Tulipahan taas häröiltyä kaikkea. Chapter 4:ssä olen nyt jumittanut viimeistä tehtävää vaille, eli olen keskittynyt lähinnä sellaiseen yleiseen palloiluun ja häröilyyn siellä kartalla. Ekaksi menin pyörimään siihen suolle, siinä kun kuljeskeli eteenpäin niin heppa yhtäkkiä säikähti jotain ja lensin perseelleni maahan. Ei näkynyt punaisia pisteitä niin mietin olisiko nopeasti jou krokotiili voinut vilahtaa, mutta tähtäsin aseella pimeyteen niin tuli se punainen tähtäin eli jotain siellä oli. Menivät kuitenkin piiloon joten fiksuna miehenä menin tietysti sinne suolle kävelemään. Kohta Artturi kiroili jotain ja neljää mykkää vittupäätä käveli kohti. No ei kävellyt pitkään kun ammuin kaikkia silimien välliin. Ihan hauskoja hemmoja vaikka vähän hiljaisia.
Koukkasin sitten ylöspäin Butchers Creekin kautta ja menin sitten sitten sinne joen toiselle puolelle ja sitä tietä pitkin mistä olisi päästy sinne chapter 6:n leirille, tarkoitus oli törmätä Murfree Broodeihin ja siellähän niitä oli tonkimassa joidenkin leiriläisten tavaroita. Ammuin suorilta hevosen selästä ne kaksi siihen paikkaan ja kohta oli pari muuta vatipäätä juoksemassa luokse. Toisen ammuin heti ja toisen köytin ja heitin jokeen ja ammuin vielä varmuudeksi päähän, kyllä se varmaan kuoli. Eilen itse asiassa törmäsin sellaiseen Murfree Broodien ansaan missä oli teltta ja siellä ukko vaikeroi, Artturi meni kysymään tarviisko jeesiä niin eikö se molopää tule sieltä aseen kanssa ja toinen samanlainen kilipää sivulta myös. Ammuin molemmilta pään irti.
Tämän jälkeen jatkoin matkaa sinne ylöspäin kohti sitä Nikolai Teslan näköisen tiedemiehen paikkaa, olin siis aiemmin jo auttanut miestä saamaan sähköä robottiinsa ja olin nyt menossa katselemaan olisiko mestaa voinut tutkia lisää mutta ovet olikin lukossa. Siinä sitten talon pihalla havahduin kun ohjain alkoi välkkymään, palkkionmetsästäjiä oli tulossa tonteille. Kolme nitä ainoastaan siinä oli, kaksi ammuin suorilta siihen paikkaan ja yhden niputin köysiin, alkoi muilutus!
Muilutin tosiaan yhden palkkionmetsästäjän hepan selässä sinne kartan ylälaidassa vasemmalle päin, menin junaraiteita pitkin eteenpäin ja saavuin sinne sillalle mikä sitten myöhemmin Artturin ja Jonin kanssa räjäytetään hajalle. Nyt se on siis luonnollisesti ehjä. Siinä otin sitten palkkionmetsästäjän kannettavaksi ja mietin että mitäs tässä keksii, ei tullut junaakaan joten vähän aikaa siinä funtaisilin ja lopulta heitin sen siitä kokolailla korkealta sillalta alas. Kyllä se aikansa karjui pudotessaan ja Artturi totesi perään että koita pärjätä. Veikkaan että henki lähti. Tuli itse asiassa jälkeenpäin vielä mieleen että tuon tyypinhän olisi voinut muiluttaa siitä sillan yli sinne paikkaan missä on se pieni lampi ja sellaisia geysirejä, olisi voinut heittää siihen monttuun sen tyypin. Joskus kävin Artturilla katsomassa mitä käy jos siihen menee, no henkihän siinä lähtee.
