Rauhaisaa lepoa Äitee Rantaselle ja osanotto omaisille.
Äitee oli pioneeri monella tapaa. Ennakkoluuloton oman tiensä kulkija, joka antoi tuloksien puhua puolestaan raa’assa kestävyyslajissa mitä se todella oli Rantasen ajan välineillä, olosuhteilla ja kilpailumuotoina. Se suurin voitto henkilökohtaisella tasolla jäi puuttumaan, mutta Cortinan vuoden 1936 3 x 5 km olympiaviestivoitto on pyhintä osaa suomalaisessa hiihtokaanonissa. Ja tulihan sitä mitalia henkilökohtaisella tasollakin ja pääsipähän Äiteekin 1958 kotikaupungissaan järjestetyissä MM-kisoissa podiumille asti.
Rantasen suuri perintö on urheiluumme hiihtomenestyksen ohella ehdoton sympaattinen, avoin ja nöyrä elämänasenne. Hän raivasi tietä esimerkillään nsusurheilun liikkeen eteen ja teki valtavan määrän töitä osoittaakseen, että kovista oloista voidaan nousta työtä tekemällä ties mihin, kun asenne on kunnossa. Hän antoi kasvot sitkeydelle ja periksiantamattomuudelle, joka on näkynyt suomalaisessa urheilukentässä monen naisurheilijan tarinassa.
Elämä ei kohdellut Rantasta aina hyvin ja vaikka jalka vietiin, niin tämäkään ei Rautarouvan hymyä hyydyttänyt. Rantasen elämäntyössä on suurta opetusta seuraaville polville. Jo pelkästään tahto liikkua ja pitää itsestään huolta läpi elämän on sellainen uraauurtava viesti tämän hetken nuorisolle, mitä kuuntelisin erittäin vakavasti tilastoja katsellessa.