Olettekos sellaista huomanneet, että pakistoa tuskin edes mainitaan? Niin kova kiire haukkua Granlundeja ja Armiaa...
Hyökkäyksen puolelta Suomella oli mahdollisuudet, mutta pakisto oli kyllä kovin köykäinen. Hakanpää on tulevaisuudessa kova pelaaja, kunhan saa tasapainon kuntoon. Oli aika usein nokallaan/horjui kiekon kanssa, mutta pelasi kyllä kovalla rohkeudella ja johti puolustusta selvästi. Mäkinen väläytti aina välillä hyvillä haastoillaan (Sorokins-pyörähdys!), mutta onhan se pikkuinen. Ristolaisesta tulee vähintään helvetin hyvä liigapakki, jos kehitys jatkuu (onko se jo?)
Se asia, joka pakistossa pisti eniten silmään oli hyökkäyssinisellä peruuttelu. Varsinkin Kanada- ja USA-peleissä puolustajat olivat jo punaisella luistelemassa taaksepäin, kun kiekko ylitti hyökkäyssinisen. Enemmän olisin kaivannut sitä, että tilaisuuden tullen toinen pakki nousee hieman vastaan ja ottaa taakse tulevan kiekon toisen puolustajan varmistaessa, eikä niin, että molemmat peruuttelevat ja vasta omalla sinisellä tullaan iholle. Viisikkopuolustus omassa päässä ja omien miehien merkkaaminen oli kyllä hieman hakusessa (varsinkin Hakanpää ja "se-numero-kahdeksan-jonka-nimeä-en-muista-nyt" juoksivat maalin takana välillä miten sattuu ja oma mies jäi vartioimatta).
Aittokallio pelasi hyvin. Parhaana vahvuutena hänellä on kulmien peittäminen (jota esim. Slovakian sankarit eivät onnistuneet tekemään edes vahingossa) ja maskin takana pelaaminen. Parhaimmillaan kovinkin Riksmanin tyylinen pelaaja, eli peittää enemmän kuin ottaa valtavia haamutorjuntoja. Myös nopeat jalat, jossa vertaisin Kilpeläiseen, mutta ilman sitä turhaa höntyilyä ja ylipelaamista, joka Kilpparilla ainakin Ässä-aikana oli.
Hyökkäyksestä eniten jäi mieleen tuo mielikuvituksellinen "Granlund-Syöttää-Pulkkiselle-Joka-Laukoo-Aina"-kuvio, joka oli aika nopeasti nähty. Tosin pakit antoivat yllättävän vähän tukea joukkueelle (pelasivat helvetin syvällä jatkuvasti, tosiaan). Donskoilla menee varmaankin parikymmentä mailaa kaudessa jo ihan sen jatkuvan jäähänhakkaamisen tuloksena? Ja jotkut porilaiset kritisoivat Zaborskyä mailan jäähän hakkaamisesta... Näin.
Ruuttu on mielenkiintoinen pelaaja. Vaikuttaa pelaavan jatkuvasti laput silmillä ja vähän pelin ulkopuolella, mutta teki silti maaleja. Kummallinen.
Armia vaikutti kyllä yllättävän flegmaattiselta, mutta pelasi silti hyvin. On vain niin kovin erilainen, kuin muut pelaajat. Puolilaiskaa kynäilyä, joka toimii. Vielä kun oppisi enemmän käyttämään kokoaan hyväksi (tämä muuten ei tarkoita vihellyksen jälkeistä kukkoilua), niin on kyllä aika pysäyttämätön.
Lisäksi sivuhuomiona sellainen, että helvetin monta selkääntaklausta tuli joka ottelussa puolin ja toisin. Onko se noin vaikeaa olla kääntämättä selkää laidan edessä (Aaltonen)?
Hyökkäyksen puolelta Suomella oli mahdollisuudet, mutta pakisto oli kyllä kovin köykäinen. Hakanpää on tulevaisuudessa kova pelaaja, kunhan saa tasapainon kuntoon. Oli aika usein nokallaan/horjui kiekon kanssa, mutta pelasi kyllä kovalla rohkeudella ja johti puolustusta selvästi. Mäkinen väläytti aina välillä hyvillä haastoillaan (Sorokins-pyörähdys!), mutta onhan se pikkuinen. Ristolaisesta tulee vähintään helvetin hyvä liigapakki, jos kehitys jatkuu (onko se jo?)
Se asia, joka pakistossa pisti eniten silmään oli hyökkäyssinisellä peruuttelu. Varsinkin Kanada- ja USA-peleissä puolustajat olivat jo punaisella luistelemassa taaksepäin, kun kiekko ylitti hyökkäyssinisen. Enemmän olisin kaivannut sitä, että tilaisuuden tullen toinen pakki nousee hieman vastaan ja ottaa taakse tulevan kiekon toisen puolustajan varmistaessa, eikä niin, että molemmat peruuttelevat ja vasta omalla sinisellä tullaan iholle. Viisikkopuolustus omassa päässä ja omien miehien merkkaaminen oli kyllä hieman hakusessa (varsinkin Hakanpää ja "se-numero-kahdeksan-jonka-nimeä-en-muista-nyt" juoksivat maalin takana välillä miten sattuu ja oma mies jäi vartioimatta).
Aittokallio pelasi hyvin. Parhaana vahvuutena hänellä on kulmien peittäminen (jota esim. Slovakian sankarit eivät onnistuneet tekemään edes vahingossa) ja maskin takana pelaaminen. Parhaimmillaan kovinkin Riksmanin tyylinen pelaaja, eli peittää enemmän kuin ottaa valtavia haamutorjuntoja. Myös nopeat jalat, jossa vertaisin Kilpeläiseen, mutta ilman sitä turhaa höntyilyä ja ylipelaamista, joka Kilpparilla ainakin Ässä-aikana oli.
Hyökkäyksestä eniten jäi mieleen tuo mielikuvituksellinen "Granlund-Syöttää-Pulkkiselle-Joka-Laukoo-Aina"-kuvio, joka oli aika nopeasti nähty. Tosin pakit antoivat yllättävän vähän tukea joukkueelle (pelasivat helvetin syvällä jatkuvasti, tosiaan). Donskoilla menee varmaankin parikymmentä mailaa kaudessa jo ihan sen jatkuvan jäähänhakkaamisen tuloksena? Ja jotkut porilaiset kritisoivat Zaborskyä mailan jäähän hakkaamisesta... Näin.
Ruuttu on mielenkiintoinen pelaaja. Vaikuttaa pelaavan jatkuvasti laput silmillä ja vähän pelin ulkopuolella, mutta teki silti maaleja. Kummallinen.
Armia vaikutti kyllä yllättävän flegmaattiselta, mutta pelasi silti hyvin. On vain niin kovin erilainen, kuin muut pelaajat. Puolilaiskaa kynäilyä, joka toimii. Vielä kun oppisi enemmän käyttämään kokoaan hyväksi (tämä muuten ei tarkoita vihellyksen jälkeistä kukkoilua), niin on kyllä aika pysäyttämätön.
Lisäksi sivuhuomiona sellainen, että helvetin monta selkääntaklausta tuli joka ottelussa puolin ja toisin. Onko se noin vaikeaa olla kääntämättä selkää laidan edessä (Aaltonen)?