Kaikki nuo mainitsemani ovat miehiä. Mistä se kertoo? Eikö naisiin voi luottaa, vai oliko niitä vähemmän telkkarissa vuonna 1979?
Epäilen vahvasti, että nelisen vuosikymmentä sitten telkkari oli sisällöltään miehisempi kuin nyt. Näkeehän sen jo ministerien ja muiden kanisterien sukupuolista. Toisaalta, nykyään kovin moni töllöttimeen itsensä ängennyt hahmo tuntuu meritoituneen mediapersoonaksi olemalla jonkun nykyinen tai entinen tyttö- tai poikaystävä. Paitsi jos on stand up -koomikko. Silloin riittää, jos härskiää puhua sen verran tuhmia, että edes joku jossakin vielä jaksaa loukkaantua. Revi siinä nyt näistä aineksista irti jotain luottamusta herättävää vuoden 2020 maailmassa, miehistä tai naisista.
Mutta oli vuoden 1979 maailmassa toki naisiakin luotettavuuden perikuvaksi asti.
Siiri Angerkoski tuijotti hyvinkin luottamusta ja vakuuttavuutta herättävällä tavalla teeveen uumenista harva se päivä noihin aikoihin, ja tekee sitä toisinaan vieläkin. Tosin syöpä oli vienyt Siirin jo aiemmin, mutta kiitos elävien kuvien, hän ei ihan hevillä unohdu.
Sylvi Saimo esiintyi harvemmin töllössä, mutta silloin kun esiintyi, niin oli parempi kuunnella. Evakko puhui asiaa ja jämptisti.
Eva Polttila ilmestyi Wikipedian mukaan TV-uutisiin vasta 1981, mutta hän toimi Ylellä jo paljon tätä aiemmin. Suomalaiset luottavat eri tutkimusten mukaan hämmästyttävän lujasti juuri uutistenlukijoihin, ja Polttilan viileän asiallinen katse ja hieman keskivertoa matalampi naisen ääni olivat tuon luottamuksen takeita.
Koska nyt ollaan RIP-ketjussa, niin toivotan miellyttävät levot sekä Siirille että Sylville. Evalle mukavia eläkepäiviä!