Pyöräily harrastuksena

  • 47 250
  • 466

anthax

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä
Kertokaapa vinkkejä aloittelevalle pyöräilijälle, minkälainen laite kannattaisi hommata? Sormilla on laskettavissa ne kerrat kun on tullut polkupyörällä ajettua sen jälkeen kun ajokortin sai, ja siitä on aikaa... Sen jälkeen onkin tullut jos jonkinlaista uutuutta tälle alalle, ja on aika sormi suussa kun noita selailee.

Polvet on sen verta sökönä että juokseminen ei oikein enää ole joka viikkoinen vaihtoehto ja pelkkä kävely tuntuu tympäännyttävältä.

Tarkoitus olisi hommata siis fillari ihan tuommoisia kevyitä muutaman kympin lenkkejä varten. Pääasiassa asfaltilla mutta hieman helppokulkuista maastoakin on tarjolla. Eli olisiko ns "hybridipyörä" vai mikä se nyt onkaan joka on tietty yhtä huono asfaltilla ja maastossa. Vai kannataako hommata parempi maastopyörä? Ihan älyttömiä summia en ajatellut ainakaan tähän ensimmäiseen sijottaa jos se ei sitten tunnukkaan yhtä kivalta kuin juniorina.

Sähkövermeitä jonkin verran katsellut ja niitäkin saa yllättävän halvalla, mutta lienee parempi sijoittaa parempaan perinteiseen malliin?
Yllä suositeltu jäykkäperäinen maasturi on ihan hyvä yleispyörä, mutta jos painotus on asfalttilenkkeihin, niin ihan optimaalisia nuo ei siihen ole. Modernit (yhtään paremmat) maasturit on yhdellä eturattaalla ja yleensä välitys on sellainen, että asfaltilla välitys loppuu kesken, koska se on tehty muuhun käyttöön. Muutenhan noissa on ajoasento ihan miellyttävä aloitella ja rullaavuuskin sopivalla renkaalla on riittävä.

Jos ei tuollaiseen päädy, niin viisain lienee on gravel-pyörä. Näissäkin ajoasento on mukavahko, menee iso rengas ja rullaa hyvin maantiellä soran lisäksi. Pienet polkupätkät ajelee myös näillä, joskin epämukavammin luonnollisesti, kuin maastopyörällä. Huonoja puolia on näiden hinta, joka on yleensä hinnat alkaen malleissa korkeampi, kuin harrastemaastureissa.

Sähkö on hyvä vaihtoehto myöskin aloittelijalle. Eliminoi yllä mainitun ainaisen vastatuulen ja ylämäet, mutta tuo tarvittaessa ihan riittävästi kuntoilua. Tästä kannattaisin myöskin jäykkäperäistä sähkömaasturia tai jotain kaupunkipyörää, jolloin hyväksyy, että sillä ajetaan asfaltilla tai soralla satunnaisesti. Huono puoli sähkössä on alkuinvestointi ja tietynlaiset huoltokulut, jotka on yleensä vähän korkeammat, kuin luomupyörässä.

Vuokraa jostain tai kyselemässä liikkeestä testiin erilaisia vehkeitä. Ainakin täällä paikallisesta saa esim viikonlopuksi yleensä testiin pyöriä. Ihan sikaa säkissä ei kannata ostaa.
 

SM84

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Louis Blues, KuKi HT
Kertokaapa vinkkejä aloittelevalle pyöräilijälle, minkälainen laite kannattaisi hommata? Sormilla on laskettavissa ne kerrat kun on tullut polkupyörällä ajettua sen jälkeen kun ajokortin sai, ja siitä on aikaa... Sen jälkeen onkin tullut jos jonkinlaista uutuutta tälle alalle, ja on aika sormi suussa kun noita selailee.
Sanoisin, että jos ei ole halua lähteä hankalampiin maastoihin ja ajat asfaltilla ja hiekkateillä, niin leveärenkaisella hybridipyörällä pärjää hyvin. Joustokeula tuo vähän lisämukavuutta huonommille teille ja jos on vielä säädettävä ohjainkannatin, niin sillä saa ajoasentoa tarvittaessa vielä muokattua. Hybridipyörällä on kuitenkin parempi ajaa asfaltilla ja hiekkateillekin menee hyvin. Ja jos haluaa lisää keveyttä ajamiseen, niin sähköhybridi vastaavilla ominaisuuksilla voisi olla vasteenotettava vaihtoehto.
 

