RIP-ketju

[Ollakseni]

No nyt Stan Lee on sitten oikeasti kuollut. Hiljaiseksi vetää tämä vaikka odotettavissa se oli.

 

[oiler99]

Suurin kaikista sarjakuvataiteilijoista. RIP Stan Lee.

 

[Naavaparta]

Kevyet mullat Stan Lee.

 

[Götze]

Kevyet mullat Stanille, kyllä vaan yllättävän hiljaiseksi vetää. Venomin cameo taisi jäädä herran viimeiseksi?

 

[cheap_shot]

Kevyet mullat Stanille, kyllä vaan yllättävän hiljaiseksi vetää. Venomin cameo taisi jäädä herran viimeiseksi?

Vissiin ainakin kahteen leffaan on kuvattu jo cameot, eli vielä herra tullaan näkemään valkokankaalla. (Ja nykytekniikan ansiosta varmasti noidenkin kahden elokuvan jälkeen)

 

[Musta Nuoli]

Stan Leen kuolema kirpaisi syvältä.

Vaikka Lee teki sarjakuvia yhteistyössä loistavien kuvittajien kanssa ja herrat kuten Kirby ja Ditko ovat vähintään yhtä merkityksellisiä Marvel-hahmojen kehityksessä kuin Lee (ja vaikka Lee usein mielellään esiintyi parrasvaloissa näiden herrojen sijasta), niin Stan Leehen kuitenkin kiteytyi koko Marvel-universumi ja sen idearikkaat, luovat, dramaattiset ja välillä täysin psykedeeliset vaiheet.

Leen tarinoissa sarjakuvahahmoilla oli ns. oikeaa elämää ja ongelmia, eikä Lee empinyt antaa sankariensa kehittyä ja muuttua niin kauan kuin hän oli hahmon käsikirjoittaja tai lehtien toimittaja/päätoimittaja. Sen jälkeen kun hän jätti aktiivisen osallistumisen sarjakuvatyöhön ja siirtyi enemmän keulakuvaksi, niin sen jälkeen varsin moni hahmo jäi polkemaan paikalleen.

Hyvänä esimerkkinä kehityksestä oli Hämähäkkimies, joka kehittyi lukiopojasta opiskelijaksi ja freelance-duunariksi ja jonka elämä meni eteenpäin myös arjen tasolla. Lee otti myös aikanaan valtaisan riskin julkaistessaan yhden Hämiksen numeron ilman silloista pakollista Comics Code -sensuurileimaa tarinaan, joka käsitteli kovien huumeiden vaikutusta. Sitä ennenhän aihepiiriä ei saanut sarjakuvissa edes käsitellä. Lee voitti tämän taistelun ja sai aikaan sen, että vähitellen Comics Coden älytön sensurointiprotokolla alkoi muuttua ja lopulta vähitellen murentua. Kehittipä Lee myös Mustan Pantterin, ensimmäisen mustan Marvelin supersankarin ja LSD-tripin lopputulokselta vaikuttavan Hopeasurffaajan, tuon kosmisen lainelautailijan.

Aniharvalla yksittäisellä ihmisellä on ollut niin valtaisaa merkitystä länsimaiseen populaarikulttuuriin ja kokonaisen taidemuodon osa-alueen kehittämiseen kuin Leellä. Toki tuhannet muut ihmiset ovat jatkaneet Leen työtä eri mediamuodoissa, mutta ilman Leetä ei olisi hyvässä eikä pahassa nytkään lippuluukuilla miljardituloja tuottavia Marvel-elokuvia eivätkä Hämähäkkimiehen kaltaiset hahmot olisi jokaisen tynnyrin ulkopuolella elävän poikalapsen (ja myöhemmin aikuisen miehen) tiedossa tavalla tai toisella.

DC-kustantamo tuli toki ennen Marvelia ja hallitsi Batmanin ja Teräsmiehen voimin pitkään, mutta sekin oli hyytymässä pahasti ennen Marvelin syntyä ja näiden kahden jätin keskinäinen kamppailu merkitsi lukijoille vain hyvää, kun kumpikin joutui pistämään parastaan ja kehittämään supersankarisarjakuvien genreä eteenpäin.

