Red Dead Redemption 2

[Rommeli]

Olin tuossa nurkilla minding my own business, yhtään en ollu varastelemassa mitään, niin päätin piipahtaa. Ainoa joka tipahti oli talon isäntä, one shot take my word. PS4 jos se vaikuttaa.

Ei oo kyllä itelleni tullut oikein mitään bugeja vastaan. Tässä nyt varmaan kolmatta kertaa tarinaa läpi, enää ne lopun muutamat tehtävät tekemättä ku yritän sataa prossaa kerättyä. Aika homma sanoisin

Juu minäkin olin matkassa ihan viattomin aikein, kunnes ukko päätti menettää hermonsa ja alkaa ammuskelemaan. Tietäähän tuon, miten hommassa käy ja olisihan se sääli jättää hyvä tavara lojumaan turhanpanttina. Täytyy vielä kerran kokeilla.

 

[FASlapsi]

Mikä avuksi:

ei ole mitenkään uusi teksti peliä pelatessa, mutta en ole oikein ikinä ollut varma mistä tavaroita pitäisi vähentää, elikkäs:

tulee teksti ”You cant carry anymore of this item”

Yleensä toi teksti on tullut jostain omenoista tms, mutta viimeksi pelatessa olin jossain pohjoisessa, muistaakseni Barrow Lagoonin rannalla mökissä jäisen lammen/järven vieressä. Ja siellä oli puolikas lehtileike, johon tuli teksti etten voi sitä ottaa. Jäi vaivaamaan olisiko siitä avautunut jotain tai miksi en sitä voinut ottaa...

...Siinä oli kaksi tavaraa ja molemmissa luki sama teksti ettei voi ottaa, R1 pysty vaihtelemaan niiden välillä.

Kuulostaa oudolta, ei noissa tommosissa lehtileikkeissä ja kummallisemmissa tavaroissa ole minulla koskaan tule tullut tollasta "you cant carry anymore of this item" viestiä, vaan pelkästään tämmösissä perus elintarvikkeissa tai panoksissa ja ties missä kultakelloissa. Melkein luulisin että siinä on ollu joku vitun viskipullo joita sulla on ollut jo inventaario täynnä, ja siitä olisi tuo viesti tullut. Mutta jos kerran osasit kamoja vaihtelemaankin, ja silti luki molempien kohdilla toi, niin erikoinen homma.

Jos nyt muistan oikein, niin siinä lehtileikkeessä taisi olla uutinen luistelijaäijän onnettomuudesta, joka siis asui siellä mökissä ja joka on kuollut ja haudattu siihen lähistölle. Ja sitten jostain syystä se hauta oli kaivettu auki ja jotain vittuilua kirjoitettu hautakiveen, tuosta en muista nähneeni mitään selitystä muuten että miksi helvetissä joku oli halunnut sen luistelijan käydä sieltä haudastaan ylös kaivamassa? Onkohan Strange Man tehnyt tuosta vielä kaiken auki selittävää videota?

Onko muilla tapahtunut kartan läpi putoamisia? Itse ole kolme kertaa pudonnut ja laskeutunut muutamien mailien päähän paikasta, jossa olin. Toinen ja kolmas kerta ovat ihan identtisiä ja tapahtuvat (jatko spoilereissa)...

Spoileri

...maatilalla Emerald Ranchista hieman länteen (Larned Sod), kun yrittää ottaa talon sisältä muistaakseni kultakelloa. Tuosta putoaa suoraan lännen suuntaan junaradan taakse. Tarina on pelattu jo läpi.

Muutamia kertoja oon tipahdellut, joo. Ekan kerran tipahdin Johnin pelaillessa, kun menin vaan sisään johonkin mökkiin siellä alueella mihin Artturi ei pääse. Muistaakseni jonnekin Emerald Ranchin lähistölle tipahti Jouni, ja sieltä oli sitten tavallaan ihan hauska lähteä setvimään tietään takaisin hepan luokse, kun ei ollut kuin käsipyssyt mukana ja bountyt täysillä joka paikassa. Artturillakin oon sittemmin pari kertaa tipahtanut, muistaakseni just kanssa tommosissa tilanteissa kun oon jotain kelloa jostain laatikosta yrittänyt ottaa.

Vähän sääli tavallaan, että nyt jos tommonen tipahtaminen tulisi, niin ei siinä olisi mitään ihmeellistä haastetta enää etsiytyä takaisin sinne oman heppansa luokse. Silloin ekan kerran kun se tapahtui, se oli valtava urakka. Nyt tajuaisi vaan kävellä tietä pitkin, koska niillä aina tulee silloin tällöin ratsastajia tai kärryjä vastaan, ja helpollahan niistä saa itelleen oman varahepan. Työlästähän se olisi sitten sinne oman hepan luokse ratsastella, mutta vaikka ois mitkä lussupaskapyssyt vain niin nykyään aika iisisti pystyy minkä tahansa bounty hunter -jengin läpikin ratsastella vain ja dead eyellä tiputtaa kaikki. Ennen pelaaminen oli jännempää kun kaikki vähän isompi pyssytaisteluhomma oli valtavaa selviytymistaistelua, ja välillä ihan kauhulla jossain mökissä pelkäsin että menisipä bounty hunterit sieltä pihalta helvettiin.

