Verkkolehden uusimmat jutut
-
Timanttikuva: Tampereen paikallinen herättää tunteitaLue lisää »
-
Kåsastul paikkaamaan Ilveksen loukkaantumisvajettaLue lisää »
-
Pelaajaliikennettä Tapparassa: puolustaja Kärki Poriin, tuttu nimi tilalleLue lisää »
-
Miten käy kiharaisessa kärkitaistossa? Ketkä hallitsevat tilastoja? − katsaus Auroraliigan tilanteeseenLue lisää »
-
Juuso Pulli ei näe maalivahdin vaihdoksen muuttavan pelaamistaan: "Salminen auttaa hyvin pakkeja puheellaan"Lue lisää »
-
Tomi Lämsä on levollisin mielin Lukon pelillisen prosessin suhteen – näkee urheilujohtaja Sahlstedtissa yhtäläisyyksiä Jarmo KekäläiseenLue lisää »
RIP-ketju
- Viestiketjun aloittaja mission16W
- Alkaa
- 3 068 473
- 12 295
Oi voi, nyt sattuu jonnekin syvälle. Olin katsastamassa ikinuoren Beckin keikkaa Tampere-talolla viime vuoden puolella ja niin täynnä elämän energiaa ja hyvää musiikin mojoa mies tuntui olevan yhä täynnä, että tällainen äkkipysähdys tuntuu väkivaltaiselta. Murheellista on kun elämän aikaiset ja myös nuoruuden idolit yksi kerrallaan kaatuvat multiin.
Laitan soimaan sen ehkä kuluneimman mutta samalla uusille korville varmasti iloa tuottavan:
Laitan soimaan sen ehkä kuluneimman mutta samalla uusille korville varmasti iloa tuottavan:
Viherpuiston Ruoska
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Tämä oli todella valtava menetys!
Uutinen, kun sen aamulla luin, iski vastapalloon kuin Joe Finleyn taklaus. Beck oli myös omalla listallani yksi suurimmista koskaan eläneistä brittikitaristeista, jonka pehmeitä käsiä luulen Gretzkyn ja McDavidinkin kadehtineen. Jeff oli oman tiensä kulkija, joka vaihtoi tyyliä nanosekunnissa, mikä käsittääkseni osaltaan vaikutti siihen, että Jeff ei noussut suuren yleisön suosikiksi samassa mittakaavassa kuin Yardbirds-aikainen bändikaverinsa Jimmy Page. Ei sillä, kyllähän myös Beck soitti isoille saleille ja nautti arvostusta.
Laitetaan pari videoklippiä JB:n edesottamuksista:
The Yardbirds - Train Kept a Rollin' keikalla 1965 & Stroll On vuoden 1966 klassikkoelokuvassa Blow-Up
Vuoden 1976 Wired-albumin avausraita Led Boots melkoisen dream teamin esittämänä vuodelta 2008
Uutinen, kun sen aamulla luin, iski vastapalloon kuin Joe Finleyn taklaus. Beck oli myös omalla listallani yksi suurimmista koskaan eläneistä brittikitaristeista, jonka pehmeitä käsiä luulen Gretzkyn ja McDavidinkin kadehtineen. Jeff oli oman tiensä kulkija, joka vaihtoi tyyliä nanosekunnissa, mikä käsittääkseni osaltaan vaikutti siihen, että Jeff ei noussut suuren yleisön suosikiksi samassa mittakaavassa kuin Yardbirds-aikainen bändikaverinsa Jimmy Page. Ei sillä, kyllähän myös Beck soitti isoille saleille ja nautti arvostusta.
Laitetaan pari videoklippiä JB:n edesottamuksista:
The Yardbirds - Train Kept a Rollin' keikalla 1965 & Stroll On vuoden 1966 klassikkoelokuvassa Blow-Up
Vuoden 1976 Wired-albumin avausraita Led Boots melkoisen dream teamin esittämänä vuodelta 2008
Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Yllättäen ja kovin äkkiä meni Jeff Beck. Kaunehimmat levot kitaristilegendalle.
