”Ruislinnun laulu korvissani
Tähkäpäiden päällä täysi kuu
Kesä-yön on onni omanani,
Kaskisavuun laaksot verhouu
En ma iloitse, en sure, huokaa,
Mutta metsän tummuus mulle tuokaa
Puunto pilven, johon päivä hukkuu
Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
Tuoksut vanamon ja varjot veen
Niistä sydämeni laulun teen
Sulle laulan neiti, kesäheinä
Sydämeni suuri hiljaisuus
Uskontoni, soipa säveleinä
Tammenlehvä-seppel vehryt, uus
En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnen kulta
Pienentyy mun ympär' elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Tuntemattomahan tupaan vie.”