Stan Leen vaimo kuoli viime vuonna 69 vuoden avioliiton jälkeen, nyt on Stan Lee jälleen puolisonsa kanssa yhdessä jossain siellä, missä Galactus, Ikuisuus ja kosmiset Marvel-hahmotkin. Excelsior!

'Nuff said.

 

[oiler99]

Veijo Vanamo kuollut. Legendaarinen tv-kokki Veijo Vanamo on kuollut

 

[L. Paraske]

Jos joulumieltä haetaan, niin itselleni se löytyy tästä ohjelmasta: Kolmonen ja Vanamo: Joulu ennen vanhaan

Nyt on kaverukset molemmat poissa. Rauhaisat levot Vanajalle!

 

[Pekkis]

Jos joulumieltä haetaan, niin itselleni se löytyy tästä ohjelmasta: Kolmonen ja Vanamo: Joulu ennen vanhaan

Nyt on kaverukset molemmat poissa. Rauhaisat levot Vanajalle!

Kiitos kun kaivoit ton pätkän, pitääkin katsoa se oikein ajan kanssa! Isossa roolissa olivat nämä kaverukset minun lapsuuteni ja nuoruuteni tv-illoissa. Sujuvaa sanailua, pientä keskinäistä naljailua ja pikkutuhmaa pohdintaa. Siinä sivussa syntyi terveellistä kotiruokaa.

Kerrassaan hienoja miehiä olivat.

 

[Blöö]

R.I.P.
Christian Moustgaard. Suomalaisen pop-maailman merkittävä taustavaikuttaja on poissa. Viimeiseksi saavutukseksi jäi muusikoiden eläketalo Jätkäsaareen.

 

[heavy]

R.I.P.
Christian Moustgaard....Kuuluisaksi hän tuli HIM:in managerina.

No ei todellakaan tullut . Seppo Vesterinen oli HIM:n manageri.

 

[Blöö]

No ei todellakaan tullut . Seppo Vesterinen oli HIM:n manageri.

Aivan! Outo aivopieru minulta. My bad.

 

[Individual]

Kotkalaisen koripalloilun suurmies Erkki "Eki" Hiltunen on nukkunut pois 91 vuoden iässä. Valmensi 40 vuoden aikana joukkueensa 34 kertaa sm-mitaleille, joista 16 oli kultaista ollen myös yksi suuri kivijalka KTP:n edustusjoukkueen 80-90-luvun taitteen menestysvuosissa. Hiltusen juniorijoukkueissa kasvoivat tulevat ratkaisupelaajat Pertti Marttilasta Jarkko Tuomalaan. Puhumattakaan siitä, että luotsasi KTP:n ensimmäiseen mestaruuteen vuonna 1958. Paita löytyy Steveco-areenan katosta Karhuvuoresta Larry Poundsin vierestä. Ja tämä kunnianosoitus ehkä hieman harvinaisemmin pelkästään valmennuksellisista ansioista.

Hattu päästä.

 

[Individual]

Matti Kuusla, viihdemies viimeisen päälle rauhallisesti läheistensä ympäröimänä 85 vuoden iässä.

Viihteen monitaituri Matti "Pikkis" Kuusla on kuollut

 

[PeteX]

R.I.P Pikkis. Tuntee taas itsensä vanhaksi, kun tuntuu, että olisi nähnyt hänet naurattamassa telkkarissa vasta vähän aikaa sitten. Ikää jo 85 v. kuitenkin.

 

[vilperi]

Meidän sukua se kuolema ei jätä rauhaan. Muutama vuosi oli taukoa ja taas saatiin suru-uutinen. Setäni on nukkunut pois viime yönä. Setäni oli kyllä jo huono kuntoinen mutta ainahan tällaiset tapaukset koskettavat.

 

[Individual]

Legendaarinen laulaja-lauluntekijä Tony Joe White on kuollut 75-vuotiaana. Laulaja-lauluntekijä Tony Joe White, 75, on kuollut - Muistetaan muun muassa Polk Salad Anniesta ja Rainy Night In Georgiasta - Soundi.fi

Hieman huumoriostastolle sinänsä vakavassa ketjussa mennen, mutta tässä ehkä järkyttävin suomalainen käännösiskelmä. Alkuperäisteoksena juurikin tuo Rainy Night In Georgia.
Tuula Amberla - Reino vei lapset

 

[CuJo#31]

Lisää huonoja uutisia kotimaan rintamalta. Kari Kuuva on menehtynyt 72-vuotiaana syövän uuvuttamana.

 

[Buster]

Mm. Bowien tähdittämän The Man Who Fell to Earthin (Mies toisesta maailmasta) ja loistavan Don't Look Now'n (Kauhunkierre) ohjannut Nicolas Roeg 90-vuotiaana.

 

[Individual]

Ohjaaja Bernardo Bertolucci. Vyöllä mm. Brandon tähdittämä kohuelokuva Viimeinen Tango Pariisissa ja yhdeksän Oscaria pokannut Viimeinen Keisari.
Bernardo Bertolucci on kuollut 77-vuotiaana

 

[El Gordo]

Kursailemattoman eurooppalaisen taide-elokuvan mestari oli tämä äijä. Toivottavasti Yle pistää kuoleman johdosta muistelukset pystyyn, ja näyttää esim. Hämähäkin juonen (1970), jota eräs elokuvakirja mainostaa näin:

"Tarina on hajanainen, henkilöhahmot käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti, ajasta tai paikasta on miltei mahdotonta saada selkoa eikä monesta muustakaan asiasta saa varmuutta - mikä kaikki on tietysti täysin tarkoituksellista.
... Bertolucci halusi saada yleisönsä kyseenalaistamaan elokuvan nekin elementit ja osa-alueet, joita oli opittu pitämään itsestäänselvyyksinä kuten tarinan, juonen, ajan, paikan ja toiminnan. Tämä oli anti-Hollywood-elokuvaa."

Tai Bertoluccin kuun (1979), jossa Peter von Baghin mukaan "hurjien kouristuksien ja poissaolon teeman sekä tuskankouristuksien kautta hahmottuu uudelleenlöydetyn perheen teema"

Noiden todennäköisesti vaikeasti avautuvien pläjäysten sijaan olen nähnyt Fasistin (1970), joka on kyllä hieno elokuva eikä kovinkaan vaikea. Lainataan taas von Baghia:

"Fasistissa, tai oikeammin "Konformistissa", polttopisteessä on 1930-luvun porvari, joka säilyäkseen täysin "normaalina" liukuu fasismiin ja toteuttaa myös yksityisimmässä elämässään saman kierteen sen äärimmäisiä absurdeja tai väkivaltaisia seurauksia myöten. Toteutus on visuaalisesti upea: romanttinen kuvasto sekä vain näennäisesti vapaan valinnan autiomaa ja sielunmaisema kohtaavat kaikilla tasoilla."

Lisäkiihottimena Bertoluccin tuotantoon tutustumiseen voi mainita, että elokuvassa 1900 (Novecento, 1976) näkee, kun Robert De Niro ja Gerald Depardieu saavat hand-jobin samaan aikaan. Ja Dreamersissa näkee Eva Greenin ulkosynnyttimet.

 

[Buster]

Runoilijan poika ja perheystävä Pasolinin apuohjaajana, sekä tuella uraansa elokuvissa aloitellut Bertolucci oli yksinkertaisesti korkeimman luokan visuaalinen mestari, jonka elokuvissa ymmärtääkseni usein seksi ja väkivalta limittyivät. Todellakin täytyy toivoa, että Teema heittäisi muutaman Bertoluccin elokuvan ja mielellään ei kaikkea sieltä selvimmästä päästä, eli lähinnä taas Viimeistä tangoa Pariisissa samojen iltapäivälehtien otsikoiden kera. Liian vähän Bertoluccinkin elokuvia on tullut nähtyä, kun niitä pitäisi melkein itse netistä tietoisesti etsiä ja ostella, kuten kaikkia muitakin vähänkin vanhempia elokuvia.

Viimeinen Keisari oli ensimmäinen länsimainen Kiinassa kiinalaisten tuella kuvattu elokuva lähes 40 vuoteen ja ensimmäinen, joka sai kuvata Kielletyssä kaupungissa. Se keräsi 9 Oscar-ehdokkuutta voittaen jokaisen ja Bertolucci taitaa olla edelleen ainoa italialinen ohjaaja, joka on Oscarin pokannut. Mikä toki kertoo myös jotain Oscareista, mutta toisaalta Bertolucci oli myös aikalailla ainoa italialaisen uuden aallon ohjaaja, joka siirtyi menestyksekkäästi Hollywoodin.

1900 taas on sanan kaikessa merkityksessä todellinen eeppinen draama, jonka parissa tuli vietettyä unohtumaton reilu viisi tuntia. Tarina kattaa 45 vuoden ajanjakson kertoen italiaiasesta yhteiskunnasta pienen kylän, maanomistajien ja maatyöläisten, ja erityisesti kahden miehen toisiinsa kietoutuvien kohtaloiden kautta. Nykyään elokuva kuuluu yhteen vuosisadan suurimmista elokuvista, mutta aikanaan se oli lähes tuhota Bertoluccin uran.

Eikä sovi unohtaa Huuliharppukostajan käsikirjoitusta, jonka takaa Bertolucci ja Dario Argento löytyivät ja jonka Sergiot Donati ja Leone sitten fiksasivat lopulliseen muotoon.

 

[Tifosi]

Viimeinen Keisari oli ensimmäinen länsimainen Kiinassa kiinalaisten tuella kuvattu elokuva lähes 40 vuoteen ja ensimmäinen, joka sai kuvata Kielletyssä kaupungissa. Se keräsi 9 Oscar-ehdokkuutta voittaen jokaisen ja Bertolucci taitaa olla edelleen ainoa italialinen ohjaaja, joka on Oscarin pokannut. Mikä toki kertoo myös jotain Oscareista, mutta toisaalta Bertolucci oli myös aikalailla ainoa italialaisen uuden aallon ohjaaja, joka siirtyi menestyksekkäästi Hollywoodin.

Muistin itse että myös Roberto Benigni olisi voittanut ohjauspatsaan la vita e bella -elokuvasta mutten ollut varma joten wikipediasta tarkistin ja eihän siitä ohjaajapatsasta saanut mutta samainen wikipedia opetti että italialainen Frank Capra tyhjensi oscargaaloja 30-luvulla ottaen 3 ohjaajaoscaria.

Italialaiset ohjaajat ovat olleet 18 kertaa ehdolla ja 4 voittoa.

Amerikanitalialaiset ohjaajat/elokuvantekijät jotka todella syleilevät "juuriaan" ovatkin sitten olleet hollywoodin kirkkaimpia legendoja. Coppola, Scorsese, Tarantino..

 

[rinne]

Stephen Hillenburg 57-vuotiaana ALS-taudin uuvuttamana. "Paavo Pesusienen" luoja kyseessä. R.I.P. hienon animaation luojalle.

 

[Buster]

Muistin itse että myös Roberto Benigni olisi voittanut ohjauspatsaan la vita e bella -elokuvasta mutten ollut varma joten wikipediasta tarkistin ja eihän siitä ohjaajapatsasta saanut mutta samainen wikipedia opetti että italialainen Frank Capra tyhjensi oscargaaloja 30-luvulla ottaen 3 ohjaajaoscaria.

Laitan Varietyn piikkiin, josta tuon luin ja jossa se edelleen on nähtävissä. Toki Frank Caprallahan oli Yhdysvaltain kansalaisuus, mukana molemmissa suurissa sodissa, asunut maassa 5-vuotiaasta saakka ja myöhemmälläkin iällään vakuuttanut olevansa 90-10 suhteella amerikkalainen ennemmin kuin italialainen. Joten tavallaan hieman eri asia kun käsitetään amerikkalaisena (jota Caprakin tosin sai todistella monesti), mutta joka tapauksessa Italiassahan hän oli syntynyt, joten teknisesti aivan oikein. Joskin voi myös teknisesti olla, että Capra on saattanut luopua Italian kansalaisuudestaan, tai menettää sen Italian kaksoiskansalaisuuden lakien parinkin kohdan perusteella. En löytänyt mainintaa suuntaan tai toiseen, kun mielenkiinnosta etsin. Luulisi, että jossain olisi tullut esiin.

Itsekin muistelin myös Benignin olleen ainakin lähellä, mutta luotin tarkistamatta ja siksi pieni epävarmuus. Frank Caprasta en muistanut kantaa huolta, kun hänet vain jotenkin mieltää niin Yhdysvaltalaiseksi, kiitos näiden lukuisten toisen maailmansodan propagandafilmien ja dokumenttien, sekä periamerikkalaisten elokuviensa vuoksi. Toisaalta en edes ajatellut niin kauas taaksepäin.