Jeff Beckin aseman ja merkityksen hahmottaa perinteisesti parhaiten siten, että Beckiä pidettiin brittiläisen bluesin ja rockin nousukaudella yhtenä kolmesta kovimmasta kitaristista, Jimmy Pagen ja Eric Claptonin ohella. Noina vuosina tuohon aivan terävimpään mestaruussarjaan ei ollut kovin monella muulla kepittäjällä asiaa, kaikki genret ja mantereet mukaan lukien.
Näin siis 60-luvun jälkipuoliskolla ja 70-luvun alussa. Myöhempinä vuosina vallitsi myös jonkinlainen konsensus siitä, että Jeff Beckin soittokuntoa ja luomiskykyä pidettiin yleensä parhaana tuosta kolmikosta, ja etenkin niinä aikoina, kun kollegoilla oli henkilökohtaisia haasteita. Toki Page ja Clapton ovat olleet sittemmin varteenotettavia kitaristeja ja musiikintekijöitä omilla saroillaan, mutta Jeff Beckin särmä nimen omaan kitaristina taisi kestää kolmikosta parhaiten ikämiesvuosille asti.
@Yläpesä nosti yllä esille mainion kappaleen Jeff Beckin 70-lukuiselta instrumentaalilevyltä Blow by Blow. Kyseinen fuusiojazz-painotteinen albumi on minulle henkilökohtaisesti ehkä tärkein Beck-levy. Löysin Blow by Blow'n 13-vuotiaana, ja levy raivasi erittäin olennaisella tavalla tietä musiikillisessa mielenmaisemassani jazzille, fuusiolle ja progelle. Levy oli siihenastisista musiikkiostoksistani selkeästi haasteellisinta kuunneltavaa, mutta sitkeällä kuuntelulla Beckin mestaruus kitaristina ja musiikintekijänä avautui vääjäämättä. Toki sillä lisäyksellä, että vain osa levyn materiaalista oli Beckin omaa, mutta loppukin tavara oli vahvasti uudelleen rakennettua siihen tyyliin, ettei niiden kohdalla voinut puhua latteasti vain sovituksista.
Viimeistään Blow by Blow oli se levy Jeff Beckin uralla, jonka myötä Beckiä ei voinut enää niputtaa englantilaiseksi bluesrockin legendaksi, jollainen leima esimerkiksi Eric Claptonilla on ollut koko ikänsä. Beckin moni-ilmeisyys ja kyky liikkua genrestä ja soittotyylistä toiseen haki vertaistaan, lähinnä tulee mieleen tässä suhteessa joku Steve Morse. Jeff Beck edusti kuitenkin sitä ikäpolvea, joka pääsi tuomaan populaarimusiikkiin todella paljon uutta, ja aikakautensa eturivin kitaristina Beck vaikutti merkittävästi käsitykseen koko länsimaisesta bluespohjaisesta rockmusiikista. Beck ei ollut pelkästään tekninen ja tyylillinen virtuoosi, vaan myös keskeinen uudistaja. En usko olevani vallan väärässä, jos väitän, että näillä ansioilla Jeff Beck mainitaan lukemattomissa historiakatsauksissa merkittävänä kitaristina ja kitaransoiton kehittäjänä vielä vuosisatojen ajan.
Jeff Beckin aseman ja merkityksen hahmottaa perinteisesti parhaiten siten, että Beckiä pidettiin brittiläisen bluesin ja rockin nousukaudella yhtenä kolmesta kovimmasta kitaristista, Jimmy Pagen ja Eric Claptonin ohella. Noina vuosina tuohon aivan terävimpään mestaruussarjaan ei ollut kovin monella muulla kepittäjällä asiaa, kaikki genret ja mantereet mukaan lukien.
Näin siis 60-luvun jälkipuoliskolla ja 70-luvun alussa. Myöhempinä vuosina vallitsi myös jonkinlainen konsensus siitä, että Jeff Beckin soittokuntoa ja luomiskykyä pidettiin yleensä parhaana tuosta kolmikosta, ja etenkin niinä aikoina, kun kollegoilla oli henkilökohtaisia haasteita. Toki Page ja Clapton ovat olleet sittemmin varteenotettavia kitaristeja ja musiikintekijöitä omilla saroillaan, mutta Jeff Beckin särmä nimen omaan kitaristina taisi kestää kolmikosta parhaiten ikämiesvuosille asti.
