Kauden jälkeen voidaan miettiä oliko Summaselta oikein alkaa peluuttamaan jotain uutta omaa juttunsa IFK:ssa, varsinkin kun pelitapa ei kohtaa missään vaiheessa IFK:n identiteetin kanssa.
Korjaa jos olen väärässä, mutta eikös se ole juurikin valmentajan yksi keskeisimmistä työtehtävistä; peluuttaa omaa juttuaan? Tai pikimmiten valmentaa joukkuettaan pelaamaan oman systeeminsä mukaisesti? Niin kauan kun olen jääkiekkoa seurannut, olen ollut siinä ymmärryksessä, että valmentaja päättää kuinka joukkue pelaa. Ja mikäli niin ei tapahdu tai lopputulos ei ole halutunlainen, on valmentaja siitä vastuussa.
Jokainen itseään ammattilaiseksi kutsuva valmentaja (tai pelaaja) pyrkii kehittymään jatkuvasti. Summanenkin on pyrkinyt nykyaikaistamaan pelisysteemiään vastaamaan 2010-luvun vaatimuksia, yrityksestä se ei ainakaan jäänyt kiinni. On ikävää fanien kannalta, että mother nature hockey ei pidä sisällään aktiivista taklauspeliä ja on muutenkin varovaista prosenttikiekkoa.
Ei mikään mikään suomalainen Liigaseura voi palkata valmentajaa niin, että tälle kerrotaan kuinka meillä on aina ennenkin toimittu ja valmennettu. Se, että Rami ei ole onnistunut pysymään kollegoidensa mukana pelitaktisesti ei siis ole Nybondaksen syy.
On mahdollista, että Rami vielä nousee sen kuuluisan Felix -linnun tavoin takaisin "elävien kirjoihin," mutta se vaatii melko radikaaleja pelitapamuutoksia. Syytä ei ole kirvestä kuitenkaan heittää kaivoon. Hyvänä esimerkkinä toimikoon Erkka Westerlund, joka on myös menestynyt urallaan kohtalaisesti aiemmin. Hän on päivittänyt oman pelitapansa ja valmennusfilosofiansa ja ihan mukavasti on ainakin maajoukkuessa sujunut; mm. Venäjä kaatunut vaivaiset 4 kertaa tällä kaudella ja materiaali nyt Suomella on mitä on, sen kaikki tietää.
Kyllä mielestäni suurin YKSITTÄINEN syy HIFK:n konttaukseen tällä kaudella on ollut Raimo Summanen. Häntä kun en henkilökohtaisesti tunne, on vaikea sanoa millainen hän pelaajien henkisenä valmentajana ja kuinka rohkaisevan ilmapiirin hän kykenee joukkueensa sisälle rakentamaan. Kuitenkaan viime aikaiset näytöt eivät anna kovin ruusuista kuvaa tästä puolesta.
Nykypäivänä klassiset "huutovalmentajat", jotka perustavat pelon ja uhkailun kautta motivoimiseen pärjäävät enää pääsääntöisesti itänaapurissa. Ei olekaan mikään yllätys, että muuan Hannu Jortikka viihtyy KHL:ssä ja on todennut sarjan olevan hänelle paras mahdollinen paikka valmentaa. Venäläisen jääkiekkoilun kannalta olisi parasta, että sielläkin vihdoin herättäisiin nykyaikaan.
HIFK:n pelistä on pitkin kautta näkynyt (ketjulotto, maalivahtien nöyryytykset, jne.), että ilmapiiri ei todellakaan ole paras mahdollinen. Olen ollut aistivinani, että Summanen nimenomaisesti käyttää hyvinkin vanhanaikaisia metodeja yrittäeessän raapia parhaan mahdollisen suorituksen irti joukkueestaan. Omaksi ikäväkseen hän ei ole ainakaan vielä tajunnut, että keinot, jotka toimivat venäläispelaajien kohdalla, eivät toimi suomalaisten keskuudessa. Venäläispelaajathan pitävät Summasta edelleen tietynlaisena messiaana. Esim. Anton Belov (EDM) kertoi, että Summanen on yksi suurista syistä miksi hän pelaa nyt NHL:ssä.
Jos on seurannut Suomen maajoukkueen esityksiä tällä kaudella, on voinut huomata Westerlundin pelifilosofiassa täysin vastakohtaisen näkökulman; pelille asetetaan tietyt raamit ja pelaajia ROHKAISTAAN pelaamaan vahvuuksillaan ja ottamaan riskejä. Joukkueeseen rakennetaan positiivinen ilmapiiri, jossa jokainen peli on suuri mahdollisuus. Virheistä ei penkitetä tai istuteta katsomoon, eikä maalivahtia vedetä penkille parin helpon maalin jälkeen. Jokainen on kuullut sanonnan, jossa onnistumiset ruokkivat toisiaan toimii myös toisinpäin. Mikäli pelaajat joutuvat käyttämään kaiken energiansa virheiden välttämiseen on fokus väärässä paikassa ja avaimet pelin voittamiseen kerta kerrasta vastustajalla. Pomput ja muut sattumat menevät pitkässä sarjassa tasan.
Tällä kertaa väänsin pidemmän kaavan kautta, toivottavasti edes joku sai sinisestä langastani kiinni. Summa(nen) summarum: Ramin saavutuksia ei voi kukaan koskaan ottaa häneltä pois ja kiistatta hän on yksi suurista. Mutta silloin kun kehitys loppuu käy monesti kylmät. Ja näin Ramin kohdalla näyttää käyneen. Ilman, että Summanen remontoi valmennusfilosofiansa TÄYDELLISESTI, voi palkintovitriinin sinentöidä lopullisesti. Se ei tule enää näillä metodeilla täydentymään. Ja se, että vanhalle pelikirjalle keksitään vain uusi nimi "samaa paskaa uudessa paketissa" ei tosiaan riitä. Vaaditaan todellista muutosta. Onko aika ajanut Raimo Summasesta täydellisesti ohi? Sen vain aika (ja esitykset) näyttää. Hyvää torstaita, olen puhunut.
edit. edellinen kirjoittaja onnistui tiivistämään samoja ajatuksia hieman lyhyemmin. Luin vasta oman postaukseni jälkeen, sorry.