Kova duuni on Lukon organisaatiolla saada ensi kaudeksi paketti kasaan. Kuka ostaa kausikortin, kuka haluaa laittaa euroakaan likoon sponsoroinnin puolella, kuka jaksaa tulla hallille Pitsiturnauksen jälkeen, kuka haluaa pelata Lukossa, kuka haluaa valmentaa Lukkoa jne. Isoja kysymyksiä, joihin Lukko voi vaikuttaa itse ainoastaan esiintymällä asiallisesti, niin kuin ammattiliigaa pelaavan seuran kuuluu. Tämä koskee koko organisaatiota. Turha hakea tähän yksittäistä syytä, koska sellaista ei ole. Koko vitun seura on vetänyt tällä kaudella niin vihkoon, kuin voi vain vetää. Lukkoa olen seurannut nyt yli 30v. Koskaan, ikinä, never, ei ole tämmöistä tunnetta ollut kuin nyt. Vitutuskaan ei vituttaisi, mutta välinpitämättömyys Lukkoa kohtaa hieman huolettaa. Ei edes kiinnosta, miten käy pelissä. Olen niin saatanan väsynyt.
Jälkikäteen ajateltuna tämä on jatkumoa siitä tappiosta ja vitutuksesta, kun Tappara pudotti Lukon edelliskeväänä finaaleista. 3-1 johto sössittiin. Viime kausi meni jo aika turtana kaikesta pwttymyksestä. Ei siitä päässyt yli edes RD ja on oikea ihme, että hän johdatti Lukon viime keväänä suorilta Playoffeihin. Vaikka itsekin kritisoin Ristoa viime kaudella, niin kyllä hän hyvä valmentaja on varsinkin henkisellä puolella. Pakkahan oli toisinaan sekaisin jo viime kaudella, kuin turistin maha Egyptissä. Yksilöt (ennen kaikkea RYAN ZAPOLSKI ja kokeneet pelaajat) ja RD:n psyykkaus johti playoffeihin. En ikävöi Dufvaa, mutta ikävöin hänen karismaa ja auktoriteettiaan.
Jossain unissani odotan sitä, että Lukko hakkaa vastustajasta paskat pois kotiottelussa ensimmäisen kympin aikana. Se Tihonovin aikainen raivo kolkuttaa vieläkin takaraivossa, vaikka siitä on aikaa ihan saatanasti. Nyt näen jäällä vaan sekalaisen lauman välinpitämättömiä palkansaajia, kirjaimellisesti paskat housuissa koko ajan. Kukaan ei usko joukkueeseen. Kukaan ei usko itseensä.
Nyt paketti on levällään ja housut kintuissa pahemman kerran. Aiemmin tänään peräänkuulutin kovaa taistelua, jota edelleen haluan nähdä sijoituksesta huolimatta. Kova taistelu ja yrittäminen on ainoa keino pelastaa kausi. Tämä päivä osoitti sen, että mahdollisuuksia on. Ihan mihin vaan, 0 ja 100 välillä.