Mainos

Red Dead Redemption 2

  • 232 962
  • 1 000
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Itse en ole koskaan pelannut peliä konsolilla, mutta moni avautuminen tuntuu liittyvän taisteluihin ja niiden tiettyyn nihkeyteen. PC-puolella taas hiiriohjaus (ainakin omasta mielestäni) tekee hommasta sen verran helppoa, että mahdollisesta kuolemasta saa syyttää vain omaa tyhmyyttään. Itse olen kanssa vahvasti siinä leirissä, jolle chapterit 2-4 ovat ne juttu, MUTTA...! Kyllähän kuutosessa on varsin maukasta rymistelyä ja kunnollinen slaissi pelin parhaita questeja. Tunnelman vain pilaa
Artturin tuberkuloosi ja siitä aiheutuva tietty fatalismi. Homman tietää olevan loppusuoralla ja uutta leiriä ja uusia seikkailuja esimerkiksi RDR1:n maisemissa ei tulla kokemaan
Epilogi on myös eheä kokonaisuus ja yllätti ainakin minut pituudellaan.

@Eki25 tuossa tilanteessa kannattaa vain mennä tehtävä kerrallaan eteenpäin. Jos kiima ei kasva, jatkaa taas yhden lisää huomenna / ensi viikolla / ensi kuussa. Jossakin vaiheessa tulee varmasti taas hetki, että haluat jatkaa pelaamista nopeampaan tahtiin nähdäksesi, mitä seuraavaksi tapahtuu.
 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Itse en ole koskaan pelannut peliä konsolilla, mutta moni avautuminen tuntuu liittyvän taisteluihin ja niiden tiettyyn nihkeyteen. PC-puolella taas hiiriohjaus (ainakin omasta mielestäni) tekee hommasta sen verran helppoa, että mahdollisesta kuolemasta saa syyttää vain omaa tyhmyyttään. Itse olen kanssa vahvasti siinä leirissä, jolle chapterit 2-4 ovat ne juttu, MUTTA...! Kyllähän kuutosessa on varsin maukasta rymistelyä ja kunnollinen slaissi pelin parhaita questeja. Tunnelman vain pilaa
Artturin tuberkuloosi ja siitä aiheutuva tietty fatalismi. Homman tietää olevan loppusuoralla ja uutta leiriä ja uusia seikkailuja esimerkiksi RDR1:n maisemissa ei tulla kokemaan
Epilogi on myös eheä kokonaisuus ja yllätti ainakin minut pituudellaan.

@Eki25 tuossa tilanteessa kannattaa vain mennä tehtävä kerrallaan eteenpäin. Jos kiima ei kasva, jatkaa taas yhden lisää huomenna / ensi viikolla / ensi kuussa. Jossakin vaiheessa tulee varmasti taas hetki, että haluat jatkaa pelaamista nopeampaan tahtiin nähdäksesi, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Minä kyllä olin varsinkin sen tuberkuloosin alkuvaiheissa siinä toivossa, että Arthur jotenkin pääsee oravanpyörästä ulos, hyväkuntoisena selviytyy tubista, kun ei tarvii jatkuvasti olla rasittamassa itseään, nai Mary Lintonin, haistattaa Dutchille paskat ja ratsastaa naisensa kanssa auringonlaskuun, eikä häntä sen koommin enää näillä seuduilla nähty, joten siksi ei esiinny RDR1:ssä.
Vitutti, kun joutui pettymään näinkin pahasti.
En ole koskaan RDR1 pelannut, koska ei ole PC:lle julkaistu, mutta sen tiedän, että sekä Johnin, että Abigailin kohtalot ovat lopulta aika kurjat. Niin olisin toivonut, jotain "parempaa loppua" Arthurin tarinalle.
Ketutti sekin, kun naissia oli tarjolla St. Deniksestä jokaiseen kyläpahaseenkin, eikä ketään päässyt kairaamaan. Niin kuvittelin, että ehkä se oli joku "high road" sitä varten, että Arttu pääsee vielä Maryn kanssa tsajajajajajajaa, mutta aika kädenlämpöiseksi sekin yritys lopulta jäi.

Jossain kohtaa odotin myös, että leirin mukana kulkevista kolmesta neidistä (Mary-Beth, Karen ja Tilly) saisi valita mieleisensä (Mollya ei uskalla, koska pomon muija, eikä nyt sillei hotsittanutkaan ja Susan, vaikka ihan kunnioitettavan puskurin omasikin, niin ehkä vähän jo turhan varttunut), kun sehän tossa porukassa näytti olevan jutun juoni (köhköh Dutch ja Molly), mutta ei lohjennu sieltäkään.

Ainiin Sadie meinasi unohtua. Ehkä lopulta kuitenkin turhan hurjapäinen, vaikka hottis cowgirl olikin. Niin ja tietysti Abigail, ottaisin, mutta eikai sitä nyt parhaan kaverin naista sovi mennä varastamaan, vaikka jotain kipinää taisi Artun ja Abbyn välillä ollakin... Sitä paitsi tuossa jengissä ei voi olla liikaa luottoystäviä, kun mukana pyörii kaikenmaailman Micaheja. Hyi, vitun rotta, olisi pitäny jättää Strawberryyn kaulakiikkuun. Se, jos mikä oli ollut hyvä PLAN.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Niin ja tietysti Abigail, ottaisin, mutta eikai sitä nyt parhaan kaverin naista sovi mennä varastamaan, vaikka jotain kipinää taisi Artun ja Abbyn välillä ollakin...
No siitähän on fanispekulaatioita kuka se Jack Marstonin oikea isä on. RDR1:ssä kun Dutch solvaa Marstonia sanomalle että Abigail oli ollut huora ja leirissä myös joku kiertopalkinto siihen asti kunnes John oli tehnyt hänestä naisystävänsä Jackin syntymän jälkeen.

