Kyllä tämä muutos alkoi jo ennen vuotta 1962, jolloin Beatles oli nahkarotsinen rokkaribändi, jonka Martin stailasi ihan eri poppooksi moppitukkineen. Jokainen bändin jäsen kuitenkin palasi tavalla tai toisella juurilleen eli vanhaan rokkiin Beatlesin hajottua. Itse satuin paikalle Lontoossa, kun kadulla joku bändi soitto rockabillya ja sisällä oli McCartneyn järjestämä 50-luvun tanssikilpailu. Hieno tilaisuus. Harrison ja Ringo taas soittivat Carl Perkinsin 60-vuotissynttärikonsertissa Lontoossa. Hieno konsertti. Lennon puolestaan levytti 70-luvulla älppärin Rock ´n´n Roll, joka sisältää pelkkää vanhaa rokkia.George Martin oli varmuudella erityisen merkittävä komponentti siinä muutaman vuoden kestäneessä metamorfoosissa, jonka aikana The Beatles kasvoi teinejä syvästi liikuttaneesta ja nerokkaita pop-hittejä suoltaneesta pintajulkisuuden kokoonpanosta jännitteiseksi ja myös ristiriitaiseksi ryhmäksi luomisvoimansa huipulle kurottavia taiteilijoita, jotka kykenivät luomaan erittäin kunnianhimoista ja kestävää materiaalia ja samalla uudistamaan voimakkaasti koko edustamaansa genreä. Olipas pitkä virke, mutta tuollaista todellakin tapahtui vv. 1962-1970. Yksikään toinen populaarimusiikin piiriin kuuluva yhtye ei ole tähän päivään mennessä käynyt likikään vastaavalla menestyksellä läpi tuon kaltaista muutosprosessia. Olennainen kiitos tästä poikkeuksellisesta onnistumisesta kuuluu George Martinille.
R.I.P Martin