brittiläisen bluesin ja rockin nousukaudella yhtenä kolmesta kovimmasta kitaristista, Jimmy Pagen ja Eric Claptonin ohella. Noina vuosina tuohon aivan terävimpään mestaruussarjaan ei ollut kovin monella muulla kepittäjällä asiaa, kaikki genret ja mantereet mukaan lukien.
Näin siis 60-luvun jälkipuoliskolla ja 70-luvun alussa. Myöhempinä vuosina vallitsi myös jonkinlainen konsensus siitä, että Jeff Beckin soittokuntoa ja luomiskykyä pidettiin yleensä parhaana tuosta kolmikosta, ja etenkin niinä aikoina, kun kollegoilla oli henkilökohtaisia haasteita. Toki Page ja Clapton ovat olleet sittemmin varteenotettavia kitaristeja ja musiikintekijöitä omilla saroillaan, mutta Jeff Beckin särmä nimen omaan kitaristina taisi kestää kolmikosta parhaiten ikämiesvuosille asti.
@Yläpesä nosti yllä esille mainion kappaleen Jeff Beckin 70-lukuiselta instrumentaalilevyltä Blow by Blow. Kyseinen fuusiojazz-painotteinen albumi on minulle henkilökohtaisesti ehkä tärkein Beck-levy. Löysin Blow by Blow'n 13-vuotiaana, ja levy raivasi erittäin olennaisella tavalla tietä musiikillisessa mielenmaisemassani jazzille, fuusiolle ja progelle. Levy oli siihenastisista musiikkiostoksistani selkeästi haasteellisinta kuunneltavaa, mutta sitkeällä kuuntelulla Beckin mestaruus kitaristina ja musiikintekijänä avautui vääjäämättä. Toki sillä lisäyksellä, että vain osa levyn materiaalista oli Beckin omaa, mutta loppukin tavara oli vahvasti uudelleen rakennettua siihen tyyliin, ettei niiden kohdalla voinut puhua latteasti vain sovituksista.
Viimeistään Blow by Blow oli se levy Jeff Beckin uralla, jonka myötä Beckiä ei voinut enää niputtaa englantilaiseksi bluesrockin legendaksi, jollainen leima esimerkiksi Eric Claptonilla on ollut koko ikänsä. Beckin moni-ilmeisyys ja kyky liikkua genrestä ja soittotyylistä toiseen haki vertaistaan, lähinnä tulee mieleen tässä suhteessa joku Steve Morse. Jeff Beck edusti kuitenkin sitä ikäpolvea, joka pääsi tuomaan populaarimusiikkiin todella paljon uutta, ja aikakautensa eturivin kitaristina Beck vaikutti merkittävästi käsitykseen koko länsimaisesta bluespohjaisesta rockmusiikista. Beck ei ollut pelkästään tekninen ja tyylillinen virtuoosi, vaan myös keskeinen uudistaja. En usko olevani vallan väärässä, jos väitän, että näillä ansioilla Jeff Beck mainitaan lukemattomissa historiakatsauksissa merkittävänä kitaristina ja kitaransoiton kehittäjänä vielä vuosisatojen ajan.
/img-s3.ilcdn.fi/b2a13d4772ab293724f9f132c694e4826c09a22305acb93aa778ae3d60f9ee43.jpg)
www.iltalehti.fi
/img-s3.ilcdn.fi/3296902038b2550f77f6ba5c4ed04e614abaa21d3b5964e426c9a5a0f0c14299.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/ecbc316714be1204bb0675d09577a6a9c482493ab28e8a56e14153184b19c9a0.jpg)