 

[Barcelona]

En nyt oikein pääse sisään tähän peliin ja aloitin parin viikon tauon jälkeen taas pelaamaan. Olen siis chapter kakkosessa ja ilmeisesti on vaan tarkoitus haahuilla siellä täällä?

Vastaus tulee hieman myöhässä mutta chapter kakkonen on vielä perehdytysvaihdetta pelissä. Tehtäväthän on mallia käy kaupassa, näin kalastat/metsästä jne. Toki, kyllä siinä tarina nyt pikkasen menee eteen päin samalla. Omasta mielestä vasta chapter kolmosessa kanattaa aloittaa pelissä ns. haahuilu = freeroaminen ja peli tavallaan oikeasti alkaa.

Itsellä on vähän kaksijakoiset fiilikset Guarma episoodista. Tavallaan ihan kiva osuus/vaihtelu siihen tarinaan. Mutta kun sen on pari kertaa pelannut läpi niin fiilis on että se on jotenkin huonosti tehty kun tuntuu liian helpolta ja hyvin kaavamaiselta. Uusintapelikerroilla ei siellä oikein huvita haahuilla yhtään vaan kiire on pois siitä vaiheesta peliä.

Kyllä itseä pikkasen kyrsii se että niin se Rokkistara tuo taas uutta versiota GTAV:sesta markkinoille, ja ties kuinka monetta vuotta odotan että saisivat sen RDR1:sen PS4:selle.

 

[Roger Moore]

Vastaus tulee hieman myöhässä mutta chapter kakkonen on vielä perehdytysvaihdetta pelissä. Tehtäväthän on mallia käy kaupassa, näin kalastat/metsästä jne. Toki, kyllä siinä tarina nyt pikkasen menee eteen päin samalla. Omasta mielestä vasta chapter kolmosessa kanattaa aloittaa pelissä ns. haahuilu = freeroaminen ja peli tavallaan oikeasti alkaa.

Itse pelasin tällä toisella pelikerralla (joka on toki vieläkin kesken) siten että chapter kakkosessa aloitin tuon freeroam haahuilun. Ei sillä ole oikeastaan mitään väliä koska molemmissa vaiheissa pääsee liikkumaan mihin tahansa pl. se Blackwaterin alue ja siitä eteenpäin. Enemmän taisin saada pientä hässäkkää aikaan muiden jengien kanssa kun lähtee jo chapter 2 aikaan sekoilemaan. Mutta ei tuolla mielestäni mitään valtavaa eroa ollut.

 

[Barcelona]

Mutta ei tuolla mielestäni mitään valtavaa eroa ollut.

Liikkumisen suhteen ei tosiaan ole. Mutta on kai siinä sellainen pieni ero että osa noista stranger missioneista aukeaa ilmeisesti vasta tietyn chapterin alkamisen jälkeen. Eli jos siellä kartalla haahuilee niin jos on chapter kakkonen jo pelattuna niin sitten noi chapter kolmosen stanger missionit tulee vastaan. Huomasin tämän kun pelasin viimeksi peliä ja kun olin tossa chapter kakkosessa niin tavallaan metsästin yhtä stranger missionia ja vaikka tiesin mistä se löytyy niin se ei vaan ollu siellä. Sitten kun chapter vaihtui niin heti oli siinä kohtaa tarjolla.

 

[kharon]

Mulla jäänyt nyt kolme kertaa ukkeli jumiin siinä jossain aika alkuvaiheen tehtävissä, missä takan päällä möllöttää rinnakkaispiippuinen haulikko, sen kun nappaa käteen, niin kaveri ei kävele suuntaan eikä toiseen. Jos vielä kerran jaksaisi pelata sen läpi ja jättää mokoman tussarin roikkumaan...

 

[WildCore]

Mulla jäänyt nyt kolme kertaa ukkeli jumiin siinä jossain aika alkuvaiheen tehtävissä, missä takan päällä möllöttää rinnakkaispiippuinen haulikko, sen kun nappaa käteen, niin kaveri ei kävele suuntaan eikä toiseen. Jos vielä kerran jaksaisi pelata sen läpi ja jättää mokoman tussarin roikkumaan...

Olis kanssa siinä muutaman minuutin jumissa, mutta sitten vaan pääsin siitä lähtemään liikkeelle. Olen muutenkin alkuvaikeuksien jälkeen päässyt peliin sisälle ja on kyllä mahtava tekele. Ampuminen on kyllä sellaista räiskimistä, että kaatuu puut vierestä , mutta pahis senkun jatkaa lyijyttämistä Arthurin suuntaan.

 

[kharon]

Pelaan nyt toista kertaa tarinaa. Nyt olen pistänyt kaiken mahdollisen kylmäksi ja ruumiit ryöstetään surutta.

Itse pelistä, vaikka niin loistava onkin, olisin toivonut vielä enemmän vapautta vaikka tarinnallistamisen kustannuksella. Osa kuvioista menee tietyllä tavalla, koska muuta vaihtoehtoa ei ole, se vähän syö itseltäni mielenkiintoa.