Pistin tässä vaiheessa leiriä pystyyn ja grillasin vähän evästä, Artturi itse asiassa jotenkin automaattisesti heitti sen leirin sinne geysirin läheisyyteen. Siellä tulee legendaairnen sushukkanen vastaan niin metsästin sen sitten samalla. On muuten aika sitkeä elukka, ammuin vissiin parikin kertaa sitä niin saatana vielä juoksee kohti, kolmas kuti tuotti sitten tuloksen ja susi oli just hyppäämässä samalla ja se lensi jollain ihme voltilla ilmassa kun ammuin sitä samalla. Mutta kyllä se kuoli.
Siinä alkoi ilta jo hämärtää kun otin pikku unet Artturilla, lähdin sitten menemään kohti Nikolai Teslan kämppää ja valitsin nyt sen vähän pidemmän reitin eli menin normaalia polkua pitkin. Siellä oli muuten se yksi hamppupää joka pyytää Artturia aina tuomaan yrttejä sille, jeesasin sitäkin ja annoin jotain kamaa sille ja se antoi minulle tonicia takaisin. Harmi kun ei gin tonicia. Noh, matka jatkui ja kohta kuului jotain kirkumista. Siellä hevosmies tuli vastaan ja nainen oli sidottu kyytiin, pikainen U-käännös hevosella ja ammuin ukolle uuden reiän takaraivoon. Pelastin hädässä olleen neidon ja sain siitä hyvää palautetta, nainen vieläpä halasi Artturia kiitokseksi. On se Artturi hyvä mies, mitä nyt välillä viskoo ihmisiä sillalta alas ja muuta mukavaa.
Matka jatkui ja kävin siinä ennen Teslan kämppää siinä korkeassa tornissa mistä näkee aika kauas, jos en muuten ihan väärässä ole niin varmaankin St. Denisin valot hohtaa siellä kaukana. No siitä sitten Teslan kämpälle ja sieltähän se nyt löytyi kuolleena kun taloon meni sisälle, robotti oli karannut johonkin. Sen vissiin löytäisi vuorilta. En muuten tiedä mikä siellä Teslan kämpässä niin kiehtoo mutta taas alkoi ohjain välkkymään ja kolme bounty hunteria tuli luokse. Tein taas perinteiset eli kaksi kylmäksi ampumalla ja kolmas köysiin ja matka jatkuu. Mulla ei sen kummempia suunnitelmia ollut sen varalle ja en oikein kerennyt mitään tehdäkään kun olin ylittämässä vesistöä niin eikö saatana puuma hyökännyt pusikosta. Siinä sitten hevonen villiintyi ja bounty hunter tippui köysissä veteen ja hukkui. Ammuin puuman revolverilla ennen kuin se kerkesi hyökätä enempää kimppuun. Hevonen juoksi muuten jossain ihan helvetin kaukana mutta tuli sitten junarataa pitkin vastaan.
Siinä oli jo aamu niin Artturilla on luonnollisesti nälkä, pistin sitten notskin pystyyn ja tarkoitus oli vähän rillata. No mutta mitäs vielä, kaksi Murfree Broodia tulee ja tällä kertaa ne ei edes kysele että voisko lämmitellä vaan alkaa samantien mölyämään että mee nyt helvettiin täältä. En mennyt, ammuin toiselta pään irti ja toisen köytin. Heitin sen kaverin sitten siihen nuotion viereen ja aloin grillaamaan pihviä. Mutta mitäs, se saatanan sekopää pääsi köysistä irti. En vieläkään halunnut tätä ampua vaan kesken rillailun nousin ylös ja niputin sen uudelleen köysiin, siitä se ei sitten enää noussut. Söin siinä kun kaveri katseli köysistä nuotion vieressä. Noh, leiri kasaan ja Murfree tyyppi hevosen selkään.
Jatkoin siinä junarataa pitkin kohti Annesburgia ja tässä vaiheessa mietin että en sitä Murfree kilipäätä kehtaa kaupunkiin viedä niin heitin sen junaradalle ja olin aikeissa ampua. MUTTA MITÄS KUULENKAAN! Juna puksuttaa kohti joten ei muuta kuin itse pois junaradalta ja hyvä asento. Siinä se Murfree Broodin tyyppi kieriskelee köysissä ja kohta juna jyrää miehen yli. Melkoiseksi silpuksi meni, olen aika varma että kuoli se siihen kun pää oli lähtenyt irti kokonaan, molemmat kädet puuttuivat ja toinen jalka oli myös irronnut. Huonoon kuntoon pääsi.
Koukkasin vielä kerran Annesburgin kautta ja aattelin vielä tehdä yhden lenkin niille huudeille missä niihin Murfree Broodeihin törmää ja kappas, sieltä ne teki sen perinteisen väijytyksen ja sanoi että ihan kuin olisin eksynyt. Ammuin yhden ja sen toisenkin, sen jälkeen niitä tuli sitten useampia eri suunnasta mutta mikäs niitä oli myllyttäessä, parilta lähti ainakin pää irti ja pari ammuin muuten vaan, yhden pistin jälleen tuttuun tapaan köysiin. Menin sitten sen yhden kanssa Butchers Creekin suuntaan ja heitin siitä muutaman metrin korkeudesta alas sen. Harmi vaan ettei osunut jokeen eikä myöskään kuollut joten piti nostaa se uudestaan ja nyt heitin jokeen, siihen se jäi sätkimään joten ammuin vielä varuiksi josko olisi kuollut. Kuoli se, siinä vieressä oli joku Butchers Creekin spurgu kalastamassa ja tämä nyt ei jostain syystä tykännyt siitä kun ammuin sen Murfree Broodin siihen, se tuli tappelemaan ja tästäkös sitten riemu alkoi...
... Butchers Creekissä nimittäin jos aloittaa myllyttämään niin niitä paikallisia pultsareita tulee kimppuun ihan loputtomasti, ammuin ties miten montaa ja niitä tuli aina vaan. Hetken aikaa siinä sitten jaksoin rähistä ja honor-mittarikin otti pari pykälää alaspäin, toki siellä hyvien puolella vielä ollaan kun vähän yli puolivälin on koska olen hyveellinen laupias samarialainen. Mutta ei siinä sitten ikuisuuksia jaksanut tapella kun niitä ois tosiaan varmaan tullut ihan loputtomasti sieltä vastaan.
Häippäsin siitä sitten ja itse asiassa löysin vielä yhden elukan, legendaarinen majava löytyi niiltä kulmilta. Siinä se Artturi tonki sitä elukan paskaa ja ties mitä niin sai vainun, siellähän se uiskenteli joessa ja siihen sitten ammuin sen. Tämä oli huomattavasti helpompi pistää kylmäksi kuin mitä se sushukkanen, yksi osuma riitti. Siitä sitten nahka talteen ja matkalle takaisin kohti St. Denisiä, siinä alkoi jo iltakin hämärtää niin otin suuntiman isolle kirkolle. Tässä ei nyt enää mitään sen kummempaa käynyt, näin ainoastaan yhden suht siistin nuotiopaikan mikä oli ihan tyhjillään mutta näytti siltä kuin joku olisi siinä ihan hetki sitten ollut. Mutta eipä mitään ruumiitakaan löytynyt joten hilppasin siitä sitten pois kohti isoa kirkkoa.
Sellanen tervehenkinen parin päivän reissu Artturilla. Murfree Broodien väijytykset on hauskoja ja Bounty Hunterit toimii hauskoina harjoitusvastustajina, ne mykät suorunkkarit on ainoat erittäin ärsyttävät kun ne tulee ihan puskista ja niitä on hankala havaita varsinkin pimeällä. Niitäkin on tosin erilaisia, ne ketkä tulee puukon kanssa niin niitä vastaan tappelu ei ole hankalaa mutta sieltä kun yksikin pääsee macheten kanssa yllättämään niin sehän on henki pois välittömästi. Onneksi Artturini on salamannopea ja vielä elämänsä iskussa niin niitä on helppo ammuskella kunhan on tarkkana.
