Radio Rock

[CuJo#31]

Moisio on tämän viikon lomalla. Jotenkin ei yllätä, että uusinnat tuntuvat pyörivän. Ei taida kaksikolla Sainio-Junna kompetenssi riittää lähetyksen pyöritykseen kahdestaan.

Ehkä parempi näin.

 

[kopo]

Moisio on tämän viikon lomalla. Jotenkin ei yllätä, että uusinnat tuntuvat pyörivän. Ei taida kaksikolla Sainio-Junna kompetenssi riittää lähetyksen pyöritykseen kahdestaan.

Ehkä parempi näin.

Sainio voisi kyllä siirtyä muiden aktiviteettien pariin ihan kokonaan. Voisin sitten palata Korporaation kuuntelijaksi vielä.

 

[Roger Moore]

Moisio on tämän viikon lomalla. Jotenkin ei yllätä, että uusinnat tuntuvat pyörivän. Ei taida kaksikolla Sainio-Junna kompetenssi riittää lähetyksen pyöritykseen kahdestaan.

Ehkä parempi näin.

Itse asiassa puhuivat joskus pari viikkoa sitten että myös Sainiolla on lomaa joulukuun alussa, eli voihan ne olla molemmat nyt lomalla.

 

[korkki]

Moisio - Junna vois olla ihan hyväkin pari. Mun mielestäni Tytti on aikalailla paras mimmi mitä Korporaatiossa on ollut.

 

[CuJo#31]

Moisio - Junna vois olla ihan hyväkin pari. Mun mielestäni Tytti on aikalailla paras mimmi mitä Korporaatiossa on ollut.

Kyllä omastakin mielestä Tytti Junna on Korporaation historian paras naispuolinen juontaja. Siihen ei toki paljon vaadita.

Harri Moisio on sen verran laajan yleistiedon omaava, että naisen on syytä olla edes hieman samalla tasolla, koska Kim Sainiohan ei selvästikään ole.

Jenni Alexandrova oli Jussi Heikelän sanoin tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Tai ainakin hänet roolitettiin sellaiseksi Korporaatiossa.

Veera Karhuvaara oli tyhjän hihittelijä (vrt. Anni Hautala) ja hänkin aika bimbon oloinen.

Paula Rinta-Kanto eli Paukkki oli aikuispissis. Ei voisi kauempana olla Korporaation miehistä. Toisaalta toi sitä kautta kontrastia. Ei kuitenkaan lainkaan miellyttävä kuunneltava. HitMix oli hänelle aivan oikea osoite.

Oliko vielä muita?

 

[Outsider]

Mun mielestä Junna taas on jopa Sainiota isompi turhake. Alusta asti yrittänyt ottaa ihan liikaa roolia, mutta ei tuo minkäänlaista lisäarvoa ohjelmaan.

 

[Roger Moore]

Jenni Alexandrova oli Jussi Heikelän sanoin tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Tai ainakin hänet roolitettiin sellaiseksi Korporaatiossa.

Veera Karhuvaara oli tyhjän hihittelijä (vrt. Anni Hautala) ja hänkin aika bimbon oloinen.

Paula Rinta-Kanto eli Paukkki oli aikuispissis. Ei voisi kauempana olla Korporaation miehistä. Toisaalta toi sitä kautta kontrastia. Ei kuitenkaan lainkaan miellyttävä kuunneltava. HitMix oli hänelle aivan oikea osoite.

Oliko vielä muita?

Jenni oli muistaakseni ihan toimiva silloin Heikelä-Linnanahde Korporaation aikoihin, silloin tosiaan luotiin se täysi vastakohta noille kahdelle ja roolihan oli ainoastaan olla miesten höykyytettävänä. Linnanahteen poistumisen myötä rooli muuttui sitten jonkin verran ja kaikkein pahinta paskaa kuultiin kyllä varmasti silloin kun Heikelä ja Jenni oli jonkin aikaa kahdestaan.