Ketutti sekin, kun naissia oli tarjolla St. Deniksestä jokaiseen kyläpahaseenkin, eikä ketään päässyt kairaamaan. Niin kuvittelin, että ehkä se oli joku "high road" sitä varten, että Arttu pääsee vielä Maryn kanssa tsajajajajajajaa, mutta aika kädenlämpöiseksi sekin yritys lopulta jäi.
Vähän samaa itsekkin olen ihmetellyt molemmissa peleissä hahmot on siveyden sipuleita. Ihan vaan sen takia mikä meno GTA peleissä on ollu.

Jossain kohtaa odotin myös, että leirin mukana kulkevista kolmesta neidistä (Mary-Beth, Karen ja Tilly) saisi valita mieleisensä (Mollya ei uskalla, koska pomon muija, eikä nyt sillei hotsittanutkaan ja Susan, vaikka ihan kunnioitettavan puskurin omasikin, niin ehkä vähän jo turhan varttunut), kun sehän tossa porukassa näytti olevan jutun juoni (köhköh Dutch ja Molly), mutta ei lohjennu sieltäkään.
Jotain tollasta mäkin aluksi odotin, mutta äkkiä sitä huomas että ei tosiaan ole vaihtoehto. Ois ollu mielestäni ihan hauska lisä. Mutta kun ottaa huomioon että kuinka mulkeroksi Dutch pelin aikana muuttuu niin kyllä siinä ois voinut Mollyn kostoksi käydä kaatamassa. Ja varmaan kun Arthuri oli viettänyt pitkiä aikoja yksinään jossain erämässä niin sen jälkeen ois Susankin kelvannut.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Itse olen kanssa vahvasti siinä leirissä, jolle chapterit 2-4 ovat ne juttu, MUTTA...! Kyllähän kuutosessa on varsin maukasta rymistelyä ja kunnollinen slaissi pelin parhaita questeja.
Joo sanoisinko että fiiliksen puolesta chapterit 2-3 ja vielä 4 ovat pelin parasta antia, mutta kieltämättä kutosessa on kovan luokan actionia. Lisäksi tuossa tulee pyörittyä aika isolla alueella kartalla, olkoonkin että mainitsemistasi syistä se free roamaaminen ei välttämättä niin mielekästä enää olekaan.

Epilogista tykkäsin itse asiassa myöhemmällä pelikerralla enemmän, siinäkin on omia erittäin väkeviä hetkiä ja mielestäni se on aika hauskaa aikaa kun Ranchia ollaan rakentamassa Karlesin ja Unclen kanssa. Ja onhan se ihan viimeisen juonitehtävän lopetus, sen jälkeiset hetket ja lopputekstit sellaista mikä kyllä kolahtaa.

Jotain tollasta mäkin aluksi odotin, mutta äkkiä sitä huomas että ei tosiaan ole vaihtoehto. Ois ollu mielestäni ihan hauska lisä. Mutta kun ottaa huomioon että kuinka mulkeroksi Dutch pelin aikana muuttuu niin kyllä siinä ois voinut Mollyn kostoksi käydä kaatamassa. Ja varmaan kun Arthuri oli viettänyt pitkiä aikoja yksinään jossain erämässä niin sen jälkeen ois Susankin kelvannut.
Tuossa kun faniteoriat mainittiin niin eräs teoriahan on se että Dutch olisi kolauttanut päänsä siinä chapter 4:n ratikkakeissisä sen verran pahasti, että tuosta käynnistyi sellainen lopullinen sekoaminen. Tuo on itse asiassa ihan hyväkin teoria, koska tuon jälkeenhän Dutch alkoi sekoilla entistä enemmän.

Tjooh, tulihan se eilen asennettua PS5:lle tämä peli. En kyllä jaksanut kuin ihan hetken vaan pelailla, muistui nimittäin mieleen se miten puuduttava vaihe tuo alku tässä pelissä on. Ehkä se pitää lähiaikoina hammasta purren vaan vetää tuo eka osio läpi nopeasti, sen jälkeen tallennus tulevaisuutta ajatellen ja mahdollisilla uusilla pelikerroilla aloittaa aina siitä.

Yksi vaihtoehto toki on sekin että tässä on nyt eräänlainen "viimeinen rodeo" tämän pelin kanssa, eli vielä kertaalleen peli läpi ja sitten saattaa ehkä jo riittää. Kahdesti olen vetänyt tuon storyn kokonaisuudessaan läpi ja lukemattomia kertoja olen pelannut siten että niitä chapter 2-4 maisemia tykittänyt niin paljon ettei mitään järkeä. 100% en ole koskaan tehnyt, eli pitäisikö sitten tällä mahdollisella viimeisellä kierroksella suorittaa tämä rasti läpi.

Ja eipä siinä, jos tuon nyt aloittaa uudelleen niin varmaan ehkä n. kuukauden päästä alkaisi olla valmista noin niinku storyn puolesta, loput sivuhärpäkkeet sitten vielä siihen päälle. Joskus yritin pelata tätä vähän silleen "nopeasti", mutta kyllä se joka kerta menee siihen että kun siirryt paikasta A paikkaan B, niin siinä välillä tulee sitten se tuhat ja yksi erilaista hassuttelua vastaan mihin sitä aikaa vaan kuluu. Ja mikäs tuossa, edelleenkin sanon että pelin parasta antia on nimenomaan nämä kaikki random-hassuttelut joissa voi antaa palaa ihan kunnolla.