 

[Mahtiankka]

Tämän pelin kanssa on kyllä huikeaa, kuinka syvälle voi uppoutua ja kadottaa täysin ajantajun. Ja tasan tarkkaan aina kun päättää, että jos tästä nyt vielä kotileiriin ratsastaisi nukkumaan ja sitten konsoli kiinni, niin eiköhän tule miljoona muuttujaa matkaan. Suurelta osin tietenkin oman uteliaisuuden aiheuttamina, mutta joskus muutenkin. Eilen pelatessa oli tarkoitus illaksi ratsastella takaisin Horseshoe Overlookiin nauttimaan illan päälle hieman rommia ja sitten sen jälkeen unihommia.

Olin jossain Blackwaterin ja Saint Denisin välimaastossa tutkimassa uusia seutuja, mitä ei vielä kartalla näkynyt. Ensinnäkin illan jo hämärtyessä päädyin johonkin suoalueelle (?) Lannahechee Riverin tuntumaan. Siinä sitten alkoi ratsuakin vähän jo kuumottaa, eikä ollut oikein halukas ylittämään pieniä siltoja. Sen jälkeen ilmestyikin punaista pistettä ympärille ja kohta huomasin olevani itse siellä jorpakossa, hevonen paineli jossain kauempana. Nopeasti sieltä sitten könysin ylös ja juoksujalkaa muihin maisemiin hevosen perässä. Käyn ehkä uudestaan tutkimassa tuota seutua valoisampaan aikaan, liekö ollut alligaattoreita tai käärmeitä nuo pisteet. Aavistuksen verran illan hämärissä säikäytti tuo paikka. Bonuksena vielä toki itsekin siinä kuulokkeet korvilla pimeässä pelailin.

Paluumatkalla kohti Horseshoe Overlookin turvasatamaa päädyin Catfish Jacksoniin ryöstöretkelle, siellä oli isä ja poika mökissä. Isä oli sen verran pahalla tuulella, että laitoin köysiin ja pakettiin, että sain rauhassa tyhjentää mökistä tarvittavan. Hyvän saaliin sain, mutta en sitten jaksanut sitä ukkoa niistä köysistä vapauttaa, kai se poika sen verran osaa tehdä rakkaan isänsä eteen. Siitä sitten jatkoin matkaa kohti Brathwaite Manorin ohittavaa tietä. Niillä seuduilla ei Artturia kovin hyvällä katseltu, joten jätin sitten antagonizet tarjoamatta ja ratsastelin melko vauhdikkaasti ohi. Tuolla ei ole muuten tullut käytyä, pitänee myöhemmin käydä tarkemmin tutustumassa vieraanvaraisuuteen.

Matka jatkui ja tuli vastaan joku vanha kirkko (?), jossa näyttikin olevan leiriytymässä jotain retalejengiä. Yritin yllätysiskua, mutta lähdin niin sanotusti aasilla Vermoon ja henkihän siinä lähti. Vähän matkan päästä heräsin henkiin ja totesin että jatketaanpa matkaa ilman välipysähdyksiä. Aamukin alkoi jo sarastaa, mutta leiriin oli vielä reilusti matkaa.

Punaista kajastusta alkoi taas pian näkyä kartan reunassa, niin pitihän se tsekata että mikäs homma tällä kertaa. Kiikareilla zoomailin, että jotain porukkaa siellä on telttailemassa, mitään Brokeback Mountain -tunnelmia en kuitenkaan havainnut, niihin olisin niin mielelläni liittynyt. Ajattelin kuitenkin, että hiivin vähän lähemmäs katsomaan, kun ei näyttänyt olevan kuin muutama isäntä maisemissa.

Pääsinkin aika lähelle sitä leiriä ja muistelin, että dynamiitteja ostaessa varoiteltiin pitämään ne kaukana nuotiosta. Tuli roihusi iloisesti poikain notskissa, niin minäpä sitten ajattelin tehdä kavereille testimielessä pienen jekun ja nakkasin sen dynamiittipötkön tuomaan vähän säpinää leiriin. Ja sehän tosiaan toi, yksi selvisi hengissä tästä attentaatista. Otin sen sitten pois pelistä, että pääsin tutkimaan mitä löytyy. Lemoyne Raiderseja oli tämä poppoo ja sieltähän sai ihan mukavasti keräiltyä kamaa talteen. Ja matka jatkui jälleen. Siinä sitten ajattelin, että josko tähtäisi seuraavaan yöhön, että pääsee nukkumaan asti.

Kartalta katselin, että yhtenä tehtävänä oli öljyvankkurien varastaminen, käväisin ne sitten ryöstämässä Cornwallin tehtaalta. Se keikka meni ilman kommelluksia, kunnes kävin ne viemässä vaadittuun kohteeseen. Artturi päästi vankkurien hevoset jatkamaan matkaa, ja samalla hetkellä tajusin, että minulla ei muuten ole täällä hevosta. Testimielessä vihellys, mutta sitä seurannut dammit-kommentti tiivisti sen hetken tunnelmat. Ei se auttanut kuin lähteä apostolin kyydillä kohti Horseshoe Overlookia, ja ilta se jälleen hämärtyi.

Lähimmällä tiellä tuli vastaan ratsastaja, jolle sitten vittuilin siinä hieman, että tekee aloitteen aseen kanssa. Ukko kylmäksi, mutta yllättäen hevonen säikähti ja pinkoi pisteeksi horisonttiin, niin eipä siitäkään kyydittäjäksi ollut. Loottasin sen ukon siinä ja tienasin kolikoita, mutta eikös joku toinen tietä pitkin lähestynyt ratsastaja huomannut tilanteen ja lähti välittömästi viemään sanaa eteenpäin. Totesin että homma eskaloituu nyt ikävästi ja vaihdoin munaraviksi. Amok-juoksua pitkin metsiä, linnuntietä suorinta reittiä lähemmäs kotileiriä. Sehän meni hyvin niin pitkään, kunnes onnistuin rymyämään jostain kallionreunalta alas. Ihan ei Artturi päässyt hengestään, mutta joutui pientä välitankkausta suorittamaan, että sai taas isännän iskuun.

Lopulta, siis todellakin lopulta, aamu alkoi valjeta ja tutun näköiset ratakiskot ylittivät tien. Siitä sitten viimeisillä voimilla kohti leiriä ja Lenny se jo huuteli, että kuka sieltä tulee. Artturi, tietysti. Suorinta tietä kohti sänkyä ja nukuin siinä sitten suoraan iltaan saakka. Pitkä oli Artturin päivä. Ja pitkä taitaa tulla myös seuraavasta päivästä.

 

[Roger Moore]

Paluumatkalla kohti Horseshoe Overlookin turvasatamaa päädyin Catfish Jacksoniin ryöstöretkelle, siellä oli isä ja poika mökissä. Isä oli sen verran pahalla tuulella, että laitoin köysiin ja pakettiin, että sain rauhassa tyhjentää mökistä tarvittavan. Hyvän saaliin sain, mutta en sitten jaksanut sitä ukkoa niistä köysistä vapauttaa, kai se poika sen verran osaa tehdä rakkaan isänsä eteen

Tuonne Kissakala Jaksoniin kannattaa mennä nyt uudestaan ja käydä katsomassa mikä siellä on meininki.

 

[Mahtiankka]

Tuota MTV Spotti -mainosta kun pakkosyötetään mm. Liiga-lähetyksissä, niin jotenkin kaikessa rasittavuudessaan tuo saa aivan uusia ulottuvuuksia tämän pelin ansiosta. Christoffer Strandberg kun aloittaa mainoksen "Howdy partner" -kommentilla, niin jotenkin tulee heti vaistomaisesti korviin Arthur Morganin "Hey mister". Siitä sitten mielikuvituksen voi antaa lähteä laukalle ja miettiä mitä kaikkea hauskaa pelimaailmassa keksisi cowboy-Strandbergin kanssa.

 

[Barcelona]

Huomasin tossa että Red Dead Redemption 2 julkaistiin 26.10.2018, eli kohta on pelin synttärit. Muistan kyllä ton julkaisupäivän hyvin. Olin yöllä hakemassa Kampin Game Stopista (R.I.P.) peliä. Sitten himaan, peli koneseen ja muistan että kyllä siinä suu vähän loksahti auki kun näki kauanko pelin asentaminen kesti. Noh, ei muuta kuin nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaksi päiväksi. Aamulla sitten kun peli oli asenettu niin sitten piti vielä kaikki päivitykset hakea joka sujui kätevästi samalla aikaa kun söin aamiasta. Sitten alkoi pelin tahkoaminen. Tunnustan että olin sikäli varautunut ekaan pelipäivään että sapuskat oli hommattu etukäteen ja ne oli just mallia pakastepizza ja lihaperunasoselaatikko, eli aikaa ei sitten menny ruuan valmistamiseen vaan pelkkä lämmitys riitti. 26.10. oli muistaakseni perjantai, joten viikonloppu meni sitten peliä pelatessa ja ainoastaan kaupassakäynti ja sählyvuoro toi siihen pienen breikin.

Olen pelannut RDR2:sen nyt kolmesti läpi eli syksyllä 2018, keväällä 2019 ja syksyllä 2020. Tänä vuonna en vielä peliä ole tahkonnut, mutta ehkä pelin synttärin kunniaksi sen voisi aloittaa tiistaina. Melkeen tekis mieli aloittaa tosta chapter kakkosesta suoraan, mutta kai ne ykkösen lumessatahkoamis tehtävät on tehtävä. Kuitenkin joka pelikerralla siellä lopussa on ollu se fiilis että "nytkö tää jo loppu".

Varmaan pelitakiikka tulee olemaan sama kuin mikä se on ollu näillä uusintapelikerroilla, eli chapter 2-4 mennään niin hissukseen eteenpäin kuin mahdollista. Guarmasta sitten mahdollsimman nopeasti veke, jonka jälkeen Saint Denisissä yhtä osaa kaupungista vältellään kuin ruottoa. Jotenkin tykkään just tosta chapter 3:sta kun leiri on Clemens Pointissa, niin silloin niitä missioneita ei haluais hirveesti pelata. Mutta tossa pelissä free roamista olen tehnyt jokaisella peli kerralla todella paljon, joten saas nähdä miltä se nyt maistuu. Pelasin hiljattain GTA V:sta ties kuinka monetta kertaa läpi ja huomasin että just siihen free roamseen oli menny hieman maku. Se kuitenkin on yleensä tällaisissa peleissä itselle sitä parhautta.

Yllätysmomentin puuttuminen on kyllä näissä uusintapelikerroissa se heikkous. Osaa juonen ulkoa, ja kun esim. ratsastaa metsikössä niin muistaa kyllä kohat mistä sitten maantierosvot hyökkää. Tosin plussana on että kun tietää mistä ne tulee niin niistä maantierosvoista on yleensä jo kaksi kuollu heti kättelyssä.

Mutta vielä pari päivää ja sitten on tulla taas aika lähteä Arthur Morganilla tuttuihin maisemiin!

 

[WildCore]

Tänään tuli lopputekstit näytölle pyörimään. Hieman tosiaan tuli nuo @Barcelona mainitsemat sanat ”nytkö tää loppu” mieleen. En tiedä pitäisikö vielä spoilereita vältellä kertomasta, niin totean vaan, että olisin halunnut sen toisen kaverin tappaa myös, mutta sainpahan koston suoritettua pääkohteelle. Ilmeisesti peliä pystyisi vielä jatkamaan maatilalla, mutta mitään keltaisia palleroita ei enää kartalle jäänyt, joten jätetään peli tähän. Viikon päästä poistuu joka tapauksessa now:sta, joten kokeillaan pelata joskus uudestaan alusta jos palaa takaisin pelikirjastoon tai jos jostain ostan ihan fyysisen levyn.

Kiitos Arthur ja JM!

 

[Roger Moore]

Tänään tuli lopputekstit näytölle pyörimään. Hieman tosiaan tuli nuo @Barcelona mainitsemat sanat ”nytkö tää loppu” mieleen. En tiedä pitäisikö vielä spoilereita vältellä kertomasta, niin totean vaan, että olisin halunnut sen toisen kaverin tappaa myös, mutta sainpahan koston suoritettua pääkohteelle. Ilmeisesti peliä pystyisi vielä jatkamaan maatilalla, mutta mitään keltaisia palleroita ei enää kartalle jäänyt, joten jätetään peli tähän. Viikon päästä poistuu joka tapauksessa now:sta, joten kokeillaan pelata joskus uudestaan alusta jos palaa takaisin pelikirjastoon tai jos jostain ostan ihan fyysisen levyn.

Kiitos Arthur ja JM!

Ei ole lopputekstien jälkeen enää tarinaan liittyviä juttuja, mutta on siellä vielä mahdollisesti joitain palkkionmetsästäjä-tehtäviä.

 

[Hollanti]

Tänään tuli lopputekstit näytölle pyörimään. Hieman tosiaan tuli nuo @Barcelona mainitsemat sanat ”nytkö tää loppu” mieleen. En tiedä pitäisikö vielä spoilereita vältellä kertomasta, niin totean vaan, että olisin halunnut sen toisen kaverin tappaa myös, mutta sainpahan koston suoritettua pääkohteelle. Ilmeisesti peliä pystyisi vielä jatkamaan maatilalla, mutta mitään keltaisia palleroita ei enää kartalle jäänyt, joten jätetään peli tähän. Viikon päästä poistuu joka tapauksessa now:sta, joten kokeillaan pelata joskus uudestaan alusta jos palaa takaisin pelikirjastoon tai jos jostain ostan ihan fyysisen levyn.

Kiitos Arthur ja JM!

Jos et ole pelannut sitä Red Dead Redemption ykköstä, niin suosittelen sydämmeni pohjasta sitä.

Ehkä Rokkistara tekee siitäkin remaken joku kaunis päivä.

 

[J_Boumedienne]

Osaakohan joku vastata tähän? Rupesin joku aika sitten taas pelaamaan peliä alusta, ja huomasin siinä ensimmäisen leiripaikan tehtävien aikana, että pari kertaa tallentamisen jälkeen edistymisen prosentit hyppäsivät kerralla reippaasti ylöspäin. Yleensähän se luku kasvaa sivutehtävien jälkeen joitain kymmenyksiä, ja päätehtävienkin jälkeen maltillisesti, mutta itselläni pomppasi aika pian jostain 10-15 prosentista yli kolmenkymmenen, ja olen vasta siinä chapter 2:ssa.

En muista tällaista aiemmin. Onkohan joku bugi, vai normaalia? Ei toisaalta edes harmittaisi kauheasti aloittaa jälleen alusta, on tämä niin rautainen teos.

 

[WildCore]

Jos et ole pelannut sitä Red Dead Redemption ykköstä, niin suosittelen sydämmeni pohjasta sitä.

Ehkä Rokkistara tekee siitäkin remaken joku kaunis päivä.

Aloitin itseasiassa pelin eilen alusta asti uudelleen. Luin ketjun alkupuolta ja siellä kyllä oli hyviä pointteja siitä, että tämän kanssa kannattaisi ottaa rauhassa ja suorittaa mahdollisimman paljon tehtäviä. Ratsastella rauhassa.

Nyt kun tiedän miten Arthurin kanssa käy, niin ennen aloitusta tein sen päätöksen, että tällä kertaa pelissä ei seikkaile arka Arthur, vaan röyhkeä ja julma. Lapset, naiset ja sokeat säästetään, mutta muut vittuilijat saavat vaihtaa ruokavalion lyijyisempään. Eilen lähdin overlookista ekaa kertaa käymään valentinessa ja siinä heti pari O’ Driscollin kaveria ilmoitti, että painu vittuun! No kaikki tietää miten niille kavereille kävi. Ekalla pelikerralla taisin ottaa äkkiä hatkat paikalta.

 

[Barcelona]

Ehkä Rokkistara tekee siitäkin remaken joku kaunis päivä.

Tota kaunista päivää olen odotellut jo tovin. Mikä ihme siinä kestää?! Tahtoosennytheti! Noh, GTA remastered antoi toivoa siitä että kyllä Rokkistara on edelleen sen verran rahanahen pulju että varmasti jossain vaiheessa tostakin sitten ottetaan rahat kuljeksimasta pois. Valitettavasti vaan tässä nyt ehkä joutuu odottamaan sitä että tolla GTA remasteredilla ja niillä onlinelieilla koitetaan nyt rahastaa jonkin aikaa, eli tuskinpa pitävät RDR1:sen kanssa mitään kiirettä. Mutta oletan että kyllä toi RDR1 tulee ulos ennen RDR3:sta.

RDR2 viettää tänään siis synttäreitä, joten paljon onnea vaan!

 

[Roger Moore]

Sinänsä vähän harmi kyllä että tämä peli jää sen storymoden jälkeen aika kesyksi. Olisihan se sinänsä ollut siistiä jos olisi vaikka enemmän ollut niitä bounty hunter -tehtäviä Sadie Adlerin kanssa tehtävänä ja olisi voinut vaikka pelata Sadiena jonkun tehtävän. Nojoo, Sadie ja Kaarle lähtee omille reissuilleen storymoden jälkeen ja näihin ei sitten tulevaisuudessa (RDR1) enää viitata, mutta onhan noissa käsittääkseni juonellisia ristiriitoja jonkin verran muutenkin. Sadie ja Kaarle olisivat voineet hyvin jäädä vaikka pysyvämmin hengailemaan johonkin sinne Blackwateriin ja niiden kanssa olisi voinut tehdä sitten kaikenlaista. Ja se ettei näitä nähdä enää tulevaisuudessa niin senhän voisi hyvinkin kuitata vaan sillä että satunnaisesti siellä mainittaisiin jotain "olen pian lähdössä mutta hengaillaan nyt vielä", ajallisestihan tuossa ei varsinaisesti enää edetä sen storymoden jälkeen vaikka free roamaa mitenkä.

Hitto, mä taidan kyllä aloittaa tämän pelin uudelleen alusta. Mulla on yksi tallennus jäänyt tuolta maaliskuusta saakka pelaamatta, tahkosin silloin nelos-chapterin viimeistä tehtävää vaille valmiiksi mutta sen jälkeen en ole tarinaa sattuneista syistä jatkanut. Tekee mieli palata sinne chapter 2 ja 3 -aikoihin koska ne on omaan makuun ylivoimaisesti parhaat ja etenkin kolmosessa on varmasti parhaat ja hauskimmat tehtävät. Chapter kakkosessa myös hyvät, vaikka se onkin vielä ehkä osittaista tutoriaalia.

Olin kaukaa viisas ja viimeksi kun aloitin tämän alusta niin tein tallennuksen heti siihen chapter 2 alkuun ja voin halutessani aina aloittaa siitä uudestaan pelaamaan, saa skipattua sen turhan chapter ykkösen kokonaan.

 

[Mahtiankka]

Van Horn Massacre

Joskus on hyvä ottaa vähän erilainen taktiikka peliin, kunhan on tehnyt useamman eri tallennuksen, ettei itse pääpeli mene pilalle. Eilen illalla tuli sellainen fiilis, että nyt vedetään yksi pelisessio kunnon kusipää-Artturina. Parhaitenhan tämä onnistuu RDR-maailman Kemissä, eli Van Hornissa, jossa saa helvetin irti varsin pienestä. Saluunassa laitoin välittömästi tanssiksi ja siinä alkoi luodit viuhua siihen tahtiin, että totesin fiksummaksi siirtyä ulkotiloihin, toki dynamiitin ehdin heittää blackjack-pöytään ennen siirtymistä raittiiseen ilmaan.

Sitten tuli sellainen ajatus, että majakasta käsin voisi olla leppoisaa tiputtaa porukkaa, sopivasti oli matkassa tähtäimellä varustettu kivääri. Juoksin luoteja väistellen ja rantakivikossa kaatuillen kohti majakkaa ja kiipesin ylimmälle tasanteelle. Sieltä sitten tiputtelin Van Hornin asukkaita ja muita ohikulkijoita tasaiseen tahtiin. Välillä joku rohkea lähti majakkaan haastamaan riitaa, mutta mitään yllätysiskuja sinne oli vaikea suorittaa. Hiljalleen ruumiskasa ylätasanteella kasvoi ja joutessani nakkelin niitä sieltä välillä alas, että mahtuu liikkumaan. Toki piti loot-nappia painella ensin, koska silläkin sai tehokkaasti honoria laskettua punaisemmalle. Sitten hoksasin joella seilaavia aluksia, niin tietysti myös sinne piti ammuskella, koska miksei.

Jossain vaiheessa kivääristä loppui panokset, joten edessä oli siirtyminen tavallisten kuolevaisten joukkoon maankamaralle, kun ei tuolta ylhäältä käsin oikein muilla aseilla viitsinyt lähteä urheilemaan. Matkalla kaupunkiin loot-nappulaa jokaisen raadon kohdalla ja honor huusi hoosiannaa. Kaupungilla ammuin koiran, hevosen ja jonkun juopon, sitten juoksujalkaa oman hevosen luo ja luoteja väistellen hieman kaupungin ulkopuolelle.

Van Hornin tuntumassa ehdin vielä ampua satunnaisia ohikulkijoita ja matka jatkui kohti Saint Denisiä. Siellä heittelin polttopulloilla vastaantulijoita ja ammuskelin silmät kiinni ja sinnepäin, mutta kaupunki osoittautui vähemmän yllättäen liian rujoksi paikaksi Artturille ja henki lähti virkavallan toimesta varsin nopeasti. Seuraavaksi heräsin jostain radan varrelta Saint Denisin kupeesta, honor-mittarin vilkkuessa lähes tapissaan punaisella. Tässä vaiheessa teurastus sai riittää ja laitoin konsolin kiinni. Seuraavalla kerralla ehkä taas tavallisemmalla strategialla, tavoitteena kulkea keskitietä honorin suhteen :)

Oliko tämä pelisessio kovin tervehenkinen? Ei missään nimessä. Oliko hauskaa? Todellakin.

 

[FASlapsi]

Kaunis tarina @Mahtiankka , melkeinhän tässä tekisi itsekin taas mieli mennä jatkamaan kusipää-Artturina teutarointia. Kolmas pelikerta, jonka aikana yritän olla Micahiakin mulkumpi Artturi, on ollut nyt varmaan parisen kuukautta ainakin tauolla kun jotenkin sitä turtui tuohon kaiken tappamiseen ja tuhoamiseen. Aika usein tilanteet eskaloitui siihen että raivohullu Artturi lymyää jossain St. Denisin saluunassa, Valentinen sheriffintoimistossa tai Rhodesin asekaupassa pöydän takana, ja sieltä käsin ampuu kaikki sisään tunkevat seriffit/poliisit, kunnes niitä kalmoja on siellä talossa joku 50 kappaletta, osa karrelle palaneita koska välillä pitää saada heitellä dynamiittia ja polttopulloa ympäriinsä. Sitten kun se alkaa kyllästyttää, tehdään viimein rynnäkkö pihalle ampumaan vielä dead eye tyhjäksi ja sitten yritetään juosta loputonta poliisi/seriffi-jengiä karkuun. Välillä Artturi ammutaan seulaksi ennen kuin ehtii syödä lihaa tai health cureja, välillä sitten Artturi pääsee ihan karkuunkin, jonnekin tarpeeksi kauas lymyilemään, jotta Wanted-mittari viimein häviää.

Van Hornissa on välillä kyllä ihan koomista käydä ampumassa kylän kaikki rähinäjengi kuoliaaksi, ja sitten mennä sinne postitoimiston yläkerrassa olevaan kämppään nukkumaan hyvät yöunet. Unien jälkeen Artturi venyttelee ja menee sinne kuolleita täynnä oleville kaduille kävelemään, siinä vaiheessa sinne kaduille on ilmestynyt taas eläviäkin ihmisiä, ja ne jotain kauhistelee ja sanoo että tossa on se tyyppi mistä kerroin. Saluunasta ja Fencestä tosin usein on ovet lukossa vielä yöunien jälkeenkin, varsinkin jos on käynyt niissäkin ammuskelemassa ennen uniansa. Siellä Butcher Creekissä, missä on niitä ihme räsyisiä spurguja, vuohia ja se yks pattikaula soittaa banjoa, voi kanssa käydä pistämässä kaikki kuoliaaksi ilman että seriffit tulee kiusaamaan, ellei sitten siitä ohi kulje joku matkalainen joka näkee vaikkapa kuinka Arttu hakkaa machetella jonkun naisen ruumista, jolla on jo pää ammuttu tohjoksi haulikolla.

Oon huomannut kusipää-Artturina mennessäni semmosen jutun muuten, että on tosi vaikea saada osuttua polttopullolla kärryjä vetäviin hevosiin. Ne lähtee aika usein hirveetä ravia menemään jo kun pullon ottaa esille, ja kuski alkaa räiskimään torrakolla. Siinä kun sitten yrittää laukata perässä ja saada heitettyä pullo heppoihin niin kyllä se melkein järjestään ohi menee. Kerran sattui käymään sillee että vissiin just ku Arttu heitti pullon, siihen osuikin kuskin luoti ja pullo perkele räjähti Artun käteen. Artturin oma hevonen siinä rytäkässä paloi, Artun sain pelastettua kun jonkun health curen hädissäni heitin huiviin Artturin pyöriessä maassa ihmissoihtuna. Kusipää-Arttuhan ei hevosiaankaan hoida, joten ne on yleensä aika huonossa kunnossa ja niitä on tainnut jokusen kymmenen jo kuolla pois. Valentinesta saa silti aina ihan hyvän uuden hepan käydä ilmaiseksi hakemassa, mikä lie Thoroughbred se olikaan joka siellä on aina ilmaiseksi otettavana.

Tehtävissäkin oon välillä kokeillut, että miten jengikaverit suhtautuu jos johonkin ratsastettaessa Arttu nousee heppansa selästä ja alkaa vetämään sitä turpaan. Ei ne oo toistaiseksi sanoneet muuta ku että voitaisko jatkaa hei jo matkaa, joku Charleskin ihan tyynesti kattelee vaan vierestä kun Arttu mätkii omaa heppaansa sananmukaisesti turpaan, ja välillä heppa sitten toki myös potkii Artun kanveesiin. Luulisi että Charles ei moista touhua kauaa katselisi, vaan pistäisi Artun selkään nuolen.

 

[Roger Moore]

Pelasin pitkästä aikaa peliä ja hieman meinasi kontrollit olla hukassa. En muistanut että R2 tekee sen nopean ammuskelun esim. hepan selässä tai ihan muutenkin kun GTA:ssa sillä napilla kiihdytetään autolla. Lopputuloksena keskellä Rhodesia aiheutin pikku hässäkät kun muutama sivullinen sai luodista. Hups.

 

[Barcelona]

Mutta vielä pari päivää ja sitten on tulla taas aika lähteä Arthur Morganilla tuttuihin maisemiin!

Pieneellä viiveellä, mutta vasta toissa päivänä tuli sitten aloitettua neljäs pelikerta. Hyvin taas peli ilmasi mukaansa, ja sitä sitten havahtu taas klo 0:45 siihen että piti mennä tunti sitten nukkumaan. Melkeen sitä oli unohtanut että miten paljon tästä pelistä diggaa!

Aloitin storymoodin ihan alusta, eli en skipannut chapter ykkösen lumessatarpomistehtäviä vaikka se oli harkinnassa. Ei niitä nyt loppujen lopuksi niin monta ole, ja aika äkkiä niistä pääsi eroon. Nyt edelleen chapter kakkosessa ja parhaani olen tehnyt että homma etenisi mahdollisimman hitaasti. Mutta kyllä sen Micah Bellin taas joutu pelastamaan kun mitään muuta ei kartalla näkynyt, ja sekös hieman otti päähän.

Sitä mä taas ihmettelen että vaikka sitä vois kuinka muokata Arthurin ulkonäkö niin sillä on nyt taas päällä ne ihan samat keljdut ja parta mitkä sillä on ollu edellisilläkin pelikerroilla. Tarkotus oli tällä kertaa tehdä siitä Arthurista hieman eri näkönen, mutta jotenkin se vaan sitten tökki ja päädyin taas samoihin ratkaisuihin. GTA V pelatessa oli ihan sama homma eli aina Trevor ja Michael tuunattiin saman näköiseksi kuin aikasemmilla pelikerroilla.

Mutta tällä kertaa Arthur on sellainen että se ei välitä onko se hyvä Arthur. Edellisillä pelikerroilla chapter kutosessa se Arhurin honor on ollut maksimissaan. Jotenkin vapauttavaa kun voi suoralta kädeltä ampua jonkun O'Driscolin jos se haastaa riitaa, tai leirissä voi jättää halot hakkaamatta. Muistan että erityisesti ekalla peli kerralla Arthur oli leirissä sellainen kunnon kodin hengetär joka raahasi säkkejä, hakkasi halkoja ja metsästi sapuskaa leiriväelle. Täys pahiksena pelaaminen ei jostain syystä oikein Arthurilla luonnistu.

Kyllä tässä pelatessa taas pikkasen on ruvennut vituttaa se että Rokkistara keskiyttyy niihin online-maalimoihinsa, ja eikä voi sitä RDR1:stä nyt tuoda remasteroituna.

 

[Roger Moore]

Mutta tällä kertaa Arthur on sellainen että se ei välitä onko se hyvä Arthur. Edellisillä pelikerroilla chapter kutosessa se Arhurin honor on ollut maksimissaan. Jotenkin vapauttavaa kun voi suoralta kädeltä ampua jonkun O'Driscolin jos se haastaa riitaa, tai leirissä voi jättää halot hakkaamatta. Muistan että erityisesti ekalla peli kerralla Arthur oli leirissä sellainen kunnon kodin hengetär joka raahasi säkkejä, hakkasi halkoja ja metsästi sapuskaa leiriväelle. Täys pahiksena pelaaminen ei jostain syystä oikein Arthurilla luonnistu.

Eikös noita O'Driscolleja voinut ja oli jopa suotava pistää kylmäksi lähes samantien jos sellaisia tuli eteen? Honor-mittariin tällä ei ole mitään merkitystä ja mulla on käynyt jopa sitä että vaikka joku näki minun ampuvan O'Driscollin niin ketään ei kiinnostanut.

 

[adolf]

Onhan tämän pelin mahtavuus vain korostunut, kun tässä on nyt pelannut paljon näitä muita viime vuosien isosti hetkutettuja suurteoksia. Pelaamieni pelien listalta löytyy mm. Ghost of Tsushima, Witcher 3, Assassin's Creed Valhalla ja Cyberpunk 2077, joista kaikki ovat saman tyyppisiä free world pelejä.

Kaikki nuo pelit ovat olleet hyviä ja tai jopa erinomaisen hyviä. Mikään noista ei silti pääse lähellekään RDR2 tasoa. Kyllä se valtava panostamisen ja satsauksen määrä vaan tämän pelin täysin omaan kastiinsa minulle nosti. TLOU2 on ainut kympin peli RDR2 lisäksi, jonka pystyn samaan kategoriaan tämän kanssa nostamaan, mutta se on täysin erityyppinen peli, eikä sitä pysty suoraan rinnastamaan.