Mietteitä joukkueen nykytilasta ja miten tänne on päädytty
Ennen kauden alkua kummastelin, että kuka tämänvuotisessa joukkueessa tekee maalit? Haatajalta, Saarenheimolta ja varauksella Laaksoselta ja Saarelalta oli lupa odottaa rutiinisuorituksella 15-20 maalia, mutta sen jälkeen rosterissa oli maalintekijöiden kohdalla melko lailla tyhjää. Oli Jacinaa, Collinsia ja Mustosta, jotka onnistuessaan olisivat voineet latoa ties kuinka monta maalia, mutta kuten tämä kausi osoitti, monen kohdalla kouraan jäi tyhjä arpa. Saarelalla vuosi lisää mittarissa on tehnyt tehtävänsä ja 15 maalia jäi tällä kaudella haaveeksi. Korjausliikkeitä on tehty: hankittiin Perttu, Tukonen ja Clarke, jotka kaikki paperilla olivat selkeitä vahvistuksia. Hetken aikaa peli luistikin, kun saatiin (ensimmäistä kertaa tällä kaudella) koottua toimiva kakkosketju Laaksonen - Lindgren - Tukonen. Kun Tukonen loukkaantui, alkoi alamäki, joka nyt on johtanut jo Lukon tippumiseen pleijariviivan alapuolelle.
Miten tämä kaikki liittyy Uramaan? No, varmasti valmennuskin ansaitsee osansa kritiikistä, mutta tosiasia on, että Lukko tällä hetkellä on sen verran päin persettä kasattu, että ei sillä ole varsinaista asiaa kärkikahinoihin muutoin kuin pelaajabudjetin osalta. Tosiasia on, että Lukko on tällä kaudella ollut "yhden ketjun joukkue". Koko kauden aikana joukkueessa ei ole toiminut kuin akseli Saarenheimo-Haataja -akseli sekä aika ajoin neloskenttä. Jos joku arvon palstaveljistä saa kasattua nykyisistä pelinappuloista kakkoskentän, joka myös kentällä toimii niin nostan kyllä hattua.
Ongelmana on ollut läpi kauden se, että odotukset ovat mainiosti alkaneen kauden jälkeen olleet pilvissä ja täysin epärealistisia, niin kannattajien kuin ilmeisesti seurajohdonkin suunnalla. Sekä kannattajat kuin seurajohtokin ovat kuitenkin valitettavasti unohtaneet, että ei ole oikotietä onneen. Menestys vaatii työtä; verta, hikeä ja kyyneleitä. Sitä ei saa rahalla, paisuttamalla budjettia megalomaanisiin mittoihin tai ostamalla "NHL-statuksen" pelureita. Jos seurassa oiotaan mutkia suoraksi ja pyritään menestykseen mahdollisimman helposti, ei ole ihme jos pelaajatkin hieman oikovat ja pyrkivät pääsemään mahdollisimman vähällä. Ja epäilijät, kertokaahan missä on valmentaja, joka on viimeksi johdattanut "ostojoukkueen" menestykseen? Eipä ole montaa vastaan tullut. Menestyvä joukkue vaatii usein pitkän aikaa hitsautuakseen yhteen, usein jopa useampia kausia. Ennen kautta otettiin askel oikeaan suuntaan tekemällä valmentajien ja joidenkin pelaajien kanssa pidempiä sopimuksia. Kuitenkin kesken kautta tästä lähdettiin oikomaan, ja lopputulos on tämä. Mainittakoon vielä, että tämän kauden toimivimmat tutkaparit & ketjukoostumukset ovat pysyneet samoina jo useamman kauden ajan (Haataja-Saarenheimo / Tukonen - Lindgren / Tuomainen-Koponen-Ben-Amor).
Koko tämän mittavan vuodatuksen pointti on se, että vielä on kuitenkin toivoa. Valmennuksella on pitkät sopimukset, pakisto jatkaa lähes nykyisellään ensi kaudella, ja hyökkääjistäkin toivon mukaan saadaan tärkeitä palasia pidettyä Joukkueessa mukana. Nyt siellä seurajohdossa hereillä ja täydennetään joukkuetta maltillisesti, mutta panostetaan vain ja ainoastaan laatuun ja asenteeseen (kuten Laaksosen tapauksessa tehtiin, kiitokset tästä). Puhtaita maalintekijöitä tarvitaan ensi kaudelle 2-3 lisää. Kolmos ja nelosketjuihin ei ulkopuolelta pelureita, vaan nostetaan Akatemiapelureita suurempaan rooliin. Menestystä ei ehkä ensi kaudellakaan vielä tule, kenties sitä seuraavallakaan. Mutta jos tästä linjasta pidetään kiinni, saattaa Ralen neljäntenä vuotena kourassa olla mitali. Ja silloin pelipaidassa on toivon mukaan Lukko, ei mitään kettuja.
Tai sitten jatketaan vanhalla linjalla, annetaan koutsille potkut, vaihdetaan puolet joukkueesta ensi kaudeksi ja vuoden päästä taas kiroillaan että mikä meni vikaan...