Kirjeenvaihtajana Suomen Islamabadissa
Haloo. Kunnallisvaalit olivat viime syksynä.
Hyvä kuitenkin, että asioista keskustellaan.
Usein aamuisin saan pienen raivarin lukiessani paikallisen Pravdan yleisönosastoa (vast) tai paikkallislehtien mielipidekirjoituksia. Voi sitä voivottelun ja valituksen määrää. "Jumalauta, kun turistit hiihtää mikkeliläisten veronmaksajien rahoilla ylläpidetyillä laduilla"... ja vähän sitä rataa. No sitten lasken kymmeneen ja totean, että tänäänkin on hyvä aamu ja kaikilla ihmisillä on oikeus mielipiteisiin. Muiden mielipiteet eivät estä minua laitamasta plus-pokia silmille. Kieltämättä tämä ketjun muutamat viestit tai paremminkin viesteihin sisältyvä ajattelumalli sai aikaan päänupissa vähän kierroksia.
Mikäli paikallisessa, siis mikkeliläisessä mediassa, esitetyt ja eri keskusteluissa korviin soimaan jääneet lausahdukset heijastelevat yhtään paikkakunnan ihmisten yleistä ajattelutapaa, voi pienellä analyysillä löytää seuraavia ajatuskulkuja, jotka leimaavat nykyistä Pyhän Mikaelin kaupungin asujamistoa.
1) Fatalismi:
Voi voi, olemme kuin lastu laineilla. Joku tulee ja lakkauttaa, joku toisi töitä, joku perustaisi. Vallitsee odotus, että joku tulee ja pelastaa. Täällä tuntuu olevan välillä vähän islamilainen meininki.
Vaikka ulkopuolisia hieman vieroksutaan, ovat etelä-savolaiset polvistuneet aina hieman ruotsalaisittain "suomea sorauttavan" edessä (Mannerheim ja Ehrnroot). Heidän tahtoonsa ovat savolaiset uskoneet kohtalonsa.
Mutta entä se oma tahto. Mikkeliläiset viime kädessä ratkaisevat ja päättävät itse, millainen kaupunki ja sen kehitys on. Ne ajat, jolloin turvataan valtion verovaroilla tuotettuihin virkamistyöpaikkoihin alkavat olla ohi. Tekemiseen sijaan voivottelu ja puhuminen vain jatkuu ja jatkuu. Hyvät, että edes puhutaan.
Realistinen optimismi ei tunnu olevan kovin hallitseva piirre täkäläisessä ajattelussa. "En usko.." , toistuu täkäläisten poliittisten päättäjien ja mielipidevaikuttajien puheissa ja teksteissä. Eli ei oikein uskota mihinkään. Päättäjien pitää kyetä luomaan uskoa tulevaisuuteen. On iso ero sanoa, että "Nyt menee huonosti, mutta kun tehdään näin ja näin, asiat hoituvat. Luonnollisesti on tärkeä, että päättäjillä on oikeasti tahtoa, osaamista ja päätöksentekokykyä.
Vaikka velkaa on, voi myös rinnalla miettiä, mitä varallisuutta kaupungilla on velan vastineena, sitäkin nimittäin on. Pääosaa on luonnollisesti vaikea realisoida rahaksi. Investoinneissa pitää olla tietysti malttia, mutta toisaalta investoinnit merkitsevät samalla työtä ja verotuloja. Jos voisin valita, osoittaisin vähäiset veroroponi ennemmin rakennusinvestointiin, joka tarjoaa työtä ja verotuloja ja johtaa välillisesti uusiin investointeihin, kuin että veroroponi kohdistuisivat työttömyyskorvauksiin rakennusmiehille, jotka pyörittelevät peukaloitaan, sen takia kun ei ole töitä.
2) Paikallisesti ihaillun hötkyilemättömän "sankarivirkamiehen" roolimalliin liittyviä lausahduksia:
"Kun ns. asiakas ottaa asian esille kolmannen kerran, on asia silloin vasta niin tärkeä, että sen suhteen pitää ryhtyä toimenpiteisiin. Muuten ei kannata hötkyillä" tai yleisesti
"Kannattaako tämän asian suhteen nyt ryhtyä toimenpiteisiin?"
Montakohan tilaisuutta on menetetty, kun ei ole suotta hötkyilty ja on laitettu jäitä hattuun, että on päässyt pääkin kylmettymään. Paikkakunnalla on tapana myös sanoa, että otetaanpas järki käteen. Siihen olen usein vastannut, että ei kyllä oteta. Kyllä silloin se vähäinenkin ajatus lakkaa kulkemasta...pidetään vaan se järki päässä. Savon Prikaatin kohtalo päätettiin pitkälti silloin, kun ratkaistiin, mihin valmiusyhtymät sijoitetaan, eli melkein kymmenen vuotta sitten. Silloin olisi syytä ollut olla hereillä. Nyt on syytä olla hereillä yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun suhteen. On täysin selviö, että mikäli emokorkeakoulujen ja - yliopistojen määrärahakehykset supistuvat, niin kyllä se ensimmäisenä heijastuu satelliittitoimintoihin päinvastaisista puheista huolimatta.
3) Herraviha (pl. epäjumaliksi nostetut mm. Mannerheim):
Lue esimerkkejä muunmuassa tämän ketjun aiemmista teksteistä.
4) Kenenkään ei täällä sovi olla toistaan rikkaampi:
Lue esimerkkejä muunmuassa tämän ketjun aiemmista teksteistä.
Kukaan ei saa menestyä ei ainakaan naapuri. Eläköön siis persaukisuus. Kaupunki tarvitsisi muutaman Leo Laukkasen lisää. Yksi on liian vähän.
5) Kasvun, vaurastumisen ja menestyksen pelko, haluttomuus laittaa itsensä likoon ja kilpailun pelko:
Huvittavaa on, että kehityksen ja kaupungin uhkana nähdään ne tahot, jotka investoinneillaan luovat työpaikkoja, vaurastumisellaan tuovat verotuloja. Täällä tunnutaan uskovan, että taivaasta ne verotulot kaupungin kassaan tulevat. Vähintäänkin puolet kaupungin työpaikoista on julkisia ja verovaroin ylläpidettyjä. Mistä ne rahat tänne tulevat. Haloo, isohko osa niistä tulee tulonsiirtoina tähän maakuntaan muulta, eli rahoja jotka on tahkonnut valtion kassaan Nokia, Fortum jne ja kaikenkarvaiset optiosaalistajat pääomaveroina. Kuka tänne viitsii tulla tuomaan niitä pääomia ja investoimaan, kun ensimmäsenä v*ttuillaan, että paskaakos tänne tulit niitä rahojasi näyttelemään. Tässä virkamieskaupungissa yrittämistä ja omin ehdoin menestymistä vieroksutaan.
No, näitähän mielipiteitä kuulee joka paikkakunnalla, mutta mielestäni täällä korostuneemmin kuin muualla, missä aiemmin olen tomumajaani kuljettanut. Toisaalta eipä tuo ole ihme, sillä jo siitä asti kun paikkakunta on ollut olemassa, on se toimeliain ja kyvykkäin kolmennes joka ikäluokasta lähtenyt lisäoppien perään muualle ja jäänyt sitten pääosin sille tielleen. Näin on ollut aina näihin päiviin saakka. Kyllähän se alkaa näkyä jo paikallisten aboriginaalien geeniperimässäkin.
Vaikka valtiovallankin ratkaisut ja maantieteellinen sijainti ym. vaikuttavat asioihin, on periferia ainakin osittain tietoinen valinta. Miten hitossa kaupunki, joka on 1) kahden huomattavan valtatien risteyspaikka, 2) joka on valtakunnan yhden pääradan varressa, 3) jossa on lentokenttä 4) jonka keskustan tuntumassa on Saimaan satama, 5) joka sijaitsee suunnilleen sadan kilometrin säteen ympyrän keskipisteessä, jonka kehällä sijaitsevat hyvien yhteyksien päässä Jyväskylä, Lahti - Heinola, Kouvola, Lappeenranta - Imatra, Savonlinna, Varkaus ja Pieksämäki, on nykyisessä jamassa. Kyllä siinä mikkeliläiset saavat katsoa itseään peilistä.
No olinpa taas negatiivinen. Tulipas purkauduttua. Anteeksi.
Vaihdan miinus-lasit plus-pokiin ja lähden ulos raikkaaseen syysilmaan katsomaan kaunista syksyä. Se on kaunis, vaikka tihkuttaa on harmaata ja pimeää.
Niin eikä tämä nyt oikein liittynyt edes jääkiekkoon ja Jukureihin. Siitäkin nöyrät anteeksipyynnöt.
Menestyminen on pitkälti tahdon asia. Jos on halua, tahtoa ja osaamista sekä on realistisesti optimistinen voi menestyä. Realistiseen optimismiin sisältyy tietoisuus siitä, että välillä voi tulla vähän takkiin. Kyllä täältä suosta vielä noustaan, jos ihmiset haluavat siihen uskoa ja tehdä sen eteen töitä, alleviivaan siis, tehdä töitä. Vai kuinka suossa tässä nyt ylipäänsä ollaan.
Herrat Turunen ja Dufva nostivat mikkeliläisten hyvällä tuella Jukurit nykyiseen menestykseen. Vastaus kysymykseen, mikä on Jukurien tulevaisuus, on, että se on juuri sellainen kuin joukkueen johto ja mikkeliläiset ja koko seutukunta haluavat. Jukurit pelaa SM-liigassa, jos paikkakunnalla niin halutaan. Jotta voi haluta, pitää tehdä töitä ihan hitosti, pitää olla osaamista ja tahtoa. Resurssit ja paikka hankitaan työllä ja tahdolla ja uskolla. Ei se ole sen kummempaa. Ihmisillä on kyky toteuttaa ihan uskomattomia juttuja. Esimerkiksi nyt vaikka tämä Keskisten veljesten kyläkauppa. Kokonaan eri asia on, riittääkö tahtoa, vai halutaanko olla vain paskahousuja.
Päätän raporttini kaikkine kirjoitusvirheineni täältä Suomen Islamabadista tähän.
