Mä hyppäsin pyöräkerhoon kesän alussa, kun hommasimme viimein muutaman vuoden jahkailun jälkeen vaimon kanssa gravelit. Edellisestä pyörästä olikin jo reilu kymmenen vuotta aikaa, kun tuli yksi talvi tykiteltyä läpeensä töihin sillä, mutta muuton myötä homma jäi vähän pidemmäksi aikaa. Mutta nyt tosiaan on Trek Checkpoint alr 5 mulla ja olen kyllä tykännyt touhusta. Kilometrejä tuli juhannukseen saakka hyvää tahtia, mutta viime viikkoon saakka oli sitten n. kuukauden verran aika vaatimatonta, kun tekemistä oli vaikka mitä. Nyt rapian viikon on taas saanut aikataulut sellaiseksi, että eri väleihin olen tuutannut 30-60 minuutin spurtteja.
Gravel tai cyclocross soveltuu tähän meidän maastoon aika hyvin, kun pääosin mennään asfaltilla työmatkaa (tai vaimo, itse aloitan ehkä ensi viikolla), mutta välillä se on heikkokuntoista ja pikku hiekkapätkiä on myös. Pari kertaa olen tuossa läheisellä pururadallakin käynyt sätkimässä, ei ongelmia. Tällä hetkellä on alla vielä 32mm kumit, mutta vaihdatan huollon yhteydessä 42 millisiin - kovempi paine, pienempi vastus, parempi rullaus? Saa nähdä.
Vähän ikävässä paikassa asumme asfalttien kannalta, koska täältä pääsee vain yhteen suuntaan, ellei halua uida lahden poikki. Toisaalta tossa on tuore pyörätie keskustaan saakka (9km), joten en sikäli valita, mutta hirveästi ei lenkkivariaarioita ole, vaan täytyy lähteä samaan suuntaan aina ja painaa keskustan läpi ennen vaihtoehtojen kirjoa. Siitä niitä hiukan aukenee, mutta tuollaiseen parin tunnin rullailuun en sopivaa ole vielä löytänyt. Maastopyöräilyyn olisi mahdollisuuksia ehkä enemmän ja muutenkin tämä sykkelointi on vienyt sen verran mukanaan, että täytyy jossain vaiheessa mtb:kin hommata. Nyt alkuun kuitenkin ollaan tällainen semi-mamil.
Mäkistä seutuahan tämä on, ja nuo tunnin lenkitkin saavat puuskuttamaan, kun ei päästä vauhtia mukavuusalueelle. 27km on toi peruslenkkini, missä lähestyn nyt tunnin rajaa, viimeksi 61 minuuttia (saatana!) . Ei kova vauhti tuollaisenaan, mutta sisältää monta mäkeä, ja tällä hetkellä mun reiteni eivät ole sitä vielä tuntiin sotkeneet tällä kalustolla. Toinen pikku haaste meni jo läpi, nimittäin poljin puolikkaan lenkin isoimmalla vaihteella alusta loppuun. Kotimäessä oli paluumatkalla lukkopolkimilla pientä uskonpuutetta ilmassa, ja meinasinkin jo irrottaa toisen jalan, mutta meni sekin. Piti vähän hengähtää kuistilla ja reisissäkin värinää riitti, notta tiesi tehneensä.
Mutta juu, hieno ja ainakin omalla kohdallani suhteellisen armelias laji kropalle - saa vetää tarvittaessa kovaakin, mutta paikat pysyvät kohtalaisen ehjänä pl. lonkan koukistajia saa huoltaa. Ja toisaalta on ihan kiva painella perheenä rauhallisesti lasten tahtiin kaupungille, ja samalla saa hiukan liikuntaa siinä ohessa.
