Kyllä aikuisia kouluihin löytyisi ja rahaakin on, jos vaan poliitikoilta löytyisi rohkeutta tehdä päätöksiä.
Otetaan esimerkiksi koulupsykologit, jotka ovat nykyään kultaakin kalliimpia kouluille kaikkien muiden paitsi työnantajan mielestä. Vantaalla on 30 virkaa, joista koulun alkaessa 11 oli saatu täytettyä. Rehtori kertoi syksyn ensimmäisessä vanhempainillassa, että ei hätää. Koulupsykologit saavat kyllä työnsä tehtyä uudelleenjärjestelyjen avulla. Suomeksi: kun yhden koulupsykologin kouluissa "normaalisti" on 800-1000 oppilasta, nyt niitä on kolminkertainen määrä. Työnantajan suulla: kyse on uudelleenjärjestelystä.
Työolosuhteet ḱouluilla alkavat olla sen verran haastavat, että osaavaa oppilashuollon porukkaa valuu yksityiselle. Palkoissa ei ole edes suurta eroa. Jonkin aikaa sitten googlasin psykologin keskipalkan, ja aika sama oli kuin koulupsykologilla. Kolmessa koulussa juokseminen vaan ei houkuta ketään, eikä se, ettei kunnolla pysty keskittymään yksittäisen lapsen ongelmiin.
Jos oppilashuollon työntekijöistä halutaan pitää kiinni, pitää työolosuhteita parantaa ja ehkä myös palkkausta. Joku 50 €:n Eazybreak-etu pari kertaa vuodessa ei riitä. En vaan osaa sanoa, mistä aloittaa, kun tämä on tällaiseksi vuosien saatossa päästetty.
Ehkä jotain tällaista: Nostetaan palkkaa, lisätään opiskelupaikkoja, laitetaan työolosuhteet kuntoon (työhuoneet, välineet), vähennetään turhaa kokouksissa ja oppilaspalavereissa istumista, saadaan vähitellen porukkaa lisää ja joka vuosi pienennettyä yhden ihmisen oppilasmäärää ja samalla kiirettä, kun nyt suunta on just päinvastainen.
Nyt kun hyvinvointialueet aloittavat tai ovat jo osittain aloittaneet, psykologien palvelut siirtyvät kouluilta hyvinvointialueille. Vaikea sanoa, mitä tämä tekee saatavuudelle, ja aletaanko osittain hankkia palvelut ostona yksityiseltä.