Paukkki ja Tytti ovat rooliltaan suht samanlaisia, eli molemmat on n. 20 vuotta nuorempia mitä nykyisen Korporaation miesjäsenet ja tuovat jonkinlaisen tasapainon tähän. Tytti kyllä on näistä kahdesta ihan helvetisti fiksumpi ja sopii siksi mielestäni paremmin kuin Paukkki joka tosiaan oli aikuispissis. HitMix sinänsä ihan sopiva paikka, oli tosin hauskaa kun joskus vieraili Korporaatiossa niin sanoi että erikoista olla töissä radiokanavalla jonka musiikista ei tiedä yhtään mitään. Siis sitäkään vähää mitä esim. Sainio monista rock-yhtyeistä... (piti mainita ennen kuin joku tarttuu).

---------

Muita juttuja kanavaan liittyen, aiemmin on tullut kehuttua tuota Klasun vetämää Hall of Famea niin nyt on pakko antaa vähän pyyhkeitä tämän viikon osalta. Olen toki ehkä vähän huono arvioimaan koska olen kova Nightwishin fani, mutta mielestäni tämä Tuomas Holopaisen esittely jäi vähän puolivillaiseksi. Ensinnäkin jo siitä syystä että nyt kun oli itsenäisyyspäivä tällä viikolla niin tuo esittely jäi ainoastaan neljään jaksoon, Holopainen on kuitenkin suomalaisessa metallimusiikissa ja musiikissa ylipäätään sellainen hahmo että olisi ansainnut ihan täyden viiden jakson viikon. Nyt mentiin neljällä jaksolla niin oltiinkin sitten siinä tilanteessa että ekana kuultiin luonnollisesti Nightwishin ekalta levyltä The Carpenter ja sen jälkeen hypättiinkin suoraan Anette Olzonin aikaan Amaranth-biisillä, sitten tuli Holopaisen soololevyä ja viimeisenä uusimman Nightwish-levyn How's the Heart. Ei hyvä.

Toki onhan se selvää että kun Holopaisen kohdalla puhutaan jo ihan kohtalaisen pitkästä urasta jo pelkän Nightwishinkin osalta niin hankala sieltä on ihan kaikkea käydä läpi, mutta siitä huolimatta olisin jo ensinnäkin sen muutoksen tehnyt että Holopaiselle olisi annettu "täysi viikko" ja tämän avulla vähän monipuolisemmin biisejä. Olisin ehkä jättänyt sen soolohomman soittamatta koska se nyt ei varsinaisesti edusta rockia vaan enemmän jonkinlaista "leffamusiikkia" vaikka onkin sarjakuvan pohjalta tehty, tai biisiksi olisin valinnut ihan jotain muuta kuin tuon Lifetime of Adventuren. Sillä levyllä itse asiassa löytyy rockimpaakin sisältöä kuten vaikkapa Cold Heart of the Klondike jonka laulaa Tony Kakko. Muista biisivalinnoista olisin sitten soittanut Anetten ja Floorin ajoilta jotain muuta kuin nuo valitut kaksi biisiä.

Lisäksi, Holopaisellahan on ollut näitä muitakin bändivirityksiä, esim se bläkkis-bändi Darkwoods My Betrothed ja For My Pain. Tosin näissä Holopainen taitaa enemmän olla rivijäsen ja sävellystyön tekee muut, joten sinänsä ymmärtää jos näitä ei soitettu. Anyway, olisin rakentanut Nightwishin ja sen yhden pakollisen roopeankka-biisin osalta setin jotenkin näin:

-Ekalta levyltä jotain, The Carpenter oli ihan hyvä valinta koska siinähän Holopainen laulaa myös itse
-Sen jälkeen tuli Nightwishiltä levyt Oceanborn ja Wishmaster, jommalta kummalta ehkä jotain mutta toisaalta Nightwishin kohdalla merkittäviä muutoksia miehistöön tuli Century Child -levylle kun Marko Hietala tuli bändiin joten ajankäytön vuoksi hypätään siihen ja biisiksi vaikka Dead to the World jossa laulaa siis sekä Tarja että Marko.
-Tästä olisi sitten hypätty sinne Anette Olzonin aikaan, Dark Passion Playlta olisin valinnut about minkä tahansa muun biisin kuin Amaranthin. Sahara olisi voinut olla ihan hyvä ja piristävä poikkeus ja vähemmin soitettu radiossa.
-JOS nyt siis pitää sitä roopeankka-musiikkia soittaa niin olisi menty sillä Cold Heart of the Klondikella
-Viimeiseksi sitten Floor-eralta jommalta kummalta levyltä jotain, sinänsä ehkä loogisempi että tältä uudemmalta levyltä niin olkoot vaikka Shoemaker.