Bat79

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joustokeula tuo vähän lisämukavuutta huonommille teille ja jos on vielä säädettävä ohjainkannatin, niin sillä saa ajoasentoa tarvittaessa vielä muokattua.
Ja sitten toinen mielipide, halvat joustokeulat on aivan turhia laitteita, lisäävät vain pyörän painoa ja hukkaavat löllyessään polkuvoimaa. Jos ajot on satunnaista hiekkatietä tai vaikka neulaspolkua, laadukas riittävän leveä rengas maltillisilla paineilla riittää jäykän keulan kanssa.

Säädettävä ohjainkannatin...oon aika hiton paljon korjannut ja huoltanut fillareita ja mun kokemus on että noista 90% on täyttä skeidaa, lonksuvat ja löystyvät. Stemmejä löytyy eri pituuksilla ja kulmilla ihan muutamasta kympistä lähtien ja niiden vaihtaminen on helppo homma, oikea pituus ja kulma löytyy ihan varmasti muutaman kokeilun kautta.
 

SM84

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Louis Blues, KuKi HT
Ja sitten toinen mielipide, halvat joustokeulat on aivan turhia laitteita, lisäävät vain pyörän painoa ja hukkaavat löllyessään polkuvoimaa. Jos ajot on satunnaista hiekkatietä tai vaikka neulaspolkua, laadukas riittävän leveä rengas maltillisilla paineilla riittää jäykän keulan kanssa.

Säädettävä ohjainkannatin...oon aika hiton paljon korjannut ja huoltanut fillareita ja mun kokemus on että noista 90% on täyttä skeidaa, lonksuvat ja löystyvät. Stemmejä löytyy eri pituuksilla ja kulmilla ihan muutamasta kympistä lähtien ja niiden vaihtaminen on helppo homma, oikea pituus ja kulma löytyy ihan varmasti muutaman kokeilun kautta.
Varmasti näinkin. Monesti keulan saa kuitenkin lukittua, jolloin ei ole tuota ongelmaa, että keula löllyy. Ja satunnaisemmassa ajossa en usko että lisäpaino on ongelma.

Ja tuo ohjainkannatin, ei sitä ole vaikea itsellä kiristää, jos sattuu löystymään tai kun se ajan saatossa löystyy. Lähinnä hyöty on siinä, että tarvittaessa ajoasentoa voi säätää. Toki, ei sitä varsinaisesti tarvitsee säätää, kun koko on oikea, mutta jos tuntuu, että haluaa rennomman (pystymmän) ajoasennon tai vastaavasti vaikka maantiereissulle matalamman ajoasennon, niin silloin tuo säätäminen voi tulla kyseeseen.

Ymmärrän kyllä kuitenkin pointtisi ja ovat ihan asiallisia.
 

Bat79

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ja tuo ohjainkannatin, ei sitä ole vaikea itsellä kiristää, jos sattuu löystymään tai kun se ajan saatossa löystyy. Lähinnä hyöty on siinä, että tarvittaessa ajoasentoa voi säätää. Toki, ei sitä varsinaisesti tarvitsee säätää, kun koko on oikea, mutta jos tuntuu, että haluaa rennomman (pystymmän) ajoasennon tai vastaavasti vaikka maantiereissulle matalamman ajoasennon, niin silloin tuo säätäminen voi tulla kyseeseen.

Ohjainkannattimen ei kuulu löystyä tai mennä väljäksi missään tilanteessa, siksi en kellekään noita suosittele. Nämähän löystyvät ajossa ja harva pitää mukanaan kuusiokoloja tai torxeja joilla asian voisi korjata kesken lenkin.

