Pelikirja nyt on terminä minusta todella huono, antaa ihan väärän ja staattisen käsityksen siitä mistä on kysymys. Ikään kuin kauden alussa porukalle jaettaisiin joku aapinen, joka opeteltaisiin ulkoa ja jota robottimaisesti toistettaisiin ne seuraavat 60 peliä.
Mutta toki pelissä toisteisuutta ja rakenteita pitää olla, jos aikoo esim. nykyliigassa pärjätä. Näitä mielestäni oli ja ei ollut eilen näkyvissä. Viisikkopuolustaminen oli jopa parempaa kuin odotin. Alivoimalla toki välillä höntyiltiin ja tunnistettiin tilanteita väärin, mutta tämä on tässä vaiheessa kautta ymmärrettävää ja menee myös yksilövirheiden piikkiin.
Hyökkäyksiinlähtöjen ja hyökkäysalueen hyökkäyspelin osalta on sitten vähän enemmän tekemistä. Ensimmäisen osalta posiviitivista oli, että hyökkäyksiinlähdöt paranivat oikeastaan koko pelin ajan, ja huonon ensimmäisen erän jälkeen kaksi seuraavaa olivat selvästi parempia. Osa yksilöistä oli myös kiekollisesti edelleen aika kesäterässä, mikä johti kiekonmenetyksiin ja pari metriä ohi kohteesta menneisiin metrin syöttöihin. Viisikon tuki avauspelaamisessa kiekolliselle oli jonkinlaista, mutta silti vaillinaista, joka jätti avauspelaamisen osalta aika paljon vastuuta kiekolliselle puolustajalle. Esim. valovuoden verran ensimmäisistä harjoituspeleistä parantaneelle Rafkinille (tai Larssonille) tämä sopi, ja jalkava ja kiekollisesti taitava nuori puolustaja hoiti hommansa todella hyvin. Ivarsson ja Viro yrittivät ja selviytyivät pääosin ihan hyvin, mutta etenkin Ivarsson joutui kiekollisiin taitoihinsa nähden lopulta liian usein vaikeisiin tilanteisiin, mikä johti kiekonmenetyksiin ja vaarallisiin vastahyökkäyksiin. Bibic ja Anttalainen antoivat sen helpon syötön tai pelasivat norsukiekon alueelta ulos, ja tämä oli ihan ok. Kokonaisuutena ei minusta sorruttu liikaa roiskimiseen vaan pääosin yritettiin rakentaa peliä ihan oikein kiekolla, vaikka tuossa kehitettävää vielä jäikin.
Hyökkäysalueen hyökkäyspelin osalta selvien rakenteiden tai suhteessa viime vuoteen muutosten löytäminen oli sitten hiukan hankalampaa. Ainakin tunnuttiin suosivan vähemmän pelaamista päätypelien kautta, ja pyritiin vahvemmin pelaamaan kohti maalia. Tämänkin osalta mieleen jäi lähinnä yksilöiden hiukan kummallisia kiekollisia ratkaisuja ja virheitä. Vaikka sinänsä pelattiin päätypelien sijasta kohti maalia, niin maalintekosektorilla aikailtiin ihan liikaa ja haettiin ihmeellisiä siirtoja (mm. Ortegan jättö taakse Anttalaiselle, Pärssisen parikin syöttöä ja ylimääräistä veivailua). Kestnerin pelistä tykkään tässäkin suhteessa, on minusta maalintekosektorissa sopivan itsekäs, ja syöttää vain jos tämä oikeasti nostaa maalinteon todennäköisyyttä. Eilen nyt ei vain hänelläkään sattunut uppoamaan parista maalintekopaikasta huolimatta.
Tässä vaiheessa Raipen joukkueen peli-identiteetti vaikuttaa jonkinlaiselta hiukan suoraviivaistetulta "yksinkertaisen tamperelaisen" meidän peliltä. Palautuksia ja rytmittämistä on karsittu, hyökkäysalueella pyritään pelaamaan enemmän kohti maalia ja viisikkopuolustamisessa keskitytään maalinedustan ja sektorin ylimiehittämiseen (ei kuitenkaan kaskismaiseen passiivisuuteen asti mennen). Onhan tuossa aika iso kontrasti esim. verrattuna Pennasen HPK:n, joka edellisen mestaruuden voitti. Mutta edelleen voittavaa jääkiekkoa voi pelata monenlaisten taktisten valintojen kautta. Odotukseni olivat ensimmäistä peliä ajatellen tämän osalta aika matalalla, joten Raipen TPS onnistui pelitaktisen identiteetin osalta jopa yllättämään hienoisesti positiiviseen suuntaan.