On siis turhaa sekaantua näiden maiden sisäisiin asioihin. Sotaa ja riistoa siellä tulee aina olemaan. Saamme sieltä vain vihat niskaamme, ja tällaisia terrori-iskuja.
Meidän roolimme olisi tukea näiden maiden heikko-osaisia, kuten lapsia, naisia ja siviilejä. Rajat kiinni - kyllä. Apu sinne, missä sitä tarvitaan.
Myös heikko-osaisten tukeminen on kyseisten maiden sisäisiin asioihin puuttumista ja vaikuttaa suoraan sekä näiden sisä- että ulkopolitiikkaan. Maiden sisäinen riistävä ja valtaapitävä kansanosa saa motiivin luoda suuret tuloerot "koska länsi auttaa kuitenkin" ja heikommassa asemassa oleva väestö hakee mielenrauhaa mistä löytää, eli uskonno(i)sta.
"Meidän" (länsimaiden) tulisi pidättäytyä kaikesta paitsi omilla kaupallisilla ehdoillamme tapahtuvasta kanssakäymisestä islamenemmistön omaavien maiden kanssa. Kaupallista ylivoimaamme tulisi käyttää hyväksi maltillisesti, mutta silti mahdollisimman röyhkeästi, omaa etua tavoitellen ja turhaa empatiaa tuntematta. Kehitys on pysähtynyt jihadistien tultua kuvioihin, palataan kansainväliseen yhteistyöhön kun tilanne on vakiintunut suuntaan tai toiseen.
Sotiminen paikalla saattaa olla jo myöhäistä. Reagointi olisi pitänyt olla nopeampaa. Tällä hetkellä lienisi tehokkainta lietsoa islaminuskoisissa maissa tapahtuvaa väkivaltaa sisäisesti käyttäen kaikkia mahdollisia, myös oman oikeuskäsityksemme vastaisia keinoja. Sotilaalliset iskut saattavat olla aivan väärä ja ainakin helvetin kallis tapa toimia. Ruokitaan sisäistä ruutitynnyriä mahdollisuuksien mukaan, siihen suuntaan, että väkivalta suuntautuisi mahdollisimman pitkälle sisäisesti.
Kaikki tämä toki edellyttää sitä, että tehdään selväksi, ettei eurooppaan ole mitään asiaa tulla, eikä päästetä tänne edes hädänalaisia. Ei meillä ole mitään velvollisuutta auttaa ihmisiä, vaikka oma muurahaispesän sohiminen olisikin alun perin aiheuttanut ongelman. Meidän pitäisi olla itsekkäitä ja pitää kynsin hampain kiinni omasta edustamme eikä kasvattaa kakkua yli pitkän ajan sietokyvyn.