Mitä ajoasennon vaihtamiseen tulee niin siihen on keksitty ratkaisu jo 1800-luvun loppupuolella, droppitanko eli kansankielellä kippuratanko. Siinä voit ajaa alaotteelta kun haluat olla mahdollisimman aero, kahvoilta ajellaan rennosti pitkää siivua semi-aerosti, mutkan kohdalta yläotteelta tai ihan suoralta osalta pääsee pystympään asentoon. Droppitankoon kun lisäät aika-ajo / aerotangon niin siinä kohtaa on kaikki mahdolliset ajoasennot yhdessä paketissa.

Sellainen tuli vielä mieleen, että sellaista fillaria ei ole olemassakaan joka sopisi kaikkeen käyttöön täydellisesti, senpä takia minullakin on aktiivisessa käytössä neljä tsygää.
 

SM84

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Louis Blues, KuKi HT
Sellainen tuli vielä mieleen, että sellaista fillaria ei ole olemassakaan joka sopisi kaikkeen käyttöön täydellisesti, senpä takia minullakin on aktiivisessa käytössä neljä tsygää.
Joo, ei tosiaan ole. Harvalla on kuitenkaan varaa tai halua ostaa neljää pyörää, varsinkaan jos ajaminen on satunnaisempaa tai jos on tarkoituksena tutustua pyöräilyyn ja että sopiiko se itselle.

Ja tiedän kyllä droppitangon ja sen edut. Se, miksi otin ylipäänsä esiin tuon ohjainkannatin-asian, niin ne droppitangot löytyvät lähinnä gravel-tai maantiepyöristä ja ovat hinnaltaan (yleensä) kalliimpia kuin hybridi.
 

Bat79

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo, ei tosiaan ole. Harvalla on kuitenkaan varaa tai halua ostaa neljää pyörää, varsinkaan jos ajaminen on satunnaisempaa tai jos on tarkoituksena tutustua pyöräilyyn ja että sopiiko se itselle.

Ja tiedän kyllä droppitangon ja sen edut. Se, miksi otin ylipäänsä esiin tuon ohjainkannatin-asian, niin ne droppitangot löytyvät lähinnä gravel-tai maantiepyöristä ja ovat hinnaltaan (yleensä) kalliimpia kuin hybridi.

Fillarin valinta pitää tosiaan tehdä sen mukaan mihin pääasiallisesti sitä kulkinetta käyttää tai aikoo käyttää, läskipyörä on täysin väärässä paikassa kun sillä ajellaan kestopäällysteellä työmatkaa ja maantietsygä ei oikein juurakkoon / kivikkoon sovellu.

Fillaria ostaessa suosittelen aina tutustumaan myös käytettyjen markkinoihin, tällä hetkellä saa esimerkiksi muodista poistuneita vannejarrullisia maantiefillareita aivan älyttömän halvalla ominaisuuksiin nähden, sama pätee myös vanhempiin cyclocrosseihin, ne ei tahdo kelvata ostajille kun ei mahdu 50mm rengas haarukoiden väliin, silti se hakkaa markettihybridin sata-nolla esimerkiksi työmatkakäytössä.
 

Flinck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Fillarin valinta pitää tosiaan tehdä sen mukaan mihin pääasiallisesti sitä kulkinetta käyttää tai aikoo käyttää, läskipyörä on täysin väärässä paikassa kun sillä ajellaan kestopäällysteellä työmatkaa ja maantietsygä ei oikein juurakkoon / kivikkoon sovellu.

Fillaria ostaessa suosittelen aina tutustumaan myös käytettyjen markkinoihin, tällä hetkellä saa esimerkiksi muodista poistuneita vannejarrullisia maantiefillareita aivan älyttömän halvalla ominaisuuksiin nähden, sama pätee myös vanhempiin cyclocrosseihin, ne ei tahdo kelvata ostajille kun ei mahdu 50mm rengas haarukoiden väliin, silti se hakkaa markettihybridin sata-nolla esimerkiksi työmatkakäytössä.

Joo ja onhan se hauskaa kuinka vannejarrut tuntuu nykyään olevan surkeaakin surkeampia ja mitään niillä ei tee ja kaikki kuolee jotka sellaisilla ajaa. Tosiasiassa satunnaiselle/semiaktiiville harrastajalle oikein soiva kampe. Onhan se märällä kelillä vähän huonompi jarrutusteholtaan mutta harva kai se lenkille sateessa lähteekään.

