Gandolfinin kuolema koskettaa enemmän kuin monen muun julkkiksen pitkään aikaan. Juuri toissa päivänä katsoin Mustan Nuolen mainitseman loistavan Killing Them Shoftlyn ja viimeistään nyt tajusin kuinka loistava näyttelija herra oli.
Gandolfini sai yhdessä loistavan käsikirjoituksen kanssa luotua Tony Sopranosta yhden tv-historian kompleksisimmista hahmoista. Pinnalta hiemankin ehkä kliseinen, hyvä perheenisä, huono aviomies, mafioso, on pinnan alta emotionaalisesti täysin rikkinäinen sosiopaatti. Minä en katsonut Sopranosia siksi että olisin 'hurrannut' Tonyn seikkailujille, minä katsoin koska se oli niin helvetin laadukas.
Toisaalta Killing Them Softlyssä mies esittää monilta osin Tonyä muistuttavaa hahmoa. Huoria panevaa, alkoholia juovaa, masennuksesta kärsivää ammattirikollista. Silti heti ensimmäisten sekunttien aikana tajuat, että tämä mies ei ole Tony, rähjäämisestä huolimatta. Siinä missä Tonyn ansaitsema kohtalo olisi kuula päähän, myrkkyruisku tai vähintään elinkautinen, niin katsoja toivoin, että Mickey saisi asiansa kuntoon.
Toisaalta on vielä mainittava se arvostettava seikka, että 'Big-Jim' ei missään vaiheessa Sopranosin menestyksen jälkeen lähtenyt tekemään mitään pahiksen rooleja Hollywoodin paskalaatuissa kesäleffoissa. Mies keskittyi pitämään pienempää roolia julkisuudessa ja tarkan valikoinnin jälkeen näyttelemään pienemmissä rooleissa.