Onpas tästä pelistä paljastunut ärsyttävyyksiä:
- Tehtävä loppuu ja seisot keskellä ruumiskasaa: sivullinen tallaa paikalle, huutaa murhaaja ja paikalle spawnaa tyhjästä 100 sheriffiä. PANG ja olet kuollut.
- Tapat keskellä erämaata yksittäisen matkaajan ja olet samantien etsintäkuulutettu ja paikalle spawnaa tyhjästä 100 sheriffiä.
- Satunnaisgeneroidut maantierosvot: olet ollut metsästämässä, heppa täynnä saalista Ja peli päättää keksiä sinulle puuhaa: ”We’ll show you how free men do killing!” Kuolema koittaa ja kaikki metsästetty häviää kuin pieru preerialle.
- Arthurin ”miehekäs” cowboy kävely leirissä on kuin hidaaaaastettua elokuvaa katsoisi.
Yksi ja kaksi kertaa on ohjain ollut lentää seinään…
Et vain osaa. Jos joku näkee sinut ruumiskasan tai yksittäisen ruumiin luona, voit mennä ottamaan sen kiinni ennen kuin se vasikoi seriffeille. Tai sit vaan ratsastella helvettiin. Jos jäät sinne ruumiskasan sekaan pyörimään kuin vajaaälyinen niin sietääkin seriffien tulla päiväsi päättämään.
Ja eihän niitä nyt tule muistaakseni kuin joku 6 vai 8 maksimissaan, vähän dead eyeä päälle ja kohta ei oo seriffejä yhtään, ja sit karkuun vain.
Maantierosvoista sama, dead eye päälle niin kohtapa onkin vain kivasti lootattavaa. Ainoita paskoja yllättäjiä on lemoyne raidersit, joilla joskus on se semmonen minigun mukanaan, sitä jos ei hoksaa ottaa ihan ekana pois pelistä niin sitten voi käydä kylmät.
Arthurilla voi myös harppoa lujempaa siellä leirissä, painele kaikkia nappeja niin kyllä se oikea sieltä löytyy. Vaikkakin pelin ideana onkin kyllä minusta ennemmin hitaasti naatiskellen mennä, eikä banaanikärpäsen hermoilla juosta vain koko ajan. Välillä voi päivän tai pari hengata vain leirissä, pelailla vähän pokeria ja tehdä puhdetöitä, ja syödä soppaa ja jutella muille tyypeille. Välillä käy vaikka vähän kalassa tai metsällä.
Toisinaan virkistää kun lähtee jonnekin Valentineen tai Rhodesiin vähän saluunaan lounasta syömään, siihen päälle pari kaljaa ja shottia ja sitten korttipöytään. Jos ei onni suosi niin kummasti helpottaa harmitusta kun lataa ensin jakajalta pään tohjoksi haulikolla ja sen jälkeen ampuu vielä pelikaverit, tai miksei vaikka polttopullolla sytytä koko pöytää pelaajineen tuleen.
Sitten karkuun seriffejä ja menee vaikka sinne lumisille vuorille vähän telttailemaan, välillä käy kalastelemassa legendary-lohta ja metsästämässä. Illalla voi pistää teltan pystyyn, paistaa vähän kalaa ja juoda kahvia tähtitaivasta toljotellen, ennen ku painaa telttaan nukkumaan pitkät unet.
Sitten kun on kunnolla saanut akut ladattua, voikin painella St. Denisin saluunaan, heittää baarimikkoa tomahawkilla ja saluunasta kauhuissaan pakenevaa väenpaljoutta dynamiitilla, ja linnoittautua baaritiskin taakse kokeilemaan kuinka monta koppalakkia saa hengiltä kunnes kuolo korjaa Artturin.
Tai kiivetä jonkun talon katolle ja alkaa sieltä jousipyssyllä ammuskelemaan alhaalla käveleviä ohikulkijoita, ja kohta taas sinnitellä poliisien ristitulessa niin kauan kuin mahdollista. Kun poliisit alkaa kiivetä tikkaita pitkin katolle, suurta hupia on heittää siihen tikkaiden yläpäähän polttopullo ja katsoa kuinka poliisit kiipeävät tulimereen. Tai sitten vaan lasauttaa haulikolla katonreunan yli pilkistävää poliisia kupoliin, niin että päätön kalmo tipahtaa tikkaita pitkin ja vie tuurilla jonkun toisenkin ylös kiipeävän poliisiherran mukanaan katutasoon.
Jaa, pitäis varmaan joskus tätäkin taas pelata.
pelaaja.fi