@Yläpesä nosti yllä esille mainion kappaleen Jeff Beckin 70-lukuiselta instrumentaalilevyltä Blow by Blow. Kyseinen fuusiojazz-painotteinen albumi on minulle henkilökohtaisesti ehkä tärkein Beck-levy. Löysin Blow by Blow'n 13-vuotiaana, ja levy raivasi erittäin olennaisella tavalla tietä musiikillisessa mielenmaisemassani jazzille, fuusiolle ja progelle. Levy oli siihenastisista musiikkiostoksistani selkeästi haasteellisinta kuunneltavaa, mutta sitkeällä kuuntelulla Beckin mestaruus kitaristina ja musiikintekijänä avautui vääjäämättä. Toki sillä lisäyksellä, että vain osa levyn materiaalista oli Beckin omaa, mutta loppukin tavara oli vahvasti uudelleen rakennettua siihen tyyliin, ettei niiden kohdalla voinut puhua latteasti vain sovituksista.
Viimeistään Blow by Blow oli se levy Jeff Beckin uralla, jonka myötä Beckiä ei voinut enää niputtaa englantilaiseksi bluesrockin legendaksi, jollainen leima esimerkiksi Eric Claptonilla on ollut koko ikänsä. Beckin moni-ilmeisyys ja kyky liikkua genrestä ja soittotyylistä toiseen haki vertaistaan, lähinnä tulee mieleen tässä suhteessa joku Steve Morse. Jeff Beck edusti kuitenkin sitä ikäpolvea, joka pääsi tuomaan populaarimusiikkiin todella paljon uutta, ja aikakautensa eturivin kitaristina Beck vaikutti merkittävästi käsitykseen koko länsimaisesta bluespohjaisesta rockmusiikista. Beck ei ollut pelkästään tekninen ja tyylillinen virtuoosi, vaan myös keskeinen uudistaja. En usko olevani vallan väärässä, jos väitän, että näillä ansioilla Jeff Beck mainitaan lukemattomissa historiakatsauksissa merkittävänä kitaristina ja kitaransoiton kehittäjänä vielä vuosisatojen ajan.
Itselleni tuli mieleen Beckin valinta Rock and roll Hall of fameen 2009 jota katselin eniten sen takia, että Metallica oli samassa erässä. Tuo iltahan päättyi suht koht eeppisesti, kun Beck, Metallica sekä Jimmy Page, Ronnie Wood, Joe Perry ja Flea esittivät Train kept a rollinin yhdessä. Joku voisi sanoa, että kolme basistia oli pientä liioittelua, mutta ei se Beckin auraa himmentänyt yhtään. Hän oli tuossakin se ehdottomasti näkyvin ja kuuluvin vetonaula, virtuositeetti tuntui silmissä ja korvissa. Vain Perryn kitara varasti hieman huomiota mestarilta. Tässä video, aika hauska mielestäni:
Että rauhaisat levot yhdelle kaikkien aikojen parhaista!
Että rauhaisat levot yhdelle kaikkien aikojen parhaista!
Espanjalainen ammunnan maailmanmestari Jorge Ballesteros on kuollut 39-vuotiaana.
www.is.fi
Kauppakeskuksen pihaan parkkeeratusta autosta paljastui järkyttävä näky – maailmanmestari Jorge Ballesteros, 39, on kuollut
Ballesteros kuoli ampumavamman seurauksena.
www.is.fi
Bachman-Turner Overdrive-yhtyeen alkuperäinen rumpali Robbie Bachman on kuollut 69-vuotiaana.
ultimateclassicrock.com
Tämä on varmaankin yksi niistä biiseistä, joista Bachman-Turner Overdrive parhaiten muistetaan. Ja tietty Homer Simpsonin suosikkibiisi.
Robbie Bachman, Drummer for Bachman-Turner Overdrive, Dead at 69
Robbie Bachman, drummer for Bachman-Turner Overdrive, died in January 2023.
ultimateclassicrock.com
Tämä on varmaankin yksi niistä biiseistä, joista Bachman-Turner Overdrive parhaiten muistetaan. Ja tietty Homer Simpsonin suosikkibiisi.