Toinen vaihtoehto toki sitten se että Holopaisen soolovirittely olisi jätetty kokonaan pois ja tämä olisi lisännyt yhden biisin lisää tuonne alkuun ja olisi saatu mukaan jotain Oceanbornilta tai Wishmasterilta, mutta toki sinänsä ymmärrän että "pakko" on olla mukana myös tuota sooloa. Eli joo, tämä olisi Tuomas Holopaisen Radio Rock Hall of Fame Roger Moore -edition:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=nLLmCR951so

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=dmneTS-Gows

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=OY8C5BcMKag

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=FTVg3QpBBR8

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Rjp_DfvJimg

Ugh.

 

[CuJo#31]

Muita juttuja kanavaan liittyen, aiemmin on tullut kehuttua tuota Klasun vetämää Hall of Famea niin nyt on pakko antaa vähän pyyhkeitä tämän viikon osalta. Olen toki ehkä vähän huono arvioimaan koska olen kova Nightwishin fani, mutta mielestäni tämä Tuomas Holopaisen esittely jäi vähän puolivillaiseksi. Ensinnäkin jo siitä syystä että nyt kun oli itsenäisyyspäivä tällä viikolla niin tuo esittely jäi ainoastaan neljään jaksoon, Holopainen on kuitenkin suomalaisessa metallimusiikissa ja musiikissa ylipäätään sellainen hahmo että olisi ansainnut ihan täyden viiden jakson viikon. Nyt mentiin neljällä jaksolla niin oltiinkin sitten siinä tilanteessa että ekana kuultiin luonnollisesti Nightwishin ekalta levyltä The Carpenter ja sen jälkeen hypättiinkin suoraan Anette Olzonin aikaan Amaranth-biisillä, sitten tuli Holopaisen soololevyä ja viimeisenä uusimman Nightwish-levyn How's the Heart. Ei hyvä.

Kattava listaus veljeltä. Lainaan vain tuon kohdan, johon vastaukseni liittyy.

Minun aktiivinen Nightwish-kuunteluni jäi kahteen ensimmäiseen levyyn, jotka tietenkin ovat tietenkin ne rakkaimmat (pätee omalla kohdallani muuten moneen bändiin). Voin kehaista olleeni heti alusta saakka Nightwishin uraa seuraamassa. Sain kaverin kautta debyyttialbumin kuunteluuni heti tuoreeltaan vuonna 1997. Ja tulihan sitä paljon kuunneltuakin.

Holopaisen jaksojakin on Suplan kautta kuunneltavissa viisi. Se toinen, ilmeisesti vahingossa radiosoitosta kokonaan väliin jäänyt biisi esittelyineen oli Wish I Had an Angel (2004). Ainakin etukäteen mainostettiin, että tiistaina (7.12.) kuullaan kaksi jaksoa. Näin ei tainnutkaan tapahtua.

Tuo "puuttuva" biisihän oli aika sopivalta ajanjaksolta, jotta saatiin koko Holopaisen tähänastinen ura kattavasti käsiteltyä. Toisaalta yksittäisistä biiseistä Nemo taisi olla suurempi hitti Once-albumilta. Sen olisin ehkä valinnut toiseksi listalle. Kenties Klasu halusi tosiaan päästää myös Marco/Marko Hietalan enemmän ääneen. Toihan mies bändiin aivan uuden ulottuvuuden. Tuomaksen oma lauluääni ei todellakaan olisi riittänyt sille tontille.

Haastava tehtävä saada 25-vuotinen ura kattavasti puserrettua viiteen biisiin.

