Queen tekee comebackin

  • 72 222
  • 407

BaronFIN

Jäsen
No sitten kyseessä on hieman kotikutoisempi viritys, mutta musiikkihan siinä on pääosassa. Alkuun olin varma, että nauhalta tulee, mutta kyllä ne vaan itse vetää.
 

Fordél

Jäsen
Itse asiassa tuo oli ns. jäähyväisbiisinä jo toinen yritys, koska myös vuonna 1989 julkaistu The Miracle -levy päätettiin vastaavanlaiseen kappaleeseen, eli "Was It All Worth It".

Itse miellän jäähyväisbiisiksi "These Are the Days of Our Lives", joka julkaisiin Jenkeissä sinkkuna Freddien syntymäpäivänä syyskuussa ja tuplasinkkuna Briteissä pari viikkoa Freddien kuoleman jälkeen. Kappaleen musiikkivideolla nähtiin Freddien viimeinen esiintyminen. Kappale ja video päättyvät enteellisesti sanoihin "I still love you".
 
Viimeksi muokattu:

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Itse miellän jäähyväisbiisiksi "These Are the Days of Our Lives", joka julkaisiin Jenkeissä sinkkuna Freddien syntymäpäivänä syyskuussa ja tuplasinkkuna Briteissä pari viikkoa Freddien kuoleman jälkeen. Kappaleen musiikkivideolla nähtiin Freddien viimeinen esiintyminen. Kappale ja video päättyvät enteellisesti sanoihin "I still love you".

Sama. Taisi tuo olla viimeisiä Freddien laulamia biisejä "The Show Must Go On":n ohella. Ainakin musavideo jäi tosiaan viimeiseksi. TSMGO;n aikaan Freddie oli niin huonossa kunnossa, ettei esiintymisestä tullut mitään. Laulu sentään vielä joten kuten onnistui.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Niin Show Must Go On ja Days of our Lives voivat enemmän olla Mayn ja Taylorin jäähyväisiä Freddielle kun ovat nuo yksin kirjoittaneet.

Freddien kirjoitukset ovatkin mielenkiintoisia loppupuolelta; Innuendo, Im going slightly mad, was it all worth it, miracle, breakthru ja mother love (vihoviimeinen kirjoitus ja laulusuoritus) esim nyt tulee mieleen. Siitä pääsee sisään asioihin, joita Freddie halusi itse noina aikoina kertoa.

Innuendo on muuten upea levy. Innuendo sessioiden jälkeenhän bändi palasi vielä kerran Sveitsiin äänittämään ja sieltä saatiin aika vähän tavaraa aikaan, ymmärrettävästi, mutta esim mother love on niistä sessioista.
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Sama. Taisi tuo olla viimeisiä Freddien laulamia biisejä "The Show Must Go On":n ohella. Ainakin musavideo jäi tosiaan viimeiseksi. TSMGO;n aikaan Freddie oli niin huonossa kunnossa, ettei esiintymisestä tullut mitään. Laulu sentään vielä joten kuten onnistui.

Viimeinen Freddien äänitys on ’Mother Love’ joka löytyy Made In Heaven -levyltä. Freddie laulaa kaksi ekaa säkeistöä, muttei koskaan enää palannut studioon äänittämään biisiä loppuun, joten Brian laulaa vikan säkeistön. Haikea biisi jo valmiiksi, mutta tuo tieto sieltä taustalta vetää kyllä hiljaiseksi..

Roger kirjoitti ’These Are The Days Of Our Lives’ -biisin perheelleen, mutta toki se muutti sitten merkityksensä Freddien käsittelyssä ja viimeistään videon myötä.

Meinasin tuolla jäähyväisbiisillä sitä, että jo edellisen levyn vikaksi biisiksi suunniteltiin tuollainen, koska ei tiedetty että kuinka paljon Freddiellä on vielä aikaa. Innuendolla sitten sama toistettiin ja sen piti olla viimeinen levysessio, mutta Freddie ilmoitti levyn julkaisun jälkeen että haluaa laulaa niin kauan kun pystyy, joten sessioita pidettiin satunnaisesti vielä keväällä 1991 kun Freddie vaan jaksoi lentää Lontoosta Montreauxiin Queenin studiolle. Viimeinen sessio oli sitten toukokuussa, kun Mother Lovea tosiaan äänitettiin.

Edit: kaveri ehti yllä ensin :)
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Mitä tarkoitat tuolla eettisyydellä? Biisi tuli kuitenkin ulos lähes vuotta ennen Mercuryn kuolemaa, joten sillä oli myös varmasti hänen siunauksensa. Toki biisi julkaistiin vielä sinkkuna vain 6 viikkoa ennen Mercuryn kuolemaa, joten olihan tuo varmasti tietoista jo silloin.
Eiköhän tuolle sinkun ja videon julkaisullekin ollut ihan täysin Freddien hyväksyntä. Äijähän halusi painaa hommia ihan täysin loppuun saakka ja siitähän tuo biisikin kertoo ja sen jälkeen Show'n pitää jatkua.
 

Fordél

Jäsen
Niin Show Must Go On ja Days of our Lives voivat enemmän olla Mayn ja Taylorin jäähyväisiä Freddielle kun ovat nuo yksin kirjoittaneet.

Tottahan toki näin ajateltuna, mutta ei varmasti ihan sattumaa, että These are the days of our livesista tehtiin vika musavideo. Vaikka ei ollut Freddien biisi, sopi hyviksi jäähyväisiksi. Mutta kun pitkään sairastaa (silloin) vakavaa tautia, symboliikkaa ja jäähyväis-teemaa löytyy vähän joka puolelta viimeisten vuosien tuotantoa, kuten hyvin toitkin esille.

Innuendo on muuten upea levy. Innuendo sessioiden jälkeenhän bändi palasi vielä kerran Sveitsiin äänittämään ja sieltä saatiin aika vähän tavaraa aikaan, ymmärrettävästi, mutta esim mother love on niistä sessioista.

Kyllä. Onhan se huikeeta, että yhtye teki melkeinpä parhaan levynsä viimeiseksi. Ja olosuhteet olivat tosiaan haastavat. Tai ehkä juuri siksi Innuendosta tuli niin hieno ja tunnelmallinen levy. Ja kun kuuntelee esim. Show must go onin laulua niin onhan se huikeaa, että siinä kunnossa Freddie veti vielä tollasen purkituksen.

Made in heavenia en laske tässä varsinaiseksi levyksi, koska sitä ei varsinaisesti lähdetty tekemään. Nauhoiteltiin vaan Innuendon jälkeen kaikki mahdollinen talteen. Mutta huipulla "lopettivat" ja olisi ollut suotavaakin, että olisivat jättäneet kaiken Made in heaveniin.
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Mitä kuuluu Johnn Deaconille? Käsittääkseni mies ei halua enää olla mitenkään mukana yhtyeen toiminnassa. May ja Taylor ovat kuitenkin jotain hyväntekeväisyyshommiakin viritelleet johon olisi voinut myös Deaconia odottaa mukaan. Saiko mies tarpeekseen rock-elämästä, tulehtuiko välit kavereihin vaiko jotain muuta? Freddien muistokonsertti on tainnut jäädä Deaconin viimeiseksi esiintymiseksi Queen-basistina.
 

Undrafted

Jäsen
Deacon eläköitynyt musiikista mutta kontaktissa talousjutuissa muuhun bändiin. Nähtävästi aika erokoitunut kaveri. Tämä olettaen, että wikipedia uskottava lähde. Mietin nimittäin juuri tuoreeltaan samaa ja lueskelin Queen johdannaisia wiki-juttuja.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Kyllä. Onhan se huikeeta, että yhtye teki melkeinpä parhaan levynsä viimeiseksi. Ja olosuhteet olivat tosiaan haastavat. Tai ehkä juuri siksi Innuendosta tuli niin hieno ja tunnelmallinen levy. Ja kun kuuntelee esim. Show must go onin laulua niin onhan se huikeaa, että siinä kunnossa Freddie veti vielä tollasen purkituksen.
Freddiehän oli ihan uskomattomissa kivuissa levyn tekemisen aikaan ja esim. juurikin The Show Must go Onin korkeissa nuoteissa kuten siinä lopun "I can FLYYYYY" joutui vetämään raakoja shotteja vodkaa että pystyi vetämään sen. Veti silti.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Mitä kuuluu Johnn Deaconille? Käsittääkseni mies ei halua enää olla mitenkään mukana yhtyeen toiminnassa. May ja Taylor ovat kuitenkin jotain hyväntekeväisyyshommiakin viritelleet johon olisi voinut myös Deaconia odottaa mukaan. Saiko mies tarpeekseen rock-elämästä, tulehtuiko välit kavereihin vaiko jotain muuta? Freddien muistokonsertti on tainnut jäädä Deaconin viimeiseksi esiintymiseksi Queen-basistina.

Deacon ja Mercury olivat hyvin läheisiä persoonien ilmeisistä eroavaisuuksista huolimatta ja olen ollut käsityksessä "Deacy" ei olisi koskaan täysin toipunut Freddien kuolemasta. Kyllä häntä on ymmärtääkseni pyydetty ja haluttu mukaan moneenkin Queen-juttuun, mutta mies on kieltäytynyt johdonmukaisesti ja pitää yhtyetovereihinsa yhteyttä lähinnä kirjanpitäjien kautta.

Varmasti taustalla on myös yleinen kyllästyminen muusikon elämään ja erinäiset vanhat kaunat joita Queen-miehillä kyllä riitti pitkältä ajalta.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
May jossain totesi, että jos on business puolella jotain polttavaa, niin puhelin pärähtää ja se on kirjanpitäjä sekä joskus kai itse Johnkin, joka soittaa. Edelleen osakas Queen Oyj:ssä

Deacon on aika erakko ja kai hieman ennalta-arvaamaton; välillä suostuu iloisesti yhteiskuviin ja välillä totaalisen ärtynyt huomiosta, mutta toki kaikelle on aikansa ja paikkansa.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Deacon eläköitynyt musiikista mutta kontaktissa talousjutuissa muuhun bändiin. Nähtävästi aika erokoitunut kaveri. Tämä olettaen, että wikipedia uskottava lähde. Mietin nimittäin juuri tuoreeltaan samaa ja lueskelin Queen johdannaisia wiki-juttuja.
Deacyhan sanoi jo Freddien kuoleman jälkeen, että tämä oli tässä. Keskittyi perheeseen ja "oikeaan elämään". Hän oli ymmärtääkseni se hiljaisempi kaveri, joka ei framella tykännyt koskaan olla.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Itse miellän jäähyväisbiisiksi "These Are the Days of Our Lives", joka julkaisiin Jenkeissä sinkkuna Freddien syntymäpäivänä syyskuussa ja tuplasinkkuna Briteissä pari viikkoa Freddien kuoleman jälkeen. Kappaleen musiikkivideolla nähtiin Freddien viimeinen esiintyminen. Kappale ja video päättyvät enteellisesti sanoihin "I still love you".

Videon tekemisestä löytyy pätkiä YouTubesta, huomaa kuinka huonossa hapessa Mercury oli. Tarkoituksella laitettiin vahvat meikit ja video mustavalkoiseksi.

Queen Making Of :"These Days Are The Days Are Our Lives"
 

Fordél

Jäsen

SgtMarkov

Jäsen
Tuli viimein katsottua tää Bohemian Rhapsody. Ei mulle se draamapuoli juurikaan mieleen jäänyt, paitsi että aikajanaa oli paikoin muokattu leffaan sopivammaksi. Mutta ne musiikkikohtaukset.. enpä muista että olisi aikaisemmin ollut yhtä vaikeaa istua paikallaan joraamatta kun pirunmoinen jytke tunkee korviin joka suunnasta :)

Erityisen vaikuttavaa seurattavaa oli leffan päättävä Live Aid-konsertti. Yleisesti ollaan kai sitä mieltä, että se Queenin show tuona päivänä on edelleen kaikkien aikojen paras yksittäinen live-esiintyminen. Ja nyt kun tässä on YouTubesta kelaillut näitä taltiointeja edestakaisin niin vaikea siihen väittämään on alkaa vastaankaan inttämään.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Eka muisto Queenista on naapurin YK-bemarin takapenkiltä, kun isäntä laittoi The Miracle -CD:n soimaan. Oikein kiiltävä CD. Kotona ei ollut kuin kasettisoitin. Levyn kansikuva, jossa neljän miehen kasvot on liitetty yhteen, synnytti wow-fiiliksen. Musiikki ei koulun aloittaneeseen naperoon jättänyt muistijälkiä, mutta 3-4 vuotta myöhemmin Mercuryn kuoleman jälkeen taskurahoilla ostettiin Greatest Hits I -kasetti ja myöhemmin hankittuun uuteen CD-soittimeen Greatest Hits II. Vähillä tiedoilla osti niitä levyjä mikä näytti olevan suosittua. (Onneksi Smurffit-levyt eivät olleet tuolloin listakärjessä! Aivoille tehty vahinko on vaikeasti korjattavaa sorttia.)

Kun asioita muistelee nyt 25 vuotta myöhemmin, huomaa kuinka maailma onkaan ollut niin paljon pienempi. Tietoa bändeistä ja biiseistä lueskeli pikkukaupungin kirjaston lehtihyllystä. Kun ei parempaakaan ollut. Joku saattoi tietää jonkun, jolta lainata levyjä tai kasetteja. Tai jopa kopsata jonkun kasetin, jos oli tupladekit. Hellyttävän kotikutoista. (Jonneille - joo, netti oli jo keksitty, mutta modeemin raksuttaessa etanavauhdilla ajatus käytännössä koko maailman musiikkikirjaston kuuntelusta omalla matkapuhelimella oli ihan tolkuton.) Kyllä nyt on tässä suhteessa asiat paljon paremmin.

Jos katalogista on valittava yksi suosikki, niin olkoot "Save Me". Levyistä Made In Heavenille nostan hattua - biisien koostaminen pienistä paloista ei ole ollut helpoin työ.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Kyllä se Wembleyn keikka on kuitenkin se paras Queenin keikka, aikalailla täydellinen. Siis se lauantain, perjantain keikka taltioitiin myös, mutta silloin satoi vettä ja kyseinen keikka julkaistiin bonuksena ja se leikattiin keskittyen Freddieen. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta ystäväni, joka tietää paljon bändin historiasta kertoi esim. että ...

Elokuvassa Freddie homoilee pelkästään jossain kartanossa (Sveitsissä?) kun tosielämässä mies vietti saksalaisissa homokerhoissa kuukausia varsinkin Hot Space-levyn tiimoilta ja sen jälkeen ja tod.näk. sai sieltä HIV-viruksen.

BBC:n dokkarit katsoneena (Days of our lives, loistava kaksiosainen dokkari joka kertoo aikalailla kaiken oleellisen bändistä) hän totesi, että leffa oli ihan hyvä, mutta enemmänkin jonkun fanboyn tekemä ja loppui ennen aikojaan, siis ennen "oikeaa" ja vaikeaa loppua. Pitää itsekin katsoa leffa ja kertoa oma mielipiteeni siitä.
 
Viimeksi muokattu:

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kun asioita muistelee nyt 25 vuotta myöhemmin, huomaa kuinka maailma onkaan ollut niin paljon pienempi. Tietoa bändeistä ja biiseistä lueskeli pikkukaupungin kirjaston lehtihyllystä. Kun ei parempaakaan ollut.

Omat tietolähteeni siitä, mikä oli musiikkimaailmassa IN, olivat MTV sekä siskolle tullut Suosikki. Vuodesta -94 alkaen myös Lista TOP40 -ohjelma ja syksystä -95 alkaen Jyrki.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Omat tietolähteeni siitä, mikä oli musiikkimaailmassa IN, olivat MTV sekä siskolle tullut Suosikki. Vuodesta -94 alkaen myös Lista TOP40 -ohjelma ja syksystä -95 alkaen Jyrki.
Täällä kun oli Ultra Bran uuden tulemisen myötä väittelyä siitä, että mikä oikein on sukupolvikokemus ja mikä ei, niin väitän, että Jyrki on niitä harvoja, joista oikeasti voi käyttää tätä nimitystä. Siitä muodostui oikeastaan päivärutiini, että kun koulusta saapui kotiin, niin telkkari päälle ja Jyrkiä katsomaan. Kaksi-kolme tuntia suoraa ohjelmaa joka arkipäivä, livekeikkoja, haastatteluita, ilmiöitä, ylipäätään puhetta populaarimusiikista. Tietysti myös Radiomafian tuleminen oli järisyttävän iso juttu ja uskollisesti kuunneltiin Metalliliitot, Ilmestyskirjat ja sittemmin Tiistain tanssi-illat. 80-luvulla Suosikki toimitti musiikkimedian virkaa ja television puolella Hittimittari. Jos tän hetken tube-nuorille Spotifyn ja Youtuben kautta tulee kaikki maailman musat reaaliajassa saataville, niin meillä oli nuorempana Mikko Alatalo kerran viikossa ja vissiin edesmennyt Timo TA. :) Toki myös 1985 tapahtunut radiotoiminnan avaaminen kaupallisille paikallisradioille oli yksi merkittävä asia Yleisradion kansansivitystehtävän kurimuksessa olleelle nuorisolle. Itse olin 85 tosin vasta yhdeksän vuotta, että siihen lähtöön en ihan ehtinyt. YLE:lläkin otettiin viimein pää pois persiistä ja tajuttiin, että kalliina, verorahoitteisena laitoksena heilläkin on velvollisuus tarjota ohjelmaa myös nuoremmalle kansanosalle ja siksi Radiomafia.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Täällä kun oli Ultra Bran uuden tulemisen myötä väittelyä siitä, että mikä oikein on sukupolvikokemus ja mikä ei, niin väitän, että Jyrki on niitä harvoja, joista oikeasti voi käyttää tätä nimitystä. Siitä muodostui oikeastaan päivärutiini, että kun koulusta saapui kotiin, niin telkkari päälle ja Jyrkiä katsomaan.

Jyrkistä voisi puhua paljonkin (ja laittaa oman ketjunkin), ohjelma oikeastaan toi esille kokonaisen uuden bändisukupolven. Kun vielä 1990-luvun alussa hallitsi 80-luvun suuret nimet Popeda, Eput, J. Karjalainen jne. niin Jyrkin myötä tuli mm. Zen Cafe, Apulanta, Rasmus, CMX, Ultra Bra sekä tietysti Don Huonot. Ei liene vähättelyä, että kaikkien bändien menestyksen kannalta oli ratkaisevaa haastattelut ja live-esiintymiset Jyrkissä (mukaan lukien i&i-ohjelmat).
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä kuuluu Johnn Deaconille? Käsittääkseni mies ei halua enää olla mitenkään mukana yhtyeen toiminnassa. May ja Taylor ovat kuitenkin jotain hyväntekeväisyyshommiakin viritelleet johon olisi voinut myös Deaconia odottaa mukaan. Saiko mies tarpeekseen rock-elämästä, tulehtuiko välit kavereihin vaiko jotain muuta? Freddien muistokonsertti on tainnut jäädä Deaconin viimeiseksi esiintymiseksi Queen-basistina.

Itse asiassa Deacy nähtiin Queen-basistina niinkin myöhään kuin 1997 No one but you -biisin musiikkivideolla (ja kyllähän miehen bassottelu tuossakin muistuttaa siitä että oli tärkeä osa bändiä): Queen - No One But You (Only The Good Die Young) [Official Video]

Lisäksi muistelen että jossain gaalassa olisi vedetty Show must go on kenties Paul Rodgersin kanssa ysärillä niin että myös John oli remmissä. Joku voi kenties korjata?

Itselle riipaisevin biisi Freddien poismenon suhteen on ehdottomasti Mother Love, jossa tuo lähtö konkretisoituu kun viimeisen säkeistön laulaakin Brian. En tiedä miten sen tehokkaammin voisi alleviivata että Freddie on nyt poissa. Muutenkin hieno kappale. Toinen koskettava loppuhetken tuotos on Winter's tale: Freddie Mercury - A Winter Tale (1995)

Tuossakin vielä huimaa laulua ja tietty kaihomielinen rauhantunne huokuu kappaleesta. Muistelen lukeneeni että Freddie kirjoitti kappaletta hakiessaan tuskiinsa helpotusta kävellessään ja istuskellessaan Genevenjärven rannalla maisemaa tuijottamassa.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Itse asiassa Deacy nähtiin Queen-basistina niinkin myöhään kuin 1997 No one but you -biisin musiikkivideolla: Queen - No One But You (Only The Good Die Young) [Official Video]
Tuo on itse asiassa hyvä biisi ja May laulaa kyllä hyvin.

Tässä sitä miettii vaihtoehtoista aikajanaa ja mitäs jos Queen olisi jatkanut esim. kolmijäsenisenä niin että May ja Taylor olisivat hoitaneet lauluosuuksia, kun jonkin verran lauloivat aiemminkin. Okei, Freddie oli toki myös keulakuvana ylivertainen, mutta olisihan se voinut ainakin teoriassa toimia. Ehkä vähän sellaisempaa suoraviivaista hard rockia sieltä olisi voinut tullakin...

Äh, olkoon. Queen oli nelihenkinen ja nelikko Freddie-May-Taylor-Deacy oli enemmän kuin osiensa summa. Ehkä jollain toisella nimellä olisivat voineet kolmestaan jatkaa, mutta valitettavaa on se että Queen kuoli tai ainakin vähintään neliraajahalvaantui Freddien poismenon myötä. Nämä Queen + [Insert random laulaja here] viritykset ovat ammattimiesten varmuudella suoritettuja juttuja, mutta se ei ole Queen.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuo on itse asiassa hyvä biisi ja May laulaa kyllä hyvin.

Tässä sitä miettii vaihtoehtoista aikajanaa ja mitäs jos Queen olisi jatkanut esim. kolmijäsenisenä niin että May ja Taylor olisivat hoitaneet lauluosuuksia, kun jonkin verran lauloivat aiemminkin. Okei, Freddie oli toki myös keulakuvana ylivertainen, mutta olisihan se voinut ainakin teoriassa toimia. Ehkä vähän sellaisempaa suoraviivaista hard rockia sieltä olisi voinut tullakin...

Äh, olkoon. Queen oli nelihenkinen ja nelikko Freddie-May-Taylor-Deacy oli enemmän kuin osiensa summa. Ehkä jollain toisella nimellä olisivat voineet kolmestaan jatkaa, mutta valitettavaa on se että Queen kuoli tai ainakin vähintään neliraajahalvaantui Freddien poismenon myötä. Nämä Queen + [Insert random laulaja here] viritykset ovat ammattimiesten varmuudella suoritettuja juttuja, mutta se ei ole Queen.

Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen ettei Queen yrittänyt nostaa Briania keulakuvaksi. Se ei olisi toiminut. Bändin dynamiikassa May oli kuitenkin selvästi se harkittu joskin valovoimainen älykkö eikä mikään yleisönvillitsijä. Väärältä tuo olisi tuntunut eikä Brianin sinänsä hyvä lauluääni olisi riittänyt vakuuttavasti suurimpaan osaan tuotantoa.

Kuitenkin Mayn soolohommista syntyi minusta jotain hienoakin. Tämä Live at Brixton Academy (The Brian May Band - Live at the Brixton Academy ) timanttisen taustabändin kanssa (mm. Cozy Powell rummuissa, RIP) on mahtavaa hard rock -tykitystä ja nousee melko korkealle omalla rock-konserttien top-listallani. May on soitannollisesti loistoiässä: sähköä kitarasankarimeininkiin löytyy mutta mittava kokemus näkyy ja kuuluu. Ainakin omien havaintojeni mukaan harvinaista irrottelua tohtori Maylta saa tuolta tallenteelta todistaa. Queenin biiseistä kokonaisuudessaan on mukana esim. Mayn kynäilemät Headlong, Now I'm here sekä Tie your mother down, tosin turboahdettuina versioina.
 
Viimeksi muokattu:

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Saiko mies tarpeekseen rock-elämästä

Ymmärtääkseni juuri tästä on kysymys:

Queen bass player John Deacon now wears sensible anoraks and grey trousers | Daily Mail Online

Taylor said: ‘I think he’s a little fragile and just didn’t want to know anything about talking to people in the music business or whatever. That’s fair enough. We respect that.’

Lisäksi muistelen että jossain gaalassa olisi vedetty Show must go on kenties Paul Rodgersin kanssa ysärillä niin että myös John oli remmissä. Joku voi kenties korjata?

Kyllä, Deacon esiintyi viimeisen kerran Queenin kanssa 1997 Pariisissa, mutta vokaaleissa oli Elton John.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös