Marren kanssa samoilla linjoilla. Me fanit kiljumme pitkin kautta malttamattomina (ainakin minä) kahdesta syystä:
1. Todennäköisyys
Joukkue, joka pärjää heti alkukaudesta, pärjää todennäköisemmin myös keväällä. Paino sanalla todennäköisemmin, poikkeuksiakin toki löytyy suuntaan ja toiseen.
2. Viihdespekti
Jos joukkue voittaa keväällä mestaruuden, ei se lohduta pätkääkään siihen vitutukseen, joka syntyi syksyllä, kun katsoi jengin taaperrusta esim. 20 peliä. Siis se syksyn vitutus ei pyyhkiydy jälkeenpäin pois, vaikka keväällä olisi "täällä on ihanaa missä te muut ootte"-fiilis. Ainakaan ilman aikakuulaa.
Ykköskohdasta ehdottoman samaa mieltä. Poikkeuksia toki on (viime kauden Ässät, Blues 2011 ja Jyp aikanaan tai toiseen suuntaan mm. Lukko). Silti on nimenomaan todennäköisempää, että hyvin kauden avannut pääsee pleijareissakin pitkälle. Esimerkiksi 15 ottelun otoksella IFK:stakin olisi yleensä pystynyt päättelemään mihin asti on rahkeita. Jos alkukaudella kyntää syvällä, niin hyvin harvoin se siitä riemuksi muuttuu verrattuna siihen, että avaa edes kohtuudella ja pelaa esim. viiden joukossa alusta asti.
Viihdeaspektin ymmärrän toisaalta. Syksyn huonot otteet ei häiritsisi itseäni jos keväällä tulee menestystä. Mutta syksyllä se vituttaisi kovaa. Tähänkin oiva ratkaisu olisi se, että pelattaisiin edes kohtuullisesti syksyllä ja hoidetaan kannu keväällä. Mestaruuskausi oli siitä kiva, että vaikka siellä oli heikkoja yksittäisiä pelejä joukossa, niin kokonaisuutena peli oli hyvin tuloksekasta heti alusta ja esim. 10 pelin jälkeen oli kasassa 21 pinnaa. IFK oli koko kauden ok-sijoituksilla ja kevään muistaa kaikki.