Viimeksi muokattu:
Bachman-Turner Overdrive-yhtyeen alkuperäinen rumpali Robbie Bachman on kuollut 69-vuotiaana.
Robbie Bachman, Drummer for Bachman-Turner Overdrive, Dead at 69
Robbie Bachman, drummer for Bachman-Turner Overdrive, died in January 2023.
Tämä on varmaankin yksi niistä biiseistä, joista Bachman-Turner Overdrive parhaiten muistetaan.
RIP Robbie Bachman
Kun sain kasarilla ajokortin, ja isoveikalta totta toki autoa lainaan, niin se omanauhottamani C-kasettikokoelma, jota luukutin autostereoista, niin tottakai se sisälsi mm. Thin Lizzyn Whiskey in the Jarin, Yesin Owner of a Lonely Heartin, Golden Earringin Twilight Zonen tapaisten klassikkobiisien lisäksi Bachman Turner Overdriven You Ain't Seen Nothin' Yet! (Samasta "aiheesta" kommentoin viimeksi kun Nazarethin Dan McCafferty taannoin kuoli, Nazarethilta oli tietty This Flight Tonight myös tuolle C-kassulle nauhotettu.) Noita biisejä ei vielä silloin oltu soitettu radioissa puhki. Noihin biiseihin on minulla aina sen jälkeen liittynyt tietty "vapauden tunne" fiilis. Noh, nyt ainakin Robbie Bachman on vapaa... RIP.
Viimeksi muokattu:
RIP Robbie Bachman. Reilun kuukauden päästä olisi tullut 70 mittariin.
Moogetmoogs teki tunnetusti oman versionsa aiemmin mainitusta klassikkokappaleesta. Tämä versio jäi omista lapsuusajoista mieleen. Ei toki alkuperäistä päihitä!
Moogetmoogs teki tunnetusti oman versionsa aiemmin mainitusta klassikkokappaleesta. Tämä versio jäi omista lapsuusajoista mieleen. Ei toki alkuperäistä päihitä!
Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Levot Overdrive-miehelle. Pari BTO-levyä tulin nuorempana hankkineeksi, kyllä tuosta ainakin kasetille siirrettynä sai viihdykettä automatkoille. Orkka ei ollut koskaan erityisen tunnettu Suomessa, enkä tuntenut omassa tuttavapiirissäni ketään toista, jolla olisi ollut Overdriven musiikkia hallussaan missään formaatissa. Tuon änkytysbiisin oli joku saattanut jossakin kuulla, sehän oli likimain heidän tunnetuin tuotoksensa.
Mutta jumaliste miten pelästyin, kun näin tuon studiovideopätkän alkuruudun ja siinä Moog Konttisen kuvan, siis tässä ketjussa. R. Bachman ei ollut sillä lailla hahmo kuin nimeltä, mutta Konttisen Mauri taas vallan hyvin. Moog täytti viime joulukuussa 72, ikää alkaa hänelläkin olla. Toivottavasti Vanha Herra Maurista ei ole tarvetta tulla kertomaan uutisia tähän ketjuun vielä pitkiin aikoihin.
Ei ollut helppo elämä Lisa Mariella, joten ei varsinaisesti yllättänyt. RIP tosiaan.
Jää Priscillan harteille kannatella Presley-nimeä, kun Lisa Marien lapset eivät sitä käytä.
Jälleen poistui yksi legenda. Isänsä Evel Knievelin jalanjäljissä jatkanut hurjapää Robbie Knievel on kuollut 60-vuotiaana haimasyöpään.
www.nytimes.com
Pari hyppyä miehen uralta:
Robbie Knievel, a Motorcycle Daredevil Like His Father, Dies at 60 (Published 2023)
He followed his father, Evel Knievel, into the high-flying world of motorcycle stunts, jumping the Grand Canyon and the fountains at Caesars Palace.
Pari hyppyä miehen uralta:
Surullinen uutinen. Siinä oli soturi sanan varsinaisessa merkityksessä. RIP.
Todella suuri menetys sekä Canucks -faneille, NHL: lle että myöskin hänen läheisilleen ja ystävilleen.
Toisaalta: hänhän oli kuolemankielissä jo vuonna 2014, kun hänellä diagnosoitiin AL amyloidosis -verisairaus, joka hiljalleen paheni niin, että hänelle annettiin vain puoli vuotta elinaikaa. Koska nykyaikainen lääketiede ei pystynyt häntä auttamaan, hän päätti kokeilla vaihtoehtoisia hoitokeinoja ja sai sillä lailla itselleen jatkoaikaa kahdeksan vuotta, mikä oli aikamoinen ihme. Kahdeksan lasta menetti isänsä ja viisi sisarta veljensä.
Silti, kuolla vain 52-vuotiaana. Hiljaiseksi vetää. Hieno tappelija, vielä hienompi joukkuetoveri. Monia hänen ennätyksiään ei tulla rikkomaan varsinkaan nykykiekossa, joten hän tulee olemaan ikuisesti osa Canucksien tarinaa. RIP Gino!
Toisaalta: hänhän oli kuolemankielissä jo vuonna 2014, kun hänellä diagnosoitiin AL amyloidosis -verisairaus, joka hiljalleen paheni niin, että hänelle annettiin vain puoli vuotta elinaikaa. Koska nykyaikainen lääketiede ei pystynyt häntä auttamaan, hän päätti kokeilla vaihtoehtoisia hoitokeinoja ja sai sillä lailla itselleen jatkoaikaa kahdeksan vuotta, mikä oli aikamoinen ihme. Kahdeksan lasta menetti isänsä ja viisi sisarta veljensä.
Silti, kuolla vain 52-vuotiaana. Hiljaiseksi vetää. Hieno tappelija, vielä hienompi joukkuetoveri. Monia hänen ennätyksiään ei tulla rikkomaan varsinkaan nykykiekossa, joten hän tulee olemaan ikuisesti osa Canucksien tarinaa. RIP Gino!
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
/img-s3.ilcdn.fi/e69de5803a1b085b4fa4daa68175533b22257c98000fe931394d5f43e194ddf4.jpg)
Italialaisnäyttelijä Gina Lollobrigida on kuollut
Gina Lollobrigida oli kuollessaan 95-vuotias.
www.iltalehti.fi
Kaunis nainen. Selasin joskus vanhaa Seuraa jossa oli anekdootti miten Trapeze-elokuvan promokuviin mainosmies oli korjaillut uhkeaa rintavakoa piiloon ja muutenkin etumusta littanaksi. Huvitti aikansa photoshoppaus, "hän korjaili Lollobrigidaa sieltä, mistä hän viimeisimmäksi on korjauksen tarpeessa".
Taisipa hänellä olla vaikutuksensa myös kotikieleemme. Mitkäs ne lollot ovatkaan?Italialaisnäyttelijä Gina Lollobrigida on kuollut
Gina Lollobrigida oli kuollessaan 95-vuotias.
RIP
The Wire-sarjasta tuttu näyttelijä Al Brown on kuollut 83-vuotiaana.
Espoon Siniset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Two Degrees of Mike Sillinger
Moottoriurheilutoimittajana tunnettu Harri Pöntinen.
/img-s3.ilcdn.fi/d42188f7a04e6d5bbed4ffdf6f5b33bd66433e7aeab6e000c0b07e4f0737a69b.png)
www.iltalehti.fi
Harri Pöntinen on kuollut – ”Loistava tarinankertoja ja laulaja”
Rallimies muistetaan piinkovana ammattilaisena sekä humoristisesta otteestaan.
www.iltalehti.fi
Tiettävästi maailman vanhin ihminen on kuollut 118-vuotiaana Ranskassa
Tiettävästi maailman vanhin ihminen on kuollut 118-vuotiaana Ranskassa
yle.fi
Kepeät mullat, sisar André
Kepeät mullat. Sitten otetaankin maailman vanhimman elävän ihmisen tittelissä 2-3 vuotta takapakkia.Tiettävästi maailman vanhin ihminen on kuollut 118-vuotiaana Ranskassa
Tiettävästi maailman vanhin ihminen on kuollut 118-vuotiaana Ranskassa
Kepeät mullat, sisar André
Nyt tiettävästi maailman vanhin elossa oleva ihminen on maaliskuussa 116 vuotta täyttävä espanjalainen Maria Branyas Morera (s. 1907).
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy