Roy sanoo, ettei esimerkiksi Ranskan nuorilla itsemurhaiskujen tekijöillä ole ollut perusteellista uskonnonopetusta takana. He eivät tule uskonnollisista ympäristöistä eivätkä ole olleet esimerkiksi islamilaisissa yliopistoissa. He tekevät tekoja islamin nimeen, mutta kellään heistä ei ole varsinaista tietoa uskonnosta. Oikeastaan yksikään heistä ei osaa puhua arabiaa niin että kykenisi lukemaan koraania arabiaksi. He eivät ole muslimiyhteisön tuotteita uskonnollisessa, kulttuurisessa tai sosiaalisessa mielessä. Ranskassa tai Belgiassa terrorismiin huumaantuneet jihadistit eivät käy moskeijoissa; heidän tietään kaitsevat omatekoiset ja itseoppineet uskonnon opettajat.
Heidän sukupolvikapinansa keskeinen viesti on, että vanhemmat ovat huonoja muslimeja; he pitävät omaa uskoaan vanhempiensa uskoa parempana. Nämä nuorukaiset kulkevat baareissa, juovat, polttavat pilveä ja sulautuvat hyvin muiden samanikäisten maailmaan. Heille ei ole välttämätöntä syödä halal-lihaa, heidän ei tarvitse rukoilla viidesti päivässä, he eivät pukeudu perinteisesti. Keskeiseen osaan ajattelussa nousee väkivalta ja itsemurhahakuisuus, jotka ovat täysin irrallaan uskonnollisesta perinteestä ja omien vanhempien ajatusmaailmasta. Nuoren pään täyttää yhteiskunnan arvojen hylkääminen, väkivaltainen nihilismi. Kuolemaa aletaan ihannoida.