Joskus 5 vuotta sitten ostin vanhan cyclocross-rungon cantilever-jarruilla paikalliselta harrastajalta ja kasasin siitä 2x10 cyclocrossin. Kävi sitten niin että rungon myynyt kaveri päätyi ostamaan sen kasattuna itelleen takasin. Ehdin mä sillä pari lenkkiä ajaa. Vähän tekis mieli jotain samanlaista uudelleen kasata jos sopiva runko löytyisi.
 

Bat79

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joskus 5 vuotta sitten ostin vanhan cyclocross-rungon cantilever-jarruilla paikalliselta harrastajalta ja kasasin siitä 2x10 cyclocrossin. Kävi sitten niin että rungon myynyt kaveri päätyi ostamaan sen kasattuna itelleen takasin. Ehdin mä sillä pari lenkkiä ajaa. Vähän tekis mieli jotain samanlaista uudelleen kasata jos sopiva runko löytyisi.

Mulla oli kanssa back in the days cantijarruinen crossari, oli kyl veikee peli luontaisessa ympäristössään eli kisassa mutaisella kelillä kun haarukat oli täynnä skeidaa, jarrua painaessa ainoa mitä tapahtui oli wiiiiiiiiii ääni, vauhti ei hidastunut. Lenkkeilykäytössä kestopäällysteellä noi on edelleen erittäin hyviä laitteita, mut kisaa en kyl enää uskaltaisi tuollaisella ajaa. Ehkä mä oon vaan ikääntynyt ja pelot on ottaneet vallan koska esim. Tuusulan kisassa viime sunnuntaina oli muutama mohikaani vielä cantijarruineen viivalla.

Lunbergillä oli viime talvena myynnissä käytetty kuiturunkoinen Trekin Boone cantijarruilla, Shitmanon Ultegran kamoilla ja Bontragerin kuitukiekoilla. Kuumotti kyllä todella paljon ostaa se kun kokokin olis ollu mulle just sopiva,1200€ siitä pyysivät.
 

Flinck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Mulla oli kanssa back in the days cantijarruinen crossari, oli kyl veikee peli luontaisessa ympäristössään eli kisassa mutaisella kelillä kun haarukat oli täynnä skeidaa, jarrua painaessa ainoa mitä tapahtui oli wiiiiiiiiii ääni, vauhti ei hidastunut. Lenkkeilykäytössä kestopäällysteellä noi on edelleen erittäin hyviä laitteita, mut kisaa en kyl enää uskaltaisi tuollaisella ajaa. Ehkä mä oon vaan ikääntynyt ja pelot on ottaneet vallan koska esim. Tuusulan kisassa viime sunnuntaina oli muutama mohikaani vielä cantijarruineen viivalla.

Lunbergillä oli viime talvena myynnissä käytetty kuiturunkoinen Trekin Boone cantijarruilla, Shitmanon Ultegran kamoilla ja Bontragerin kuitukiekoilla. Kuumotti kyllä todella paljon ostaa se kun kokokin olis ollu mulle just sopiva,1200€ siitä pyysivät.

Kisahommat toki erikseen mutta juurikin lenkkikäytössä erittäin soivia pelejä.
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Joo ja onhan se hauskaa kuinka vannejarrut tuntuu nykyään olevan surkeaakin surkeampia ja mitään niillä ei tee ja kaikki kuolee jotka sellaisilla ajaa. Tosiasiassa satunnaiselle/semiaktiiville harrastajalle oikein soiva kampe. Onhan se märällä kelillä vähän huonompi jarrutusteholtaan mutta harva kai se lenkille sateessa lähteekään.

Joskus 5 vuotta sitten ostin vanhan cyclocross-rungon cantilever-jarruilla paikalliselta harrastajalta ja kasasin siitä 2x10 cyclocrossin. Kävi sitten niin että rungon myynyt kaveri päätyi ostamaan sen kasattuna itelleen takasin. Ehdin mä sillä pari lenkkiä ajaa. Vähän tekis mieli jotain samanlaista uudelleen kasata jos sopiva runko löytyisi.
Vannejarrut on pääsääntöisesti ihan hyvät, märällä tosiaan vaatii hetken ennen kuin alkavat pitämään mut ei tuollakaan normaalissa ajossa ole merkitystä. Levyjarrut toki on paremmat vaihtelevassa kelissä ja jos ajetaan isoja vuorilaskuja ja ne eivät kuluta kiekkoja. Kummallakin pärjää, toki jos nyt pitäisi valita niin ottaisin levyjarrulliset. Mun pyöristä kaksi on vannejarrullisia, normi maantiepyörä ja TT-pyörä ja aero maantiepyörä on siis se levyjarrullinen. Ja mä kyllä lähden tekemään treenin myös märällä, liukkaaseen keliin ja lumelle en enää lähde (maantierengas rajoittaa).
 

anthax

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä
Maantiepyörässä ja kaupunkipyörässä on vielä vannejarrut, mutta rehellisyyden nimissä vaihtaisin ne milloin tahansa levyihin, jos raaskisin. Maantiejarrujen teho on ihan riittävä yleensä, mutta vaativat kyllä enemmän puristusta, kuin modernit levarit. Märällä vaikka tehokin riittäisi, niin itseä riipaisee se rohina, minkä nuo aiheuttavat aina. Samantien tulee mieleen, että tämä on vanteen viimeinen reissu. En keksi muuta hyvää vannejarruista, kuin huollon helppous ja halpuus. Ehkä myöskin keveys tietyssä suhteessa.

Käytettyjen markkinaan, niin nuo vanhat cyclocrossarit jättäisin aloittelijana ostamatta. Vaikka ajaisivat asiansa muutoin, niin ihan vasta-alkajalle geometria on yleensä vähän turhan raaka vanhoissa pyörissä. Kaikki toki ei ollut kisaisia, mutta verrattuna keskimääräiseen nykymallin graveliin, niin eroa on. Aikoinaan myös itse kokeilin seurata muotia ja ajoin vähän aikaa kisakireällä Principialla, jossa oli cantit ja joku reilu 150mm droppi. Oli kyllä lihavalle ihmiselle kauhea peli ajaa, mutta siisti.
 

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Mulla on ollut nyt reilut 2v työsuhdepyöränä hiilarirunkoinen gravel-pyörä jolla oon kulkenut kesät talvet työmatkaa. Viime vuonna sain muutamaksi viikoksi siskon miehen täysjousitetun sähköpyörän lainaan. Sähköavustus oli kiva, mutta vielä suuremman vaikutuksen teki jousituksen tuoma kyydin tasaisuus ja leveämpien renkaitten tuoma vakaus ja pito. Jos ei nyt jotain edullista käytettyä pyörää osu silmään niin tuskin vielä olen uutta pyörää hankkimassa, mutta ens syksynä viimeistään kunhan tämä nykyinen työsuhdepyöräsopimus päättyy. Joten toki hankinnan suunnittelu pitää aloittaa näin vuotta etukäteen :)

Noissa vaan mietityttää rungon materiaalivalinta. Meillä on kahden istuttava pyöräkärry jolla muutaman kerran kesässä lasten kanssa ajellaan, kestääkö hiilarirunkoinen pyörä tuon pyöräkärryn rasituksen? Kiinnitys on toispuoleisesti taka-akselin kohdalta runkoon. Toinen mikä hiilikuiturungossa mietityttää on vaurioherkkyys kaatumistilanteissa. Tosin tuskin noita maastopyöriä olis hiilikuiturungolla jos ne heti särkyisi ja jos mä lähtisin maastopyöräilemään niin aika varovaisesti sitä tulis mentyä eikä varmasti mitään haastavimpia reittejä.

Maastopyörätyypit joita kannattanee katsella on xc, trail tai enduro? Dirt tai DH pyörät lienee erikoisempia geometrioiltaan eikä ehkä työmatka-ajoon kaikista mukavimpia?
 

Straight Edge

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Leafs, Jokerit
No niin, kyllä se pyöräetu on sitten tulossa. Mulla on Specializedin sähkömaasturi, ja vanha Nishikin hybridi nastarenkailla. Pitää keksiä minkä haluaisin firman pyöräksi, varmasti tuo tulee ilman sähköavustetta. Pääsee halutessaan kuntoilemaan työmatkat, tuo sähköavusteinen kun ei oikein liikuntasuoritusta tarjoa - paitsi, kun akku on pari kertaa päässyt tyhjenemään. Muuttuu aika kivireeksi.
 

Bat79

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mulla on ollut nyt reilut 2v työsuhdepyöränä hiilarirunkoinen gravel-pyörä jolla oon kulkenut kesät talvet työmatkaa. Viime vuonna sain muutamaksi viikoksi siskon miehen täysjousitetun sähköpyörän lainaan. Sähköavustus oli kiva, mutta vielä suuremman vaikutuksen teki jousituksen tuoma kyydin tasaisuus ja leveämpien renkaitten tuoma vakaus ja pito. Jos ei nyt jotain edullista käytettyä pyörää osu silmään niin tuskin vielä olen uutta pyörää hankkimassa, mutta ens syksynä viimeistään kunhan tämä nykyinen työsuhdepyöräsopimus päättyy. Joten toki hankinnan suunnittelu pitää aloittaa näin vuotta etukäteen :)

Noissa vaan mietityttää rungon materiaalivalinta. Meillä on kahden istuttava pyöräkärry jolla muutaman kerran kesässä lasten kanssa ajellaan, kestääkö hiilarirunkoinen pyörä tuon pyöräkärryn rasituksen? Kiinnitys on toispuoleisesti taka-akselin kohdalta runkoon. Toinen mikä hiilikuiturungossa mietityttää on vaurioherkkyys kaatumistilanteissa. Tosin tuskin noita maastopyöriä olis hiilikuiturungolla jos ne heti särkyisi ja jos mä lähtisin maastopyöräilemään niin aika varovaisesti sitä tulis mentyä eikä varmasti mitään haastavimpia reittejä.

Maastopyörätyypit joita kannattanee katsella on xc, trail tai enduro? Dirt tai DH pyörät lienee erikoisempia geometrioiltaan eikä ehkä työmatka-ajoon kaikista mukavimpia?

Jousituksesta työmatkakäytössä sikäli mikäli se työmatka on kestopäällystettä tai hoidettua soratietä mun mielipiteen voi lukea aiemmista viesteistä eli ei mennä siihen.

Huolesi hiilikuidun kestävyydestä on turhaa, kuidusta tehty maasturinrunko on tehty siihen rymyämiseen ja kestää kyllä työmatka-ajot vaikka menisit nurin...nou hätä. Sama kommentti kärrystä jos siellä matkustaa yksi tai kaksi alle kouluikästä tai maltillinen määrä kamaa niin ei se runko siitä rikki mene.

Tsygää alle vaan ja täysii!!!
 

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Jousituksesta työmatkakäytössä sikäli mikäli se työmatka on kestopäällystettä tai hoidettua soratietä mun mielipiteen voi lukea aiemmista viesteistä eli ei mennä siihen.

Huolesi hiilikuidun kestävyydestä on turhaa, kuidusta tehty maasturinrunko on tehty siihen rymyämiseen ja kestää kyllä työmatka-ajot vaikka menisit nurin...nou hätä. Sama kommentti kärrystä jos siellä matkustaa yksi tai kaksi alle kouluikästä tai maltillinen määrä kamaa niin ei se runko siitä rikki mene.

Tsygää alle vaan ja täysii!!!
Kirjoitin vähän huonosti. Ei tuo sulan kelin työmatkoja hoitais vaan gravel sais jatkaa siinä roolissa. Ainoastaan lumisilla keleillä siirtyis jousitettuun pyörään koska ainakin oma työmatka (Kehä III - Vihdintie - radanvarsi) muuttuu melko hakkaamiseksi ja gravelilla jalanjäljet ja muut pyöräurat menee sopivilla keleillä tosi epämukavaksi ajella. Ainoastaan radanvarsi on harjasuolauksen jäljiltä hyvässä kunnossa mutta se nyt on vaan pieni osa tuota matkaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös