Silti kyllähän iso osa hauskuudesta kuolee siihen, kun pelin läpäisee ja se harmittaa.
Joo siis tässä sinänsä aika hyvin tiivistetty kaikki. Ekaksi Artturilla viivyttelee niin pitkään kuin mahdollista koska kyseiseen hahmoon kiintyy niin paljon. Etenkin ne chapterit 2-3 kun miljöö on hieno, leirillä on yleisesti hyvä fiilis ja meininki on muutenkin rentoa. En edes yritä arvata miten paljon olen viettänyt aikaa ihan sellaisessa päämäärättömässä haahuilussa josta sitten lopulta on tullut kuitenkin ihan vauhdikasta tekemistä pidemmäksi aikaa.
Epilogissa sitten siinä lopussa ei halua mennä ihan loppuun kun Beecher's Hopella on Karlesi pehtoorina Unclen lisäksi ja näiden kanssa on tekemistä. Viimeisen storylinen tehtävän jälkeen siellä ei sitten oikeastaan olekaan mitään hauskaa. Joo voi roudata hevosenpaskaa paikasta toiseen ja kastella istutuksia ja välillä istua ruokapöytään perheen kanssa, mutta näissäkin esimerkiksi hahmojen välinen dialogi on kyllä niin kankeaa että ei mitään rajaa. Jännä sinänsä kun pelin aikana niissä ekojen chaptereiden aikana porukka istuu nuotiolla ja siellä isketään tarinaa, mutta sitten kun Joni on perheensä kanssa kotona niin heitetään parin saunan lauseita Jaskalle ja Abikaalille. Mitä helevettiä.
Uskomatonta mutta totta, parhaimmat dialogit epilogissa ja sen jälkeen käydään Johnin ja Pearsonin välillä kun Joni käy välillä Rhodoksen kyläkaupassa missä Pearson on kauppiaana. Pearson heittää aina vähän erilaista tarinaa, välillä se kyselee että mites Abikaali ja Jaska voi ja sitten se kysyy myös että hei mikäs se sun osoite olikaan jos lähetän kirjeitä sulle. Myöhemmällä käynnillä kysyy että mitäs Sadielle ja Karlesille kuuluuu, taisitte olla vähän tekemisissä vähän aikaa sitten. Sen jälkeen mies päivittelee että mitähän Dutchille kuuluu, lieköhän edes elossa koko ukko enää. Keskustelu lakkaa sitten yleensä aika luonnollisesti siihen kun Pearsonin vaimo huutaa sieltä yläkerrasta että nyt se roisto pihalle täältä, et enää lähde noihin hommiin ja Pearson siinä sitten vähin äänin sanoo Jonille että joo hei parempi jos vähitellen lähtisit.
Hassua sinänsä kun tuosta kuitenkin näkee että jonkin verran näihin juttuihin on panostettu. Panostus vaan harmittavasti ei koskaan kantanut sinne Beecher's Hopeen asti, mutta muualla tulee ihan järkevää tarinaa. Jos nyt jotain yleisesti sanoo pelistä niin onhan se tarinan ja etenkin Artturin osalta ihan 10/10 tavaraa, mutta kyllä tuo free roamaaminen epilogin jälkeen on jäänyt aavistuksen köyhäksi. Mutta kai se panostus on sitten siellä onlinen puolella ja tavallaan se "jatko-osa" on siellä, vaikka onlinessa ollaankin kronologisesti jotain vuosia ennen pelin tapahtumia liikkumassa tuolla.
Mutta eipä siinä, kyllä mä tänäänkin sain pari tuntia kulumaan Johnilla ihan vaan sillä kun kävin lahtaamssa Lemoyne Raiderseja ja tein niitä American Inferno -tehtäviä. Nuo oli itse asiassa jääneet mulla aiemmin tekemättä, pari olisi vielä jäljellä.