Alla olevat jutut jotenkin kolahtivat, joten ihan pakko ottaa asia esille. Ensimmäisessä jutussa ihan tältä päivältä kerrotaan miten lapset oppivat pyöräilemään aiempaa aikaisemmin. Mutta vain viikkoa aiemmin julkaistussa jutussa kerrotaan päinvastoin, että lapset oppivat entistä vähemmän ja huonommin pyöräilemään.. mielenkiintoista
Oma poika aloitti tokaluokan nyt juuri, ja hän on kunnolla innostunut pyöräilystä vasta nyt menneenä kesänä. Pyöräily harjoiteltiin kuntoon jo vuosi sitten viime kesänä hänen ollessaan 6-vuotias, mutta sitten se vain jäi eikä hän tehnyt sitä käytännössä lainkaan noin vuoteen. Joten nyt tänä kesänä joutui treenailemaan ihan liikkeellelähtöäkin ikään kuin uudelleen, mutta nyt painelee jo innoissaan metsäisemmässäkin maastossa. Otan rehellisesti omaan piikkiin myös asiaa miksi pojan pyöräily silloin vuosi sitten jäi, sillä uskokaa tai älkää minä en ole omistanut omaa polkupyörää 12 vuoteen. Ja siitä kun olen viimeksi itse ajanut polkaisuakaan pyörällä on ainakin kuusi vuotta, joten en ole ollut mikään pyöräilyyn innostava esimerkki. Omassa arjessa ei vain ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen kerta kaikkiaan sellaisia pyöräilyyn sopivia tai sitä vaativia tilanteita. Työmatka on ollut viimeiset kymmenen vuotta vajaat 25km yhteen suuntaan, eli ei puhuta enää pyöräilymatkasta. Ja muutoin elämässä matkat ovat niin pitkiä, että autoa tarvitaan tai sitten liikun täällä pk-seudulla vapaa-ajalla julkisilla. Ja sitten taas arjen peruspalvelut ovat päinvastoin tässä niin lähellä, että käyn niissä ihan jalkaisin. Allekirjoitan täysin tuon alemmassa jutussa olevan näkemyksen siitä, että asuinympäristö on yksi valtava tekijä sille miten/milloin lapsi oppii pyöräilemään, koska juuri tuohon julkisten käyttöön lapset täällä pk-seudulla juurikin turtuvat ihan pienestä pitäen..
Toinen tekijä on sitten se, että tuollaiset vaikkapa 6-8 vuotiaat liikkuvat ainakin täällä kuitenkin vielä niin pienellä alueella ettei pyörää siinä tarvita. Plus kouluunkin saa alkaa mennä pyörällä vasta kolmannesta luokasta alkaen. Joten pojan kaveripiirissä esimerkiksi aktiivisia pyöräilijöitä on aina ollut varsin vähän (vaikka moni osaisikin pyöräillä), ja tiedän kaksikin 8-vuotiasta(!!) jotka eivät osaa pyöräillä lainkaan.. asuinympäristö vaikuttaa, se vaikuttaa ettei vanhemmilla ole pyöriä, ja sitten yksi mikä vaikuttaa on sellainen jännä "sosiaalinen häpeä". Eli kun lapsi tajuaa miten kuitenkin enemmistö kavereista osaa pyöräillä, ja että kyllä hänenkin nyt pitäisi jo osata, niin tällöin sellaisen taidon opettelun kynnys nousee aivan valtavaksi..
Pyöräily on kyllä sellainen taito jota ei tule edes ajatelleeksi. Otetaan nyt vertailun vuoksi vaikka uimataito. Uimataidoton tai hyvin huonosti uiva ihminen pystyy kuitenkin elämään sinällään ihan normaalia elämää, mutta ilman pyöräilytaitoa normaalin elämän eläminen onkin sitten jo selvästi haastavampaa.. etenkin juuri kun olet lapsi ja nuori, tuolloin pyöräily kuitenkin vapauttaa kulkemaan kavereille ja harrastuksiin jne. Minähän olen itse esimerkki, että kyllä sitten näin aikuisena jo ilman pyöräilyäkin elämästä suunnilleen selviää :D
Potkupyörän selässä jo taapero voi harjoitella taitoja, joika polkupyöräilyssä tarvitaan. Potkupyörän puolesta puhuu myös Pyöräliitto, joka julkaisi juuri oppaan lasten opettamisesta pyöräilemään.
yle.fi
Pyöräilytaidon puutteen taustalla voi olla asuinympäristö, vanhempien asenne tai perheen taloudellinen tilanne.
yle.fi