Se sokea mies tulee kyllä aina takaisin, psyko-Artturina oon heittänyt sitä polttopullolla ja dynamiitilla ja machetella hakannut ja raahannut sitä pitkin preeriaa hepan perässä ja ties mitä, mutta aina se silti jossain naiivina huutelee että auttakaa sokeaa.
Sen sokean miehen murhaaminen kaikilla kamalilla tavoilla on kyllä yksi pahimmista jutuista mitä itse oon pelissä keksinyt psyko-Arttuna tehdä. Sen yhden pojan koiran ammuin sen silmien eteen sen jälkeen kun olin sen käynyt sille etsimässä, se oli kyllä vielä hirveämpää mielestäni. Ja joku bounty-homma oli missä piti perheenisä käydä jostain metiköstä hakemassa, se piileksi siellä vaimonsa ja poikansa kanssa ja oli siitä ihan sovinnolla tulossa syntinsä sovittamaan, kunhan vaan perheensä jätetään rauhaan. Mutta koska psyko-Artturi on psyko-Artturi, niin piti keksiä jotain kamalaa. Arttu ei pystynyt sitä sen poikaa ampua, niinku lapsia nyt ei muutenkaan voi, mutta pojan äidin pystyi pistämään päiviltä. Poika siitä sitten lähti hädissään lipettiin ja perheenisääkin harmitti hieman, eikä se rauhoittunut edes kun köytin sen ja ammuskelin sen vaimon pään ja raajat tohjoksi ja sitten annoin sen köysissä kiemurtelevan ukon viettää vielä hieman laatuaikaa vaimonsa torson kanssa, kun dumppasin ne toistensa kanssa päällekkäin suolle. Ei sieltä enää mitään repliikkejä saanut irti, niin heitin lopulta vielä dynamiittipötkön niille kaveriksi. Sekin oli aika mielenvikaista toimintaa.
Tänne kun joku kirjoitti että oli Callowayn ruumiin kanssa elellyt ja mennyt hotelleihinkin sen kanssa nukkumaan, niin siitä inspiroituneena yritin vähän samaa ja jonkun aikaa elelin kahden aika rujoon kuntoon haulikolla ammuskellun Murfee Broodin jäsenen kanssa. Kuljettelin niitä hepan ja varahepan selässä, ja välillä aina leiriydyin ja vähän ruokaa siinä tein, asettelin sitä ennen ne veriset kalmot, joista toisen päästä oli jäljellä pelkkä alaleuka ja toinen oli menettänyt osan raajoistaan ja palanut karrelle, siihen nuotion ääreen kivasti pötköttelemään. Sitten kun oli hyvän aterian, muutaman gini-huikan ja keksin ja hauskan jutustelun jälkeen aika mennä yöpuulle, niin yritin saada ne kalmot aina mahdollisimman lähelle teltan sisälle aseteltua. Sitten kun Arttu aamulla heräsi, niin herra alaleuka oli siinä kylki kyljessä kiinni, ja hiiltyneen herrasmiehen yli piti könytä että pääsi teltasta ulos. Harmillisesti ne kaverit vain katosi sitten jossain leirissä, kun Arttu pystytti telttansa, ne oli kai just makoilleet siinä paikalla mihin se teltta oli määrä pystyttää, ja kun teltta sitten ilmestyi, kalmot hävisi. Se oli psyko-Artturille rankka paikka, ei se siitä ole vieläkään päässyt yli.
Jonnekin nelos-chapteriin oon nyt tainnu jäädä psyko-Artun kanssa jumiin, harvemmin enää pelailen ja silloinkin kun päätän kokeilla niin jotenkin tarinaa ei jaksa pelailla eteenpäin, vaan jotain joukkomurhaa Artturi aina vaan alkaa järjestämään. Siellä ois se jokilaiva-pokeri-keikka tarjolla, sitä vois joskus kokeilla että saako sen tehtävän kuinka monella tavalla vituiksi psyko-Arttuna riehuessa. Muistaakseni siellä laivalla piti vaan pokeria pelata, eikä siellä kai voinut ihmisiä alkaa pätkiä ennen kuin oli Javierin kanssa käynyt sen jonkun kassakaapin keikkaamassa. Angelo Bronten juhlissakaan ei saanut oikein mitään kilipäistä tehtyä, pystyköhän siellä ees antagonizea juhlaväelle antamaan? Tais olla että shampanjalasi kourassa hullu-Arttu siellä vaan juhlaväen seassa kuljeskeli vaivaantuneena eikä sanonut kenellekään mitään. Melko psykoa, tai sitten vaan normaali suomalainen insinööri firman pikkujouluissa.