Viikko 49 - Tuomas Holopainen

Tällä viikolla Radio Rockin Hall of Fameen nostetaan muuan Nightwish-maestro nimeltään Tuomas Holopainen. Hänet tunnetaan parhaiten edellämainitun Nightwishin kosketinsoittajana, säveltäjänä, sanoittajana sekä perustajajäsenenä. 1. Nightwish - The Carpenter 2. Nightwish - Wish I Had An Angel 3...

www.supla.fi

 

[Roger Moore]

Holopaisen jaksojakin on Suplan kautta kuunneltavissa viisi. Se toinen, ilmeisesti vahingossa radiosoitosta kokonaan väliin jäänyt biisi esittelyineen oli Wish I Had an Angel (2004). Ainakin etukäteen mainostettiin, että tiistaina (7.12.) kuullaan kaksi jaksoa. Näin ei tainnutkaan tapahtua.

Tuo "puuttuva" biisihän oli aika sopivalta ajanjaksolta, jotta saatiin koko Holopaisen tähänastinen ura kattavasti käsiteltyä. Toisaalta yksittäisistä biiseistä Nemo taisi olla suurempi hitti Once-albumilta. Sen olisin ehkä valinnut toiseksi listalle. Kenties Klasu halusi tosiaan päästää myös Marco/Marko Hietalan enemmän ääneen. Toihan mies bändiin aivan uuden ulottuvuuden. Tuomaksen oma lauluääni ei todellakaan olisi riittänyt sille tontille.

Noniin, eli tosiaan viisi osaa on tehty mutta radiossa kuului vain neljä. Tai ainakaan itse en tosiaan tuota puuttuvaa kakkososaa kuullut. Wish I Had an Angel tosiaan sopii tähän väliin ihan hyvin, olkoonkin että pienenä vastarannan kiiskenä olisin ottanut vähemmän soitetun Dead to the Worldin aiemmalta levyltä koska siinäkin tosiaan Hietala on jo mukana. Once on toisaalta levynä tunnetumpi ja tulee todennäköisesti olemaan hamaan tappiin se Nightwishin The Levy joka teki Nightwishista nykyisenlaisensa järkäleen.

 

[V-G-]

Mun on vaikea hyväksyä sellaista Tuomas Holopaisen uran kertausta, jossa ei soiteta Poet and the pendulumia. Se on täysin posketon mestariteos ja lisäksi täysin ensiarvoisen olennainen osa Holopaisen uraa. On sanonut, että kasvaisi horsmaa ilman sen biisin kirjoittamisen tarjoamaa henkireikää.

 

[CuJo#31]

Mun on vaikea hyväksyä sellaista Tuomas Holopaisen uran kertausta, jossa ei soiteta Poet and the pendulumia. Se on täysin posketon mestariteos ja lisäksi täysin ensiarvoisen olennainen osa Holopaisen uraa. On sanonut, että kasvaisi horsmaa ilman sen biisin kirjoittamisen tarjoamaa henkireikää.

Tässä voi tulla vastaan yksinkertaisesti radion eräs lainalaisuus eli kappaleen liiallinen kesto. Kyseinen mestariteos on pituudeltaan lähes 14-minuuttinen.

Jaksot kuuluvat päivittäin neljästi ja lisäksi lauantaina uusintana kertaalleen. Tämä yksi biisi veisi viikossa soittoaikaa n. tunnin ja kymmenen minuuttia.

 

[Roger Moore]

Mun on vaikea hyväksyä sellaista Tuomas Holopaisen uran kertausta, jossa ei soiteta Poet and the pendulumia. Se on täysin posketon mestariteos ja lisäksi täysin ensiarvoisen olennainen osa Holopaisen uraa. On sanonut, että kasvaisi horsmaa ilman sen biisin kirjoittamisen tarjoamaa henkireikää.

Samaa mitä @CuJo#31 sanoi, lisäksi Nightwishilta löytyisi näitä pitkiä biisejä myös esim. Ghost Love Score tai The Greatest Show on Earth mutta ei näitä pitkiä biisejä vaan oikein voi tuollaiseen pistää.

 

[CuJo#31]

Radio Rock tekee todellisen kulttuuriteon (ainakin) ensi viikolla. Maanantaista torstaihin klo. 20-22 taajuudella kuullaan Klaus Flamingin klassikko-ohjelmia. Tämä liittynee kanavan 15-vuotisjuhlallisuuksiin. Toivottavasti ei jää yhden viikon mittaiseksi!

Vielä kun jostain saisi kuulla Radio Mafian aikaisia Metalliliittoja.

Ma: Siinä sixty-seventy
Ti: Tiistaitrippi
Ke: Keskiviikon perinteiset
To: Torstain terävät

Klasun ohjelmathan ovat musiikillisesti (ja toki muutenkin) kanavan parasta antia. Hirvittää vain miehen tuleva eläköityminen. Ikäähän tuli viime joulukuussa mittariin jo miehekkäät 63 vuotta. Tuskin enää montaa vuotta jäljellä. Sniff.

 

[nummenkallio]

Kuinkas moni täällä muuten mehustelee Laura "vähän ryyppää" Vähähyyppää?

Itse voisin sanoa ainakin sen, että hyvä Insta hänellä. Hyvin laittaa itseään persoonana likoon. Eikä nyt toimittajanakaan sen paskempi. Äijjät tykkää. Nehän tuota kuuntelee.

 

[Reverent]

Kuinkas moni täällä muuten mehustelee Laura "vähän ryyppää" Vähähyyppää?

Itse voisin sanoa ainakin sen, että hyvä Insta hänellä. Hyvin laittaa itseään persoonana likoon. Eikä nyt toimittajanakaan sen paskempi. Äijjät tykkää. Nehän tuota kuuntelee.

Vähähyyppä ja Marce ovat ne toimittajat, joiden aloittaessa kanava vaihtuu välittömästi. Vähähyypän ohjelmissa vituttaa ne loputtomat bändihaastattelut, jotka eivät jaksa kiinnostaa ei sitten yhtään.

 

[kaizu]

Radio Rock tekee todellisen kulttuuriteon (ainakin) ensi viikolla. Maanantaista torstaihin klo. 20-22 taajuudella kuullaan Klaus Flamingin klassikko-ohjelmia. Tämä liittynee kanavan 15-vuotisjuhlallisuuksiin. Toivottavasti ei jää yhden viikon mittaiseksi!

Aivan mahtava juttu! Varsinkin tiistaitrippi oli todellinen suosikkini. Toivotaan todellakin että ei ole vaan yksi viikko.
Edit. Kyseessä on vain tämä yksi viikko. Pitää olla hereillä ens viikolla, tiistaitrippiä en kyllä varmasti missaa!

 

[CuJo#31]

Tuli tarkennusta ensi viikon Klasun illan klassikko-ohjelmiin. Ne eivät ole vanhoja tallenteita, koska niitä ei ole säilytetty.

Maanantai ja tiistai mennään vanhojen tallessa olleiden soittolistojen mukaan, mutta uusilla tarinoilla.

Keskiviikko ja torstai sitten kokonaan "uusilla" biiseillä. Torstain terävimmissä ilmeisesti mennään oikeasti uudehkoilla raskaamman tavaran esityksillä.

Jospa videon linkkaus toimii:

Linkki: https://fb.watch/apDqan3CXa/

 

[CuJo#31]

Kylläpä heräsi lämmin tunne sydänalaan. Kuin olisi aikakoneella siirtynyt teiniaikoihin (tarkemmin sanottuna vuoteen 1997). Kyseessä oli musiikillisesti todella kova metallivuosi.

Tämä johdantona Klasun Kvartaalin vuoden ensimmäiseen jaksoon (joka on juuri menossa kanavalla). Aikahaarukkahan on nyt 1972-1997.

Neljä ensimmäistä Kvartaalin biisiä (viidettä vesi kielellä odotellessa):
Stratovarius - Kiss of Judas
Gamma Ray - Valley of the Kings
Rhapsody - Land of Immortals
Children of Bodom - In the Shadows

Ihan kuin kuuntelisin taas Metalliliittoa (tai muuta vastaavaa kokoelmaa) CD:ltä omassa huoneessa. Ihanaa musiikkia. Ihana tunne.


E
Potpuri mallia 1997 jatkui vielä kahden kappaleen verran:
Nightwish - Astral Romance
HIM - When Love and Death Embrace

 

[kaizu]

Minäpä täytin 16 vuotta vuonna -91. En tosin silloin vielä ymmärtänyt, kuinka spesiaali-vuosi se Rockin historiassa tulisi olemaan. Anyway, hienoa että Klasu on taas takaisin kvarttaalinsa kanssa. Ei Janne vaan ole samaa tasoa

 

[Vesuri]

Töissä tuota tulee kuunneltua, mutta päivällä vaihtuu kanava tai menee radio kiinni. Nikulalle tullut annettua lukemattomat mahdollisuudet, mutta ei sitä vaan jaksa. Jotain muutakin odotan kuin matkalla ostetun Iltaroskan selaamista ja uutisten toistamista kapulakielellä. Karmeinta on kun lähtee sitten kommentoimaan ajankohtaisia asioita ilman mitään hajua asioista ja niiden taustoista. Yleistietämys ei riitä eikä viitsi ottaa asioista selvää, mutta mielipiteet ovat vahvoja. Aivan kaameata paskaa. Kaupantekijäisiksi soittelee kavereidensa musiikkia päivästä toiseen. Hermannia, Hynystä ja Hanoirocksia saa kuulla.

Nikulan hiljennyttyä ei tilanne parane yhtään Marcen kanssa. Iltapäiväohjelmat ovat vuodesta toiseen toistensa kopioita ja Marce höröttelyineen ei vaan uppoa.

 

[JYP#44]

Töissä tuota tulee kuunneltua, mutta päivällä vaihtuu kanava tai menee radio kiinni. Nikulalle tullut annettua lukemattomat mahdollisuudet, mutta ei sitä vaan jaksa. Jotain muutakin odotan kuin matkalla ostetun Iltaroskan selaamista ja uutisten toistamista kapulakielellä. Karmeinta on kun lähtee sitten kommentoimaan ajankohtaisia asioita ilman mitään hajua asioista ja niiden taustoista. Yleistietämys ei riitä eikä viitsi ottaa asioista selvää, mutta mielipiteet ovat vahvoja. Aivan kaameata paskaa. Kaupantekijäisiksi soittelee kavereidensa musiikkia päivästä toiseen. Hermannia, Hynystä ja Hanoirocksia saa kuulla.

Samaa mieltä. Nikulan ohjelmassa on silmiin... anteeksi korviinpistävää se, että niitä Jonen lukemia iltapäivälehtien uutispaasauksia joutuu kuuntelemaan joskus parikin minuuttia, että saa paasauksesta kiinni onko juontaja nyt puolesta vai vastaan.

Ennen joulua tiernapoikalähetyksessä Olli Hermanin kanssa kaksikko jutteli AY-liikkeestä ja jouduin kuuntelemaan usemman minuutin, että sain selville Nikulan näkemyksen asiaan. Nikula oli lopulta sitä mieltä, että AY-liike on aikansa elänyt ja vanhentunut tapa, mutta samaan aikaan nuoret työntekijät eivät ymmärrä järjestäytyä. Olli Herman sentään vaivautui perustelemaan omia näkemyksiään, mutta Nikulan argumentit ovat aina tasoa "lukematta paskaa".

Sama toistui viime viikolla, kun Jone puhui Persu-nuorten tekemästä polttoaineen hintaan liittyvästä aloitteesta. Pitkään kuvittelin Jonen puolustavan aloitetta, kunnes viimeisessä lauseessa todettiin poliitikkojen olevan juuri siksi niin typeriä ja perseestä, koska heidän pöydälle tulee näin paskoja aloitteita.

Jone Nikulan juonnot kuulostavat amiksen tupakkapaikalta revityn elämäntapakriitikon puheilta, missä ollaan vastaan kaikkea ihan vain periaatteesta tarjoamatta koskaan ensimmäistäkään ratkaisua ongelmiin. Nikula on kuin ääripäinen vastakohtaversio edeltävän ohjelman Harri Moisiosta, joka on hyvinkin pohdiskeleva ja kykenee pohtimaan ääneen asioiden molempia laitoja. Valitettavasti Harri menee yhtä lailla hukkaan Sainion kanssa, jonka ulosanti on kevyempi versio Nikulasta.

 

[kopo]

Nikula on kuin ääripäinen vastakohtaversio edeltävän ohjelman Harri Moisiosta, joka on hyvinkin pohdiskeleva ja kykenee pohtimaan ääneen asioiden molempia laitoja. Valitettavasti Harri menee yhtä lailla hukkaan Sainion kanssa, jonka ulosanti on kevyempi versio Nikulasta.

Hyvin paljon samaa mieltä kirjoittajan kanssa, lainaan nyt vain tämän pätkän. Vitutti kyllä aika lailla kun oli vain pakko lopettaa Korporaatio tuon Sainion takia. En käsitä mistä tuollainen vaivaannuttava pölö on löydetty. Harri on ihan fiksu ja hauska kuten on jo todettu mutta ei riitä kun seura on tuon kaltaista. Jonea ei ole juuri koskaan pystynyt kuuntelemaan kuin satunnaisesti vieraan kanssa (esim. Rane ja Hynynen, Lampikin joskus). Marcesta ei tarvitse edes sanoa mitään.

 

[Roger Moore]

Marcesta ei tarvitse edes sanoa mitään.

Marcessa tosin oli se hauska juttu että kun mies tuurasi joskus Sainiota aamulähetyksessä niin Harri & Marce oli oikeasti ihan toimiva pari. Marcella on kuitenkin ihan hyvää tietämystä musiikin ja viihteen historiasta muutenkin, niin siellä tuli sitten ihan asiallista juttua. Toki sitten ihan päinvastainen esimerkki oli se kun Marce tuurasi Harria ja siellä oli Marce ja Sainio...

 

[kopo]

Marcessa tosin oli se hauska juttu että kun mies tuurasi joskus Sainiota aamulähetyksessä niin Harri & Marce oli oikeasti ihan toimiva pari. Marcella on kuitenkin ihan hyvää tietämystä musiikin ja viihteen historiasta muutenkin, niin siellä tuli sitten ihan asiallista juttua. Toki sitten ihan päinvastainen esimerkki oli se kun Marce tuurasi Harria ja siellä oli Marce ja Sainio...

Harmi että en päässyt itse kuulemaan tuota vaihetta silloin. Olisi ollut mielenkiintoista tavallaan kyllä. Mutta joo. Juuri tuli yhden tutun kanssa puhetta vieraista joita joskus on Korporaatiossa tuolla ollut ja kaivelin Suplasta yhden vanhan haastiksen Jussin (ja Harrin) ajoilta. Vaikka Jussilla alkoikin ote lipsua lopussa ikävästi motivaation suhteen niin hän oli kuitenkin hommaan muuten erittäin hyvin osuva ja osaava tyyppi kuten Harrikin. Oi niitä aikoja.

 

[Vesuri]

Jone Nikulan juonnot kuulostavat amiksen tupakkapaikalta revityn elämäntapakriitikon puheilta, missä ollaan vastaan kaikkea ihan vain periaatteesta tarjoamatta koskaan ensimmäistäkään ratkaisua ongelmiin. Nikula on kuin ääripäinen vastakohtaversio edeltävän ohjelman Harri Moisiosta, joka on hyvinkin pohdiskeleva ja kykenee pohtimaan ääneen asioiden molempia laitoja. Valitettavasti Harri menee yhtä lailla hukkaan Sainion kanssa, jonka ulosanti on kevyempi versio Nikulasta.

Jone onkin sivistystasoltaan lähempänä tupakkapaikan amisjonnea kuin radiotoimittajaa. Ja Moisioon verrattuna todellakin se ero, että Moisio pohdiskelee asioita eri kantilta, myöntää tietämättömyyttään asioista, kuuntelee muita, ottaa asioista selvää. Aika monesti kuulee, että on biisin aikana perehtynyt asiaan ja myöntää erheitään. Sainiolla on ihan puhtaasti käsikirjoitettu tuo rooli. Punaniska juntti sivistyneen Moision vastaparina. Omasta mielestä toimii ihan hyvin.