Jos joskus tulee RDR3, niin siihen toivoisi sitä että varsinaisen storyn läpäisyn jälkeen olisi vielä enemmän jotain pikku tehtävää johon uppoutua, esim. GTA-peleissä tämä on jotenkin paremmin toteutettu vaikka ihan ideaali sekään ei ole. Kuitenkin esim. GTA V:ssä kiinteistöjen hankkiminen helpottuu aika huomattavasti kun jättää ne Lesterin salamurhatehtävät sinne storyn jälkeen tehtäviksi. Jotain tällaista pikkukivaa toivoisi tähänkin.

Ja joo, toinen on ne random-leirit siellä pelialueella. On se vähän puuduttavaa kun 95% leireistä on sitä että siellä alkaa nenähommat ja ammuskelut kun sinne menee, enemmän toivoisi sitä että siellä voisi hengailla ja jauhaa paskaa muiden kanssa.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Yksi vaihtoehto toki on sekin että tässä on nyt eräänlainen "viimeinen rodeo" tämän pelin kanssa, eli vielä kertaalleen peli läpi ja sitten saattaa ehkä jo riittää.
Itsellä on harkinnassa sellainen oikein kunnon RDR putki. Eli pelasi mahdollisesti kakkosen ja ykkösen putkeen läpi. Jos molemmat pelit pelasi tuttuun tyylin eli hitaasti naatiskellen niin kyllä tossa puhutaan tuntimäärissä todella pitkäkestoisesta projektista. Mutta ekaksi pitäisi tietenkin se RDR1 hommata.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Itsellä on harkinnassa sellainen oikein kunnon RDR putki. Eli pelasi mahdollisesti kakkosen ja ykkösen putkeen läpi. Jos molemmat pelit pelasi tuttuun tyylin eli hitaasti naatiskellen niin kyllä tossa puhutaan tuntimäärissä todella pitkäkestoisesta projektista. Mutta ekaksi pitäisi tietenkin se RDR1 hommata.
Joo, kyllä tuo RDR1 pitää varmaan joskus hommata, tosin jos hinta on se 50 dollaria eli mitä lie 45 euroa niin ehkä odotan kunnes tulee tarjouksia. Jos tuo olisi kunnon remaster sillä tavalla että olisi ihan RDR2-tasolle viety grafiikat ja muut niin ehkä sitten.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Joo, kyllä tuo RDR1 pitää varmaan joskus hommata, tosin jos hinta on se 50 dollaria eli mitä lie 45 euroa niin ehkä odotan kunnes tulee tarjouksia. Jos tuo olisi kunnon remaster sillä tavalla että olisi ihan RDR2-tasolle viety grafiikat ja muut niin ehkä sitten.
Tänään siis tuli myyntiin ja hinta on suomalaisittain 49,95 euroa. Jää toistaiseksi hankkimatta.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Pitihän sitä taas pelata ja kuin huomaamatta meni varmaan kolmisen tuntia taas. Chapter 1:n tahkosin loppuun ja sitten sittä chapter 2:sta vähän aloittelin. Kyllähän tässä jo kaikenlaista pientä hassuttelua tuli vastaan, O'Driscollit aukoivat päätään siinä Valentinen ulkopuolella niin pitihän ne teurastaa. Aberdeenin sikafarmilla kävin myös, teki mieli ampua se läski siihen terassille mutta koska Artturi on nuori ja tarvitsee rahaa, niin piti käydä talossa.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Pelasin äsken jonkun neljä tuntia tätä peliä, pääasiassa vaan haahuilin ympäriinsä ja tilanteen tullen pistin porukkaa nippuun. Sen hylätyn kirkon kävin ryöstämässä. Lisäksi niitä neljää pyssysankaria kävin myös morjestamassa, olipa taas kiva kahlata siellä lumihangessa. Takaisin tullessa pysähdyin Colterissa ja kävin Jenny Kirkin haudalla. No tein myös yhden tarinatehtävän, eli Swansonin kävin pelastamassa junaraiteelta. Muuten en ole tehnyt yhtään mitään järkevää, jos nyt ei lasketa noita paria sivutehtävää.

Tavallaan sitä miettii onko tämä jollain tasolla "väärin" pelata tätä peliä näin että ihan chapter 2:n alussa lähtee sekoilemaan ympäriinsä, mutta toisaalta kun mikään ei varsinaisesti estäkään sitä niin miksikäs ei. Toki sitten sekin että kun tätä pelaa ties kuinka monetta kertaa, niin se tietynlainen yllätysmomentti sieltä on karissut aika tehokkaasti. Eli tavallaan tekee niitä haluamiaan asioita just silloin kun mieli tekee, eikä odota sitä tarinan suhteen kaikkein järkevintä hetkeä. Onhan se sikäli vähän nurinkurista että tässä on nähty jo Lemoyne Raiderseja, niihin pitäisi tutustua vasta Chapter 3:ssa ja puhumattakaan sitten Murfree Broodeista, jotka tarinan mukaan tulee siinä Chapter 5-6 taitteessa. Tosin niihin kyllä törmää väkisin jo aiemmin, niitä on jo hyvin pian siitä St. Denisistä pohjoiseen, lisäksi niitä sekoilee siinä suoalueella jossain Lemoynen ja New Hanoverin rajalla. Toki parhaat mestat niillä on siellä Annesburgin lähettyvillä metsiköissä, mutta muuallakin niitä on.

Toki pätäkkää pitäisi myös saada, joten ehkä pikkuhiljaa pitää alkaa oikeasti etenemään myös storyssa. Toki kyllä sitä jonkin verran tulee ihan vaikka Lemoyne spedejä ryöstelemällä, mutta kyllä tuossa äsken yhdessä hommassa huomasi että varsinaisesti taloja ratsaamalla ei pääse aina rikastumaan. Emerald Ranchin lähellä on se toinen maatila, päätin sitten ryöstömurhata kyseisen talon asukkaat. Saaliiksi tuli 15 dollaria ja jotain suklaapatukoita. Siellä lähti koirasta alkaen isäntäväki toiseen hiippakuntaan. Löytyi sieltä kyllä kultasormus, joku tyyppi oli laittanut sialle rusetin ja oli itse housut kintuissa sen vieressä. Poltin sen ladon missä ne oli.

Joo, vähän ehkä lähti lapasesta taas tuo. Tämä peli kyllä saa tekemään erikoisia juttuja. Hetken aikaa muuten mietin että olisiko pitänyt viskata se Swanson kalliolta alas kun toin sitä takaisin leiriin, mutta viskasin sen omaan petiinsä. Saatanan juoppo.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Tuli taas huomattua sekin miten paljon siihen pelihetken fiilikseen vaikuttaa se, että mikä vuorokaudenaika pelissä on. Eilen kävin suorittamassa velanperintää Thomas Downesilta ja saavuin paikalle kun pimeä oli laskeutunut, pelkästään Downesin öljylamppu ja kuu taivaalla toivat valoa. Siinä oli jotain karua kun Artturi viskoi miestä seinille ja lopulta lähti pimeyteen, ainoastaan kuunvalo loisti.

Toki tämä keikka toi sitten koronatartunnan ja pian alkaakin long-COVID oireet, mutta se on eri juttu sitten se. Olin muuten huomaavinani jotain yskimistä jo nyt tässä chapter 2:n aikaan.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Tuli taas huomattua sekin miten paljon siihen pelihetken fiilikseen vaikuttaa se, että mikä vuorokaudenaika pelissä on. Eilen kävin suorittamassa velanperintää Thomas Downesilta ja saavuin paikalle kun pimeä oli laskeutunut, pelkästään Downesin öljylamppu ja kuu taivaalla toivat valoa. Siinä oli jotain karua kun Artturi viskoi miestä seinille ja lopulta lähti pimeyteen, ainoastaan kuunvalo loisti.

Toki tämä keikka toi sitten koronatartunnan ja pian alkaakin long-COVID oireet, mutta se on eri juttu sitten se. Olin muuten huomaavinani jotain yskimistä jo nyt tässä chapter 2:n aikaan.
Itse pelasin juuri saman kohdan ja päiväsaikaan niin ukkohan pellolla hommissa. Sitten yskiä köhisi naamalle, eikä ollut kyllä mitään maskia, niin COVID tarttui varmasti täälläkin Artturille. Perhe sitten juoksi kämpiltä ulos, että jätä ukko rauhaan. Auringon paistaessa taustalla tuo ei kyllä ihan niin eeppistä ollut mitä varmasti yöllä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Itse pelasin juuri saman kohdan ja päiväsaikaan niin ukkohan pellolla hommissa. Sitten yskiä köhisi naamalle, eikä ollut kyllä mitään maskia, niin COVID tarttui varmasti täälläkin Artturille. Perhe sitten juoksi kämpiltä ulos, että jätä ukko rauhaan. Auringon paistaessa taustalla tuo ei kyllä ihan niin eeppistä ollut mitä varmasti yöllä.
Samanlainen se tehtävä on kellonajasta riippumatta, mutta tosiaan siinä pimeydessä oli ihan kirjaimellisesti eri tavalla hohtoa. Harmi sinänsä kun 1800-luvun lopulla koronaprotokolla ei tainnut olla ihan niin justiinsa, olisi tuokin tauti varmaan ollut vältettävissä.

Tässä pari tuntia pelailin, en mä oikeastaan mitään järkevää tuossa tehnyt. Pari stranger-juttua ja yhden kultaharkon kävin etsimässä, mutta muuten taas sellaista päämäärätöntä sekoilua ilman mitään järkevää syytä. Tosin Linttosen Marin ensimmäinen kirje tuli saataville, aloin siinä sitten samalla pohtia että se Mari oli loppupeleissä aika turha hahmo. Siis joo tiettyä draamaa Artturille saatiin sen kautta, mutta olihan se hahmon poistuminen sitten vaan jotenkin ihan typerä. Jotain olisi kuitenkin vielä toivonut kun Artturin kondis alkaa olla heikompi, tai sitten edes Johnilla olisi voinut käydä morjestamassa tätä. John käy kuitenkin kaikenmaailman random-leskirouvien ja sotaveteraanien luona että "joo hei juttelit sellasen tyypin kanssa viisi vuotta sitten", niin kai sen Mari Linttosenkin olisi voinut johonkin St. Denisin kahvilaan istuttaa.

Plaah. Taas sellanen pikkujuttu mikä olisi ehkä voinut tuoda vähän vielä jotain pientä lisää, eikä olisi edes vaatinut paljon.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Hosea yskii melko voimakkaasti tuossa Chapter 2 aikana leirillä. Onkohan Artturin COVID-19 tauti tarttunut Hoseaan jossain yhteydessä, ehkä miehet kävivät samalla pullolla kun Seanin vapautumista juhlittiin? Erikoinen huomio, en muista aiemmin nähneeni että Hosse yskii tuolla tavalla.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Joskus suunnitelmat eskaloituu ja oletetusta matkasta tuleekin astetta pidempi. Kävin siellä Linttosen Marin luona ja se valitteli kun velipoika on hihhuleiden luona vuorilla. No ei mitään, Artturi tietysti joviaalina herrasmiehenä lupaa auttaa. Olin jo siinä kohti vuoria menossa, mutta siinä tiellä oli hevosvankkuri liikkeessä. Siinä kun ohituskaistalla oltiin niin hetken mielijohteesta hyppäsin vankkureiden kyytiin ja anastin kulkuvälineen itselleni. Tästähän myös paikalliset viranomaiset kiinnostuivat kun matkustajat tekivät tästä rikosilmoituksen, vankkurit saatiin toki Emerald Ranchille myytyä mutta samalla oli parinkympin bountyt niskassa. Eipä tuo paha summa ole, mutta kuitenkin jo sellainen että siitä saa bounty huntereita perään.

Tuon keikan jälkeen menin hetkeksi hengailemaan Lemoynen puolelle, se toimii vedenjakana kun bountyt oli päällä ainoastaan New Hanoverissa. Ei siellä Lemoynessa mitään niin erikoista ollut, mutta kun tiesin että pari vihulaisen väijytystä on vielä luvassa siellä niin otin yhden niistä pois kuljeksimasta. Siinä yhdellä sillalla ne Lemoyne spedet hyökkivät kimppuun, niitä niputettiin sitten siihen ja otettiin arvoesineet ja rahat taskusta, ja ei muuta ku etteenpäin. Rhodesissa kävin sen verran että möin kaikkea rojua pois, söin ravintolassa ja tappelin muutaman Lemoynen juntin kanssa. Lisäksi sieltä sitten pois lähtiessä vapautin jonkun tyypin jota lainvalvojat kuljettelivat mukanaan, olen kuitenkin viranomaisvastainen niin pitäähän niitä hädässä olevia auttaa. Tuon episodin jälkeen kävi itse asiassa sellanen hassutus että lähdin vahingossa pimeässä ja vesisateessa väärään suuntaan ja tajusin olevani siellä Chapter 3:n leirin lähellä metsikössä, siellä itse asiassa sitten aikani kuluksi pyörittelin taas pari Lemoyen junttia nippuun. Mutta se siitä sitten, aamu valkeni joten suunta kohti pohjoista.

Meni tuossa sillä tavalla että sieltä Lemoynesta siirryin Bluewater Marshin alueelle ja lähdin matkustamaan kohti pohjoista eli Van Hornia kohti. Siinä lähettyvillä ratsasin sen yhden talon ja kävin hakemassa massia vähän sieltä, siitä sitten Van Horniin ja siellähän oli Marjorie sen vatipäisen kaverinsa kanssa. Siinä sitten myllytettiin ja tämän jälkeen lähdettiin etsimään Magnificoa. Toi on silleen vähän rasittava tehtäväpari eli se vatipään myllytys ja Magnificon etsiminen, niin päätin suorittaa sen jo tässä vaiheessa alta pois. No se hoitui ja tämän jälkeen teki mieli mennä Van Horniin evästämään. No eipä siitäkään mitään tullut kun espanjalainen (tai meksikaani) yritti pölliä rahaa, mutta onneksi Artturi valppaana miehenä tajuaa tällaisen ja säntää perään. Ukko köysiin ja rahat taskuun, homma jatkuu rennosti...

... paitsi että ei tietenkään jatku, koska nämä Van Hornin spurgut on siinä mielessä lojaaleja toisilleen että jos hyökkäät yhden kimppuun niin hyökkäät kaikkien kimppuun. Ensin alkoi nyrkit heilumaan ja kohta olikin sitten tuliaseiden aika, siinä parit laukausten vaihdot tehtiin ja kun huomasin että nyt alkaa porukkaa tulla vähän joka suunnalta niin äkkiä hepan selkään ja pikku liike sivummalle, kivääri esiin ja kohti tulevat spurgut voi niputtaa yksi kerrallaan maantielle. Kävi silleen vielä hauskasti että joku sankari sieltä tuli vielä selvästi muiden jälkeen, ammuin senkin ja lähdin siitä sitten vähän sivummalle. Joku itse asiassa löysi sen ruhon sieltä, koska siitä tuli CRIME REPORTED, mutta eihän niillä ollut hajuakaan mistään kun Artturi oli jo itse kauempana ja minua ei epäilty mistään.

Van Hornista suuntasin sinne pelin epämiellyttävimmälle alueelle eli Butchers Creekin lähettyville, siellähän niitä Murfree Broodeja oli tonkimassa ihmisten tavaroita. Mulla on kiväärissä ihan tähtäin niin pystyin snaipperoimaan niitä kuin Simo Häyhä konsanaan vähän kauempaa, sen jälkeen niputin ne pari muuta sekasikiötä jotka sieltä olivat tulossa kohti. Tämä ammuskelu herätti ilmeisesti myös Bounty Huntereiden mielenkiinnon, nythän ollaan taas New Hanoverin puolella niin pari niitäkin tuli sieltä vastaan. No niistä pääsi helposti eroon, toista taisin vetää ihan vaan turpaan ja toisen ammuin joen toiselle puolelle.

Sen jälkeen meninkin sitten siihen rautatietyömaalle, siellä oli työmaan johtaja ihmeissään kun rahaa on kadonnut kassasta. No ei mitään, Artturi selvittämään hommaa. Siellä oli paikallinen kymppi sitten vienyt masseja läheiseen puunrunkoon piiloon. No tämäkin ongelma hoitui pois päiväjärjestyksestä ja rahat vietiin oikeaan paikkaan.

Tässä vaiheessa alkoi jo ilta taas hämärtämään, huomasin sitten siellä että jossain palaa nuotio ja kuuluu jotain kivuliasta voihkintaa sieltä. Tsekkaamaan mikä homma, ja sieltäpä tulee sitten pari Murfree Spedeä että meinasitko ryöstää meidät. No en oikeastaan, mutta ammuin ne silti siihen. Mitään järkevää näiltä ei toki irti saanut, mutta sen verran arveluttavaa väkeä nuo on niin piti sitten niputella ne siihen. Tämän jälkeen meninkin sitten yöunille, piti levätä hetki ja kasata voimia ja lisäksi valoisan aikaan on muutenkin mukavampi matkustella.

Herätessä taas tuttu homma eli Bounty Hunterit on lähettyvillä, tämä alkoi itse asiassa nyt ekaa kertaa tuntua jo jokseenkin rasittavalta puuhalta. No mut joo, odotellaan hetki että ne näkyy ja sitten taas hoidetaan nekin pois päiväjärjestyksestä. Matka jatkuu, nyt ollaan aika lähellä sitä Chapter 6:n leiriä ja siinähän tulee niitä Murfree tyyppien väijytyksiä. Nyt tuli se missä joku niistää kyselee olenko eksynyt ja toinen härökki tulee siihen hevosen viereen. No ei mitään, aseet laulamaan ja välienselvittelyn päätteeksi useampi Murfree Brood oli jälleen kohdannut kohtalonsa. Yksi yritti vielä luikkia karkuun mutta hold your horses, ei mihinkään ja hänellekin koitti lyijymyrkytys.

Tämän jälkeen sitten hetken mielijohteesta menin tosiaan sen luolan suulle mistä tulee se Chapter 6:n leiripaikka. En käsitä että miksi tein sen koska vihaan tuota ympäristöä ihan helvetisti, mutta joku siinä veti puoleensa. Menin suomalaisen kestävyysjuoksijan tavoin hyviin kyttäysasetelmiin laatikoiden taakse ja tämän jälkeen annoin palaa. Kaksi pihalla ollutta Murfree Broodia tipahti ennen kuin ehdit sanoa Dutch van der Linde ja sen jälkeen niitä retardeja alkoi tulla yksi toisensa jälkeen. Niitähän oli aika helppo niputtaa sieltä kun eihän ne pösilöt tajunneet että saan ammuttua ne siihen yksi toisensa jälkeen, osa yritti kiertää sivulle mutta kyllä nekin sieltä sitten ennemmin tai myöhemmin poistettiin. Muutama jäi sinne luolaan joten piti vaivautua ihan sinne alas asti, mutta nekin sitten teurastettiin yksi toisensa jälkeen. Jotain tavaraa sieltä sain lootattua, mutta mitään kovin arvokasta en tainnut löytää. Lopputuloksena oli kuitenkin 21 kuollutta Murfree Broodia, joten ihan onnistunut keikka.

Luolasta kun tulin pihalle niin kappas, Bounty Huntereita. No eipä niidenkään kanssa ihan hirmu kauaa mennyt ja matka jatkuu. Tässä vaiheessa pidin pienen lounastauon ja grillailin nuotiolla. Siitä sitten matka jatkui vähän sinne Annesburgin suunnille, en tosin ihan sinne asti mennyt mutta kävin siinä yhdellä talolla mistä saa sen kartanpuolikkaan ja haulikon, vaati toki jälleen yhden henkirikoksen suorittamisen kun se ukko tuli sen tussarinsa kanssa siihen ulos. Siitä jatkoin sitten vähän niille kulmille missä ekan kerran voi kuulla ja nähdä Feral Manin, siellähän se tyyppi kekkuloi munasillaan pusikossa ja lähti kohta juoksemaan. Harmillisesti en kerennyt miehen perään kun se sushukkanen hyökkäsi kimppuun, no se piti hoitaa pois sitten jälleen tuliaseen avulla. Saas nähdä milloin tuonne menee seuraavan kerran, kerran ole onnistunut ampumaan Feral Manin siihen ihan heti ja siellä se kulli paljaana silloin makasi.

Tästä jatkoin sitten sinne kartan yläkulmaan missä on Legendary Moose, tästä tulikin sitten vähän erikoisempi metsästys. Ne ekat jäljet huomasin ja siitä sitten jäljittämään eteenpäin. Kohta ruudussa välähtää punainen piste, mietin että mitä helvettiä, eihän sen hirven pitäisi ihan noin raju elukka olla. Eikä se olekaan, sieltä nimittäin tuli puuma aika vähän vitun kovaa kohti. Onneksi oli salamannopeat refleksit, dead eye päälle ja kiväärillä ammuin puumaa suoraan otsikkoon silmien väliin. Siitä saatiin täydellinen puuman nahka mukaan, ja nyt pystyi jatkamaan hirven jäljittämistä... Paitsi että eipä vittu jäljitetäkään enää mitään, sieltä nimittäin tuli jälleen bounty huntereita näkyville. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän oikeasti kyrsimään, tuntuu että ei ne ennen ole parinkympin palkkioista näin hanakasti seuranneet. Ne oli siinä lammen toisella puolella ja mähän ammuin ne sieltä kaukaa siihen rannalle, mutta tässä välissä hirvi oli sitten vissiin pelästynyt siihen malliin ettei sitä voinut enää jäljittää. Kiitti vitusti.

Tämän jälkeen löysin vielä yhden sellaisen Murfree Broodien paikan missä ne tonkii kaupunkilaisten tavaroita, kävin senkin nyt vielä katsomassa ja verenvuodatukseen siinä jälleen päädyttiin. Tämän jälkeen otinkin sitten iltapalan ja yönet, ja mietin että jospa se hirvi olisi yön jälkeen tullut paikalle. No eipä se siellä ollut, joten jää toiseen kertaan hirvenmetsästykset. Myönnetään että tässä vaiheessa hieman alkoi sapettamaan kun bountyhuntereiden takia meni hyvät hirvipeijaiset sivu suun, mutta katellaanpa joku toinen kerta sitten niitä hommia.

Sieltä Legendary Moosen paikalta lähdin sitten kartan ylälaitaa pitkin junarataa pitkin hevosella eteenpäin. Tässä välissä ei sitten varsinaisest mitään kovin erikoisia juttuja enää käynytkään, myönnetään toki että aavistuksen jännitti kulkea siellä pimeässä rautatieunnellissa hevosella. Ei nyt muuta, mutta jos sieltä juna sattuisi tulemaan vastaan niin voisi olla pakoreitit aika vähissä. Tai saattaisi siinä kai just ja just mahtua raiteen viereen hevosen kanssa. Joskus itse asiassa kävi sellainen kettä kerkesin just vastaantulevan junan alta pois kun poistuin tunnelista, mutta nyt ei sentään.

Tuon junaradan oikaisun ansiosta pääsin nopeasti sinne mestoille mistä olin tämän reissuni oikeastaan aloittanutkin, eli siihen tielle mikä menee siitä ohi mistä pääsee sinne vuorille missä se Linttosen Marin veli sekoilee niiden hippien kanssa. Eipä mitään, käytiin sitten velipoika hakemassa hihhuleiden luota vihdoinkin mukaan. Siinä toki luonnollisesti piti hetki harrastaa hevosurheilua ennen kuin saatiin poika ruotuun, tässä kävi itse asiassa sellanen suht huvittava juttu että ekalla yrityksellä "Jamie got away" vaikka tyyppi oli koko ajan näkyvissä. En tiiä mikä tohon tuli, se oli ihan siinä lopussa kun Jamie on menossa kohti junarataa. Liekö vähän bugitellut. No anyway, tämä homma sitten lopulta maaliin ja poika sinne Valentinen juna-asemalle. Siellähän se Linttosen Mari oli sitten odottelemassa. Ei käy kyllä Maria kateeksi, tuossa kuitenkin meni valehtelematta vissiin nelisen päivää siitä kun Arska kävi morjestamassa ja lupasi että joo käyn hakemassa sen veljesi sieltä. Jos koko ajan joutui juna-asemalla odottelemaan niin saattoi käydä aika vähän pitkäksi.

Mut semmonen reissu tosiaan joo, ihan hauska siinä mielessä kiersin tosiaan sellaisen kivan ympyrän siitä alkaen kun ryöstin ne vankkurit siinä samalla tiellä mistä olisi pitänyt vuorille kääntyä. Siitä tuli sitten vähän pidempi reissu ja erilaisia sattumuksia osui matkalle, mutta jälleen se meidän Artturi on yhtä kokemusta rikkaampi! Ton homman jälkeen kävinkin sitten ansitulla illallisella Valentinen saluunassa, tämän jälkeen tappelin parin O'Driscollin kanssa ja lopulta maksoin ne parinkympin bountytkin pois koska jos tässä vielä reissuja tekee niin on mukavampi kulkea kun ei koko ajan ole joku hiillostamassa. Toki ei siinä, Artturin hieman äkkipikaisen luonteen tuntien tässä saattaa vielä jonkun kerran olla bountyt päällä, mutta se on sitten toinen juttu se.

---------------------------------------------------------------------------

Joku on joskus Redditissä tehnyt jonkun epävirallisen aikajanan tämän pelin chapterien 1-6 väliltä ja päätyi sellaiseen laskelmaan että Chapter 1 alkaa toukokuun alusta ja Chapter 6 loppuu syyskuun alkuun. Jonkinlaisia pikku vihjeitä tuohon liittyen on pitkin peliä ja kait tuo ihan mahdollista on. Toki kun miettii sitä miten kauan itse sekoilen ympäri paikkoja tässä, niin mennään varmaaan hyvää vauhtia 1900-luvun puolella jos nyt ihan päiviä aletaan laskemaan... Tässä vähän tuohon liittyen kuitenkin:

 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Liittyy myös RDR1:een mutta kun tuo kohtaus tuli äsken itsellä vastaan, niin tajusinpa yhden aika mielenkiintoisen pienen yksityiskohdan:

Jack Marstonin ja Pinkertonin etsivätoimiston (ja Bureaun) miehen Edgar Rossin ensimmäinen ja viimeinen kohtaaminen tapahtuu joen varressa, lisäksi molemmilla kerroilla joelle mennyt tyyppi keskeyttää sen toisen joella olleen kalastuksen, olkoonkin että Jaska ei enää varsinaisesti kalastelkaan RDR2-kohtauksessa mutta kuitenkin.

En tiedä onko ihan puhdas sattuma, sinänsä en usko koska niin paljon kaikkea pientä hauskaa näissä peleissä on ikään kuin piilotettuna mukaan.
 

Thombson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
On muuten Xboxille tarjouksessa 19,79 € hintaan Microsoftin omassa kaupassa. Voimassa vielä 2 tuntia. Taidanpa laittaa tilaukseen niin pääsee myös Series S pelailemaan.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Liittyy ehkä enemmän RDR1:een vaikka toki myös RDR2:ssa tekee pienen cameon, eli meikäläistä kyllä häiritsee tuo Strange Man -hahmo. Enkä nyt puhu siitä Youtube-kanavan tyypistä, vaan näissä peleissä olevasta tyypistä. Se miksi mainitsen tässä ketjussa on tuo Josiah Trelawny, ovat nimittäin häiritsevän paljon samannäköisiä keskenään. Toki ilmeisesti Rockstarin toimesta on vahvistettu että kyseessä on täysin eri hahmot ja olisihan se vähän hassua ettei RDR1:ssä John tunnistaisi Strange Mania Trelawnyksi. Silti jossain määrin vaan äärimmäisen häiritsevää tuo että Strange Man tietää Johnin ja tähän vielä tuo yhdennäköisyys Trelawnyn kanssa.

Joku nettihuhu on sellainen että Strange Man olisi joku Trelawnyn "paha kaksoisveli", mutta vähän pösilöltä kuulostaa tuokin. En tiedä voisiko kyseessä olla sitten vaikka joku ihan pelkkä "painajainen" tai hallusinaatio, eikä mikään varsinaisesti oikea hahmo. RDR2:ssa Strange Man taitaa näyttäytyä pelkästään Johnilla pelatessa, eli se mökki siellä suon laidalla niin sinne valmistuu se Strange Mania esittävä maalaus ja siellä voit nähdä tuon tyypin peilistä stalkkaamassa Johnia, mutta kun kääntyy niin ei olekaan enää mestoilla.

Häiritsevää, kertokaa mulle kuka se on.
 

Heitinga

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Liittyy ehkä enemmän RDR1:een vaikka toki myös RDR2:ssa tekee pienen cameon, eli meikäläistä kyllä häiritsee tuo Strange Man -hahmo. Enkä nyt puhu siitä Youtube-kanavan tyypistä, vaan näissä peleissä olevasta tyypistä. Se miksi mainitsen tässä ketjussa on tuo Josiah Trelawny, ovat nimittäin häiritsevän paljon samannäköisiä keskenään. Toki ilmeisesti Rockstarin toimesta on vahvistettu että kyseessä on täysin eri hahmot ja olisihan se vähän hassua ettei RDR1:ssä John tunnistaisi Strange Mania Trelawnyksi. Silti jossain määrin vaan äärimmäisen häiritsevää tuo että Strange Man tietää Johnin ja tähän vielä tuo yhdennäköisyys Trelawnyn kanssa.

Joku nettihuhu on sellainen että Strange Man olisi joku Trelawnyn "paha kaksoisveli", mutta vähän pösilöltä kuulostaa tuokin. En tiedä voisiko kyseessä olla sitten vaikka joku ihan pelkkä "painajainen" tai hallusinaatio, eikä mikään varsinaisesti oikea hahmo. RDR2:ssa Strange Man taitaa näyttäytyä pelkästään Johnilla pelatessa, eli se mökki siellä suon laidalla niin sinne valmistuu se Strange Mania esittävä maalaus ja siellä voit nähdä tuon tyypin peilistä stalkkaamassa Johnia, mutta kun kääntyy niin ei olekaan enää mestoilla.

Häiritsevää, kertokaa mulle kuka se on.
Kyllä itse olen tuon Strange Manin aina tulkinnut itse paholaiseksi tai sitten enemmänkin jonkinnäköiseksi viikatemieheksi.

Kakkososassa tuo Strange Man ikään kuin väijyy Johnia taustapeilissä ja näin myös samalla seuraa Johnia. Ykkösessä taas tämä Strange Man jututtaa avoimesti Johnia ja kertoo hänen tietävän hänen edesottamuksensa sekä tuntevansa hänet hyvin. Tulkitsin tuon silloin siten, että Johnilla on ollut monta edesottamusta missä kuolema on ollut lähellä eli täten tuo hahmo on ollut myös Johnin elämässä usein läsnä ja lähellä. Hänen yliluonnollisuuttaan alleviivataan myös isosti Johnin viimeisessä kohtaamisessa kyseisen hahmon kanssa missä John ampuu Strange Mania useamman kerran kuitenkaan onnistuen häntä haavoittamaan/tappamaan.

Lisäksi tuossa ykkösessä Strange Man toteaa jotenkin "Yes, this spot looks great" minkä tietenkin pelaaja äkkiä tulkitsee tarkoittavan Johnin ranchia mikä näkyy taustalla. Todellisuudessa tuo kohta missä hän näin sanoo on Johnin tuleva hautapaikka. Myös hänen kommenttinsa "sometimes I wish I'd known more about life" voisi viitata siihen, että hän tietääkin enemmän kuolemasta.

Myös Strange Manin "kirjanpitäjämäinen" ulkomuoto myös ikään kuin alleviivaa tätä viikatemiehen roolia. Hänen tehtävänsä on kerätä se minkä maksun aika on tullut.

Edit. Ja itseasiassa hän myös viittaa itseensä kirjanpitäjänä tuossa ykkösosassa.
 
Viimeksi muokattu:

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Strange Man tietää missä on prinsessa Isabeau.
 

Freewind

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers
Liittyen tuohon ykkösosaan, kannattaako se pelata läpi? Ostin pelin joskus 8-vuotta sitten mutta se jäi kesken kun en oikein päässyt peliin sisään. Muistaakseni jäin siihen kohtaan missä tultiin joesta ylitse ja oli ensimmäinen kaksintaistelu. Olenkohan vielä alkutekijöissä vai kovinkin pitkällä? Kuumottelisi ostaa tuo kakkososa myös, mutta tuon ensimmäisen pelin kokemuksella on vielä jäänyt ostamatta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös