Itse asiassa tuo oli ns. jäähyväisbiisinä jo toinen yritys, koska myös vuonna 1989 julkaistu The Miracle -levy päätettiin vastaavanlaiseen kappaleeseen, eli "Was It All Worth It".
Itse miellän jäähyväisbiisiksi "These Are the Days of Our Lives", joka julkaisiin Jenkeissä sinkkuna Freddien syntymäpäivänä syyskuussa ja tuplasinkkuna Briteissä pari viikkoa Freddien kuoleman jälkeen. Kappaleen musiikkivideolla nähtiin Freddien viimeinen esiintyminen. Kappale ja video päättyvät enteellisesti sanoihin "I still love you".
Sama. Taisi tuo olla viimeisiä Freddien laulamia biisejä "The Show Must Go On":n ohella. Ainakin musavideo jäi tosiaan viimeiseksi. TSMGO;n aikaan Freddie oli niin huonossa kunnossa, ettei esiintymisestä tullut mitään. Laulu sentään vielä joten kuten onnistui.
Eiköhän tuolle sinkun ja videon julkaisullekin ollut ihan täysin Freddien hyväksyntä. Äijähän halusi painaa hommia ihan täysin loppuun saakka ja siitähän tuo biisikin kertoo ja sen jälkeen Show'n pitää jatkua.Mitä tarkoitat tuolla eettisyydellä? Biisi tuli kuitenkin ulos lähes vuotta ennen Mercuryn kuolemaa, joten sillä oli myös varmasti hänen siunauksensa. Toki biisi julkaistiin vielä sinkkuna vain 6 viikkoa ennen Mercuryn kuolemaa, joten olihan tuo varmasti tietoista jo silloin.
Niin Show Must Go On ja Days of our Lives voivat enemmän olla Mayn ja Taylorin jäähyväisiä Freddielle kun ovat nuo yksin kirjoittaneet.
Innuendo on muuten upea levy. Innuendo sessioiden jälkeenhän bändi palasi vielä kerran Sveitsiin äänittämään ja sieltä saatiin aika vähän tavaraa aikaan, ymmärrettävästi, mutta esim mother love on niistä sessioista.
Freddiehän oli ihan uskomattomissa kivuissa levyn tekemisen aikaan ja esim. juurikin The Show Must go Onin korkeissa nuoteissa kuten siinä lopun "I can FLYYYYY" joutui vetämään raakoja shotteja vodkaa että pystyi vetämään sen. Veti silti.Kyllä. Onhan se huikeeta, että yhtye teki melkeinpä parhaan levynsä viimeiseksi. Ja olosuhteet olivat tosiaan haastavat. Tai ehkä juuri siksi Innuendosta tuli niin hieno ja tunnelmallinen levy. Ja kun kuuntelee esim. Show must go onin laulua niin onhan se huikeaa, että siinä kunnossa Freddie veti vielä tollasen purkituksen.
Mitä kuuluu Johnn Deaconille? Käsittääkseni mies ei halua enää olla mitenkään mukana yhtyeen toiminnassa. May ja Taylor ovat kuitenkin jotain hyväntekeväisyyshommiakin viritelleet johon olisi voinut myös Deaconia odottaa mukaan. Saiko mies tarpeekseen rock-elämästä, tulehtuiko välit kavereihin vaiko jotain muuta? Freddien muistokonsertti on tainnut jäädä Deaconin viimeiseksi esiintymiseksi Queen-basistina.
Deacyhan sanoi jo Freddien kuoleman jälkeen, että tämä oli tässä. Keskittyi perheeseen ja "oikeaan elämään". Hän oli ymmärtääkseni se hiljaisempi kaveri, joka ei framella tykännyt koskaan olla.Deacon eläköitynyt musiikista mutta kontaktissa talousjutuissa muuhun bändiin. Nähtävästi aika erokoitunut kaveri. Tämä olettaen, että wikipedia uskottava lähde. Mietin nimittäin juuri tuoreeltaan samaa ja lueskelin Queen johdannaisia wiki-juttuja.
Itse miellän jäähyväisbiisiksi "These Are the Days of Our Lives", joka julkaisiin Jenkeissä sinkkuna Freddien syntymäpäivänä syyskuussa ja tuplasinkkuna Briteissä pari viikkoa Freddien kuoleman jälkeen. Kappaleen musiikkivideolla nähtiin Freddien viimeinen esiintyminen. Kappale ja video päättyvät enteellisesti sanoihin "I still love you".
Videon tekemisestä löytyy pätkiä YouTubesta, huomaa kuinka huonossa hapessa Mercury oli. Tarkoituksella laitettiin vahvat meikit ja video mustavalkoiseksi.
Queen Making Of :"These Days Are The Days Are Our Lives"
Kun asioita muistelee nyt 25 vuotta myöhemmin, huomaa kuinka maailma onkaan ollut niin paljon pienempi. Tietoa bändeistä ja biiseistä lueskeli pikkukaupungin kirjaston lehtihyllystä. Kun ei parempaakaan ollut.
Täällä kun oli Ultra Bran uuden tulemisen myötä väittelyä siitä, että mikä oikein on sukupolvikokemus ja mikä ei, niin väitän, että Jyrki on niitä harvoja, joista oikeasti voi käyttää tätä nimitystä. Siitä muodostui oikeastaan päivärutiini, että kun koulusta saapui kotiin, niin telkkari päälle ja Jyrkiä katsomaan. Kaksi-kolme tuntia suoraa ohjelmaa joka arkipäivä, livekeikkoja, haastatteluita, ilmiöitä, ylipäätään puhetta populaarimusiikista. Tietysti myös Radiomafian tuleminen oli järisyttävän iso juttu ja uskollisesti kuunneltiin Metalliliitot, Ilmestyskirjat ja sittemmin Tiistain tanssi-illat. 80-luvulla Suosikki toimitti musiikkimedian virkaa ja television puolella Hittimittari. Jos tän hetken tube-nuorille Spotifyn ja Youtuben kautta tulee kaikki maailman musat reaaliajassa saataville, niin meillä oli nuorempana Mikko Alatalo kerran viikossa ja vissiin edesmennyt Timo TA. :) Toki myös 1985 tapahtunut radiotoiminnan avaaminen kaupallisille paikallisradioille oli yksi merkittävä asia Yleisradion kansansivitystehtävän kurimuksessa olleelle nuorisolle. Itse olin 85 tosin vasta yhdeksän vuotta, että siihen lähtöön en ihan ehtinyt. YLE:lläkin otettiin viimein pää pois persiistä ja tajuttiin, että kalliina, verorahoitteisena laitoksena heilläkin on velvollisuus tarjota ohjelmaa myös nuoremmalle kansanosalle ja siksi Radiomafia.Omat tietolähteeni siitä, mikä oli musiikkimaailmassa IN, olivat MTV sekä siskolle tullut Suosikki. Vuodesta -94 alkaen myös Lista TOP40 -ohjelma ja syksystä -95 alkaen Jyrki.
Täällä kun oli Ultra Bran uuden tulemisen myötä väittelyä siitä, että mikä oikein on sukupolvikokemus ja mikä ei, niin väitän, että Jyrki on niitä harvoja, joista oikeasti voi käyttää tätä nimitystä. Siitä muodostui oikeastaan päivärutiini, että kun koulusta saapui kotiin, niin telkkari päälle ja Jyrkiä katsomaan.
Mitä kuuluu Johnn Deaconille? Käsittääkseni mies ei halua enää olla mitenkään mukana yhtyeen toiminnassa. May ja Taylor ovat kuitenkin jotain hyväntekeväisyyshommiakin viritelleet johon olisi voinut myös Deaconia odottaa mukaan. Saiko mies tarpeekseen rock-elämästä, tulehtuiko välit kavereihin vaiko jotain muuta? Freddien muistokonsertti on tainnut jäädä Deaconin viimeiseksi esiintymiseksi Queen-basistina.
Tuo on itse asiassa hyvä biisi ja May laulaa kyllä hyvin.Itse asiassa Deacy nähtiin Queen-basistina niinkin myöhään kuin 1997 No one but you -biisin musiikkivideolla: Queen - No One But You (Only The Good Die Young) [Official Video]
Tuo on itse asiassa hyvä biisi ja May laulaa kyllä hyvin.
Tässä sitä miettii vaihtoehtoista aikajanaa ja mitäs jos Queen olisi jatkanut esim. kolmijäsenisenä niin että May ja Taylor olisivat hoitaneet lauluosuuksia, kun jonkin verran lauloivat aiemminkin. Okei, Freddie oli toki myös keulakuvana ylivertainen, mutta olisihan se voinut ainakin teoriassa toimia. Ehkä vähän sellaisempaa suoraviivaista hard rockia sieltä olisi voinut tullakin...
Äh, olkoon. Queen oli nelihenkinen ja nelikko Freddie-May-Taylor-Deacy oli enemmän kuin osiensa summa. Ehkä jollain toisella nimellä olisivat voineet kolmestaan jatkaa, mutta valitettavaa on se että Queen kuoli tai ainakin vähintään neliraajahalvaantui Freddien poismenon myötä. Nämä Queen + [Insert random laulaja here] viritykset ovat ammattimiesten varmuudella suoritettuja juttuja, mutta se ei ole Queen.
Saiko mies tarpeekseen rock-elämästä
Lisäksi muistelen että jossain gaalassa olisi vedetty Show must go on kenties Paul Rodgersin kanssa ysärillä niin että myös John oli remmissä. Joku voi kenties korjata?