Nuorisoväkivaltaan ei varmasti ole mitään yksiselitteistä ratkaisua. En myöskään näe, että vika on yksiselitteisesti maahanmuutossa. Se mitä kuitenkin on tapahtunut erityisesti pk-seudulla, on se että paisuvan väkimäärän takia päiväkotien ja koulujen resurssit eivät kerta kaikkiaan pysy perässä. Jos meininki kouluissa on aivan kuten villissä lännessä, ja opettajat täysin voimattomia pitämään yllä kuria ja järjestystä, niin tietysti se nuorison käytös leviää koulujen ulkopuolellekin. Nuori, jolla on turvaton olo, hakeutuu erilaisiin porukoihin jotta hänellä olisi vähemmän turvattomampi olo.
Nämä lapset ja nuoret tarvitsisivat kunnollisia aikuisia ihmisiä elämäänsä valmentamaan, opastamaan, kannustamaan ja välittämään. Varsinkin silloin, jos omista vanhemmista ei siihen ole. Kun itse olin ongelmanuori lama-ajan Suomessa, riitti yhden opettajan (joka oli taustaltaan muuten junnujen lätkäkoutsi) osoittama aito kiinnostus meikäläistä kohtaan, ja avaamaan silmät että onhan minulla jonkinlaista älykkyyttä olemassa ja lunastamatonta potentiaalia. Hänen ansiostaan sain suoritettua peruskoulun loppuun, ja vaikka vaikeuksiin jouduin myöhemminkin, niin sen pienen korjausliikkeen ansiosta sain itseni myöhemmin työelämän syrjään kiinni enkä ennenaikaiseen hautaan tai vankilaan päihteiden takia.
Mistä me saataisiin päteviä aikuisia näiden nuorten elämään? Mitä itse vanhempina voimme esimerkiksi tehdä? Tuntuu jotenkin inhottavalta seurata millaista esimerkkiä aikuiset ihmiset näyttävät somessakin nuorille, omista lapsista nyt puhumattakaan, kun ihan jo päättäjistä lähtien ihmiset sylkevät pahaa oloansa nettiin ja tappelevat keskenään. Aikuisilla on myös huolta ja epävarmuutta toimeentulosta, on päihdeongelmaa, alkoholi kuuluu olennaisena osana arkeen, parisuhteet on kriisissä jne.
www.hs.fi
