Lepää rauhassa, rantakylän mummo. Sulla oli kova elämä ja en ihmettele miksi susta tuli niin katkera ja kiero lopulta. Jouduit muksuna jättämään kodin taakse ja evakkoon, perustit perheen ja hoidit sitä yksin kun miehesi, joka myöhemmin piti rautaisin ottein sua nyrkin ja hellan välissä, istui linnassa.
Lapsuudesta mulla on mummolasta kivoja muistoja. Mun isosiskolle mummola oli turvasatama. Pikkusiskon haukuit läskiksi esiteini-iässä. Myöhemmin syytit meitä iskän alkoholismista.
Me ei puhuttu varmaan kahdeksaan vuoteen mitään ton jälkeen. Nyt koko loppu paskasuku riitelee perinnöstä ennen kun sua on edes kuopattu.
Mä en tiedä olisiko mun pitänyt sopia välit sun kanssa joskus, missä vaiheessa ja miksi? En osaa olla surullinen tästä muuten kun isän ja siskon kautta.
En tätä nyt missään omassa somessa rupea julkaisemaan mutta muistampa edes tässä. Teit maailman parhaat lihapullat ja sulla oli pelottava kissa. Oli kiva lukea seiskaa ja leikkiä hiekkalaatikolla.
Toivottavasti oot paremmassa